Kiusaamisessa on kysymys vallasta. Toisilla on valta pitää toisia silmätikkuina. Päivi Hamaruksen väitöskirjan mukaan kiusaaminen perustuu usein kiusaajan tavoittelemalle valta-asemalle yhteisössä ja alkaa jonkun oppilaan erilaisuuden nimeämisestä. Sitten kiusatulle rakennetaan maine, jota ruokitaan yhteisesti kerrotuilla tarinoilla pelon ilmapiirisissä. Yhteisö jakautuu ”meihin” ja ”heihin”. Pelko joutua yhteisön ulkopuoliseksi pitää yllä yhteishenkeä kiusaajien leirissä. Valitettavan tuttua kauraa työelämän ja harrastustoiminnan kuvioistakin. Kuka on meidän mieleisemme työntekijä tai meidän äänemme kannattaja? Portinvartijat ja siunauksen antajat ovat jokaisessa instituutiossa. Kumman kaa olisin jos kutsua ei näy? Rakenna siinä sitten yhteisöllisyyttä itseksesi!
Päiväkodin ja koulun kiusaajat ovat usein ihailtuja ja haluttuja kavereita, joilla on sosiaalisia kykyjä vetää jengiä pauloihinsa. He osaavat manipuloida.
Kiusaaminen tapahtuu hetkessä. Sen havaitseminen ja tunnistaminen voi olla ulkopuoliselle vaikeaa. Opettaja voi pitää jotain lasten tapaa tervehtiä hyvänä vaikka tervehtimiseen liitetty äänensävy tekee tervehdyksestä itse asiassa kiusaamista. Ylentämällä voidaan alentaa ja pilkata työyhteisöissäkin. Joku toinen voidaan vaientaa kuoliaaksi. Ja kas hän masentuu ja ehkä ymmärtää lähteä pois.
Päiväkodeissa lapsia voidaan töniä ja potkia. Mutta jo kolmivuotias ymmärtää hyvin, kun hänet eristetään ulkopuolelle. " Me ei leikitä sun kaa". Selän takana osataan lällättää ja haukkua. Laura Kirveksen ja Maria Stoor-Grennerin tutkimuksesta selviää, että pieni lapsi yritti päästä porukoihin antamalla muille rahaa. " Joo, mä annan teille kaikille rahaa, jos ootte mun kavereita."
Surullinen kuva ja tosi. Liittyy siihen iki-aikaiseen pahan kierteeseen, jota hyviksen ja pahiksen hahmoissa esitetään.
Suomalaisessa yhteiskunnassa lähdetään elämän ulkokehälle luokan peräpulpettien kautta. Vanhempien oma kouluhistoria nöyryyttämisen kokemuksineen siirtyy suorina asenteina seuraavalle polvelle. Se voi rikkoa koulun opettajalta auktoritetti-aseman ja yhteyden lapseen. Kun vanhemmuus on lapselta hakusessa johtaa lisääntyvä levottomuus osan lapsista kouluyhteisön ulkopiiriin ja syrjäytymisen uran alkuun. Se on traaginen väärinkäsitys, jossa hän joka eniten kaipaa ohjausta ja tukea kieltäytyy suorasukaisesti kommunikaatiosta. Tämä vaatii viisautta aikuisilta.
Nuoret ja lapset tarvitsevat ennen kaikkea läsnäolevaa aikuista, jota on alettu ennakkoluulottomasti etsimään koulun ja nuorison parissa työskentelevien nuoriso-ohjaajien sekä nuorisojärjestöjen aktiivien välisestä yhteistyöstä. Viime vuosina Suomen kouluissa on haettu Kiva koulu- hankkeesta ja Vaaka-mallista kättä pitempää eli konkreettisia toimia kiusaamisen kehän katkaisemiseksi. Miten saada syrjäänvetäytyneet nuoret innostumaan tekemisen ja oppimisen iloista?
Päivi Hamaruksen tutkimukseen perustuvaa Vaaka-mallia toteutetaan mm. Tikkakoskella, jonka opinto-ohjaaja Tapio Kortekallio on mukana Kainuun aatelisen seurassa suorassa lähetyksessä tiistaina 23.2. Kiusaamista yrittävät katsoa silmästä silmään myös päiväkotien kiusaamista tutkinut, MLL:n suunnittelija Laura Kirves sekä yhdeksäntoistavuotias ylioppilas Antti Väre, joka käsittelee Siperia teatterin Pää edellä- esityksessä kokemuksiaan koulukiusaamisesta.
Liittyykö kiusaamiskeskusteluun mitenkään se, että yhteiskunnan eriytyminen ja luokkaerojen kasvu on totta?
Ollaan luusereita ja sankareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan.
Sopii kysyä ja saa osallistua:)
Suomi on johtava maa
Suomi on johtava maa työpaikkakiusaamisessa, koska lasten hyvinvoinnista ei oikeasti välitetä kouluissa ja päiväkodeissa. Ryhmäkoot ovat liian suuria. (tekstiviesti)