Iso joukko kaupungin nisäkkäistä on hämärän liikkujia, joita ei ole helppo havaita. Kaupungin eläimissä on maahanmuuttajia kuten siili, jolla on lukuisia kaksijalkaisia tukijoita tai paluumuuttajia kuten salojen yksinäinen vaeltaja, ilves, joka on löytänyt tiensä takaisin Uudellemaalle.
Kiinnostavaa on ajatella, että sata vuotta sitten Pasilassa luikki kyitä ja vaskitsoja. Käpylässä oli liito-oravia, hirvi vasoi Oulunkylässä ja Lauttasaaressa pesi metso. Ajatella, että Töölön viljapelloilla metsästettiin syksyisin teeriä. Näistä elämistä voi eksyä joskus Helsinkiin joku hirviparka, joka lopuksi koituu viranomaisen aseen suusta lähtevä luoti.
Oravaa, joka oli 1900-luvun alussa vielä riistaeläin voitaneen pitää ”alkuperäisenä” helsinkiläisenä. Orava kesyyntyi 1930-luvulla. Se on äänestetty kaupungin tunnuseläimeksi. Mutta niin on rusakkokin, jonka sanotaan tulleen Helsinkiin Karjalan Kannakselta 1930-luvulla tänään kaikille tuttu puistoalueilta ja talojen takapihoilta.
Mustarotta rantautui Suomeen 1500- luvulla mutta 1800-l. kauppalaivojen mukana tullut isorotta vei siltä elintilan. Rotan lisäksi ovat mm. piisami, supikoira, valkohäntäpeura on ihmisten liikkeiden mukana tulleita eläimiä. Supikoirat liikkuvat Helsingissä aivan asuintalojen liepeillä.
Luontokeitaat ovat osaltaan kadonneet yhdyskuntarakenteen rytkyessä. Sammakoille ja päästäiselle ei ole majapaikkaa kun lätäköt ja purot ovat kadonneet viemäreihin. Metsot, teeret ja pyyt ovat käyneet harvinaisiksi. Mutta Helsingissä on saaristoa, meren rantaa ja Viikin ja keskuspuiston kaltaisia luontokeitaita, joissa on eläimillekin tilaa.
Suomen luontoon on viime vuosina kotiutunut kymmeniä vierasperäisiä lajeja: citykaneja, merimetsoja, kurtturuusuja ja mäntyankeroisia, jotka ovat alkaneet lauhojen talvien vuoksi menestyä ja toisin paikoin aiheuttaa myös merkittäviä tuhoja.
Helsingissä on elänyt tuhansien city-kanien populaatio, joka lienee saanut alkunsa 1990-luvulla Arabianrannasta. Kanit ovat hämmästyttäneet ja ilahduttaneet kansalaisia ja aiheuttaneet päänvaivaa puistotyöntekijöille. Citykaneja on yritetty tuhota mm. ampumalla ja loukkupyynnillä. Pisteenä iin päälle on syntynyt keskustelu kanien tuhoamisen eettisyydestä.
Osa hämärän eläimistä on löytänyt hyvin paikkansa kasvavan kaupungin sykkeessä. Ihmisten kulutuskeskeisestä elämäntavasta syntyvät jätteet ja ystävällisyys ovat luoneet menestymisen edellytyksiä toisille nisäkkäille. Kettuja on havaittu hakemassa ruoantähteitä Itäkeskuksen metroaseman liepeiltä. Löysipä repolainen tiensä Korkeasaaren flamingojenkin luo.
Millaiseksi kaupunkilaisten ja eläinten rauhanomainen yhteiselo sekä olemassaolon taistelu on muodostumassa? Miten ihmisten ja eläinten muuttoliikkeet liittyvät yhteen tänään?
Kainuun aatelisen kanssa kaupungin ekologiaan tutustuvat Päivi Leikas, Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja, Tuula Nyström, Eduskunnan ympäristö - ja luontoryhmän sihteeri sekä
Janne Heikkinen, tuholaistorjuntapalveluiden asiantuntija.
Soitamme lähetyksestä Katja Holmalalle riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle sekä Korkeasaaren kuraattorille Paula Holmalle
Kuuntelijakysymys: Minkälaisia havaintoja olet tehnyt kotikaupunkisi
supikoirista, rotista, rusakoista, kärpistä, mäyristä, hiiristä, oravista,
siileistä, lepakoista- entäpä ketuista, hirvistä tai ilveksistä?
Pihapiirin havaintoja
Viime vuosina Vuosaaren Rastilassa pihapiirissä paljon runsaammin nisäkkäitä,rusakkoja,oravia ja siilejä.Viime vuonna ilveskin.
Tänä vuonna 1 siili,hyvin kesy kettu linnunläskiä hamuamassa odotti 3 m päässä kun leikkasin talipalat sille),4 rusakkoa,pari kesyä oravaa.
Kysymys:syövätkö siilit kotilollisia etanoita?
(ks.www.siilikiikarissa.fi)