Kuluttamallako 1.luokassa helvettiin?

'Kuinka kestävän kehityksen mukaista on maanitella kansantalouden kasvua' jne.. -kysytään ohjelman esittelyssä.

Kestävä kehitys? Mikä (hirvittävä) sanapari. Kestävä tarkoittaa kaiken jatkumista, kun taas kehitys tarkoittaa jatkumisen kehittymistä johonkin suuntaan. Yhdessä sanapari tarkoittaa, ettei mikää muutu miksikään, vain suoritetaan korjausliikkeitä.
Edellistä silmälläpitäen oli keskustelussa mukana talouden 'asiantuntija'. Sana 'asiantuntija' on laitettu heittomerkkien sisään siksi, että kokemuksesta näemme miten ulkona kaikenmaailman asiantuntijat ovat tapahtumien vyörystä. Jokainen voi olla asiantuntija jälkikäteen...

Kehityksen kääntäminen on negaatio, jostä saa negatiivisia fiiliksiä. Kääntäminen tarkoittaisi monille myös jostakin luopumista. Saavutetuista asemista vetäytymistä, joillekin se voisi merkitä koko elämäntarkoituksen uusiksi ajattelemista.

Edelliseen ei länsimainen ihminen pysty, joten on vain kuunneltava 'asiantuntijoiden' neuvoja siitä, miten kansalaisten tulisi kulloisessakin tilanteessa toimia.

Historiallisesti kapitalismin synty oli tiettyjen tekijöiden tulosta. Se liittyi omistuksellisten olojen muuttumiseen jne...

Keskiluokka on se mikä nyt määrittää nykyisen menon. Sen tarpeita silmälläpitäen tehdään talouspolitiikkaa, sen oletettu käyttäytyminen määrittää myöskin 'asiantuntijoiden' totuuden.

Toisaalta sanotaan myös, miten ilman keskiluokkaa ei edes demokratia olisi mahdollista(vrt, Venäjä). Nyt jos kuitenkin se on keskiluokka, mikä määrittää sekä demokratian, että talouden suunnan, niin mitä muille jää käteen? Joopa... on tosiaan käynyt siten, että rikkaat ovat viime aikoina menettäneet rahaa ja rutkasti, mutta heillä myös on mistä menettää.

Köyhät...nuo kaikkien ihailemat sivulliset... heidän tilanteensa on aina sama, jos muruja tipahtaa kokoomuslaisen keskiluokan pöydältä, järjestelmä kokoaa ne pieniksi kasoiksi, josta köyhä voi luukulta noutaa osansa.

Näin siis toimii järjestelmä näillä eväillä.

Mutta, kun kysytään pitäisikö jatkaa kuluttamista, ja yhä kiihdyttää sitä.
Rahamiehet voivat toimia siten... heistä monilla riittää rohkeutta 'nähdä tulevaan', ja pistää rahansa järjenvastaiseen...

Keskiluokka ei toimi samalla tavalla. Heidän intresseissään ei ole riskinotto. He eivät voi riskeerata velkaista taloaan, eivät säästöjään pahanpäivän varalle siksi, että joku sanoo sen kannattavan talouden pyörien kiihdyttämisessä.. Keskiluokka on luonteeltaa varovainen, kuin juutalainen... ja siksi se onkin noussut määrääväksi luokaksi, jota on pakko kuunnella.

Sitten on monia ruohonjuuritason liikkeitä, jotka omaavat messiaanisia ominaisuuksia. Joku sanoo taksia käyttämällä säästävänsä metalleja, joku kulkee rapaleisissa vaatteissa, sanoen näin säästävänsä rättitehtaan koneita kulumiselta... Yhtä tyhjän kanssa.

Ihmiskunta on kulkemassa edelleen tietä, mikä alkoi teollisesta vallankumouksesta. Suuria juttuja keksitään koko ajan, mutta ne eivät ole kuitenkaan sellaisia, jotka muuttaisivat kehityksen suunnan lyhyellä tähtäimellä. Siksi joudumme vielä ainakin hetken kipristelemään tässä kapitalismin ihanuudessa...
...pietroboy...

Voisiko Ari Ojapellon kirjassaan kuvaama työn loppu olla eräs syyllinen ? Tapahtuuko kehitys epäjatkuvin nykäyksin lamojen aikana ? Tarvitaanko ajatusmurros ihmisten tarkoitukseen, elämäntapaan, menestymiseen, toimeentuloon jne . ?

Ajatellaanpa menneisyyttä ja sillä perusteella suunnitellaan sitten tulevaisuutta.

Tietämys on lisääntynyt, mutta ihminen itse käyttäytymisessään ei ole juuri paljon muuttunut.
Muinaisen Rooman valtakunnan tuhoutumisen syiksi mainitaan, että kansan hyvinvointia pdettiin yllä tarjoamalla mahdollisimman paljon huveja. Väestö on nyt lisääntynyt niistä ajoistä valtavasti, ja niin myös huvitteluun ja huvittelun järjestämiseen kulutettu raha. Miljardit eivät riitä sen laskemiseen, vaan pitää olla paljon suurempia lukuja.

Tämä on vain yksi esimerkki kulutuksesta.
Nykyään ohjataan ihmisiä pois tasa-arvosta, ja kuitenkin puhutaan demogratiasta, jota ei edes ole. Ihmisiä ohjataan vain valtavaan kulutukseen, mutta entäpä sitten kun maailman luonnonvarat ehtyvät, eivätkä uusiutuvat varat ehdi uusiutua. Ihminen alkaa ahneudessaan varmasti tehdä järjettömiä ratkaisuja esimerkiksi sotimalla.

Yhteikunnan tavoitekin on nykyään ainoastaan enemmän ja nopeammin. Todelliset elämän arvot ovat sivuseikka. Pitää olla vain paras, kuten esimerkiksi vaikkapa urheilussa.
Maailmassa ehkä noin 20% väestöstä omistaa ja saa kaikesta tulosta noin 80%. Nämä ovat ehdottomasti ensimmäisiä korjattavia asioita. Nyt vain ajatellaan että suuria optioita antamalla ja osakeantien verotuloilla, sekä kulutusta lisäämällä saadaan asioita kuntoon. Näin ei varmasti ole. Sillähän saadaan vain ahneus kasvamaan ja lunnonvarat ehtymään, jotka todennäköisesti johtavat vain maailmanlaajuiseen selkkaukseen, kun vähänkin kätsoo menneisyyttä. Erilaiset pinttyneet aatteet ja kiihkouskonnot vielä sekoittavat ihmisten järkevää ajattelua.

Ihmisiä täytyy pitää tasarvoisina. Eivät korkeasti koulutetut ole ihmisenä sen arvokkaampia kuin vähemmän lukeneet, tai rikkaat ja köyhät keskenään, jne..
Kun ajatellaan mainintaa, että 'ei mikään ole niin viisas kuin ihminen' tulee valitettavasti mieleen ettei monessa asiassa mikään ole juuri tyhmempikään kuin juuri se viisas ihminen.

Tasa-arvoisempi yhteiskunta johtaa varmasti hyvempään lopputulokseen, kuin yhtenä esimerkkinä mainiten nämä johtajien miljoonaoptiot. Jo 60 luvulla korkearvoinen mannerheimristin ritari sanoi minulle, kun kuljetin häntä Itä-Suomessa: Muistaakseni hän mainitsi tähän tapaan, " Ei mikään johtaja yksinään ole juuri mitään, ellei hänellä ole hyviä alammaisia, ja tämä pätee siiviilissäkin". Joten se niistä suurista johtajista ja optioista.

Ahneus tuhoaa kaiken jatkuvalla kulutuksen lisäämisellä. Hyvinvointi ei ole raha, vaan todelliset elämän arvot,
kuten tasa-arvoisemman elämän järjestäminen köyhemmillekin. Tavalliset köyhemmät ihmisethän kulutuksellaan ja työllään nämä rikkaudet ja optiot ovat näille miljonääreille tuottaneet.

Markku Heikkinen, arvelit, että kuluttamisen voisi lopettaa jo nyt, kun se kuitenkin loppuu kohta, ehkä 10-20 vuoden päästä. Jos ymmärsin oikein.

Luultavasti tiedät vasta-argumentin tälle "linkolalaiselle" hölynpölylle, mutta kerron sen kuitenkin.

Valtaosa maailmaa uhkaavista ongelmista ratkeaa, kunhan saadaan väestönkasvu kuriin ja energiantuotanto kestävälle pohjalle eli niin saasteettomaksi, että maapallo sen kestää.

Molempien tavoitteiden saavuttaminen vaatii lisää kulutusta.

Väestönkasvun hillitsemiseksi pitää köyhissä maissa kuluttaa koulutusta, terveydenhuoltoa ja muista sellaisia hyödykkeitä, jotka rikkaassa maailmassa vähensivät hedelmällisyyden alle kahden lapsen per nainen.

Sanalla sanottuna kehitysmaata tarvitsevat vaurastumista. Vaurastuakseen kehitysmaiden pitää myydä tuotteitaan nykyistä enemmän ja se taas ei onnistu, jos maailmassa yleensä alettaisiin kulutta yhä vähemmän.

Onneksi pääasiassa vain Saharan eteläpuolien Afrikka on pudonnut vaurastumisen kelkasta niin, että siellä väestönkasvu ei vieläkään ole kääntymässä väestön vähenemiseksi.

Energiantuotannon aiheuttaman ilmaston lämpenemisen estämme taas kuluttamalla yhä enemmän saasteetonta energiaa. Se taas ei köyhältä kovin hyvin onnistu -- vielä.

Esimerkkinä voisi mainita köyhän suomalaisen, joka joutuu ostamaan energiansa mahdollisimman halvalla. Tämä tarkoittaa pahimmillaan turvetta ja hiiltä. Vauras suomalainen sen sijaan hankkii maalämpöpumpun ja tuulisähköä.

Maailmanlaajuisesti ongelma on tietysti vielä polttavampi, koska kehitysmaiden köyhiltä puuttuu sekin vähäinen valinnanvapaus, joka suomalaisella köyhällä on. Tuloksena on metsien kaatamista, aavikoitumista ja hiukan rikkaimmilla yhä lisää hiili- ja öljyvoimaloita.

Kuluttamalla yhä enemmän saasteetonta energiaa lähetämme myös hintasignaalin markkinoille ja edistämme siten uusiutuvien ja muiden saasteettomien energiamuotojen kehitystyötä. Verovaroin tai lahjoituksin ylläpidetyt yliopistomme edesauttavat ratkaisun löytämisessä.

Erityisesti vauraiden ihmisten kulutus -- koska köyhät siis eivät voi hintasignaalia lähettää tai ylläpitää yliopistoja -- ei siis ole ongelma vaan ratkaisu. Kohta aurinko- ja tuulienergia onkin jo niin halpaa, että köyhimmänkin kanttaa lopettaa luonnon tuhoaminen.

Kulutus on monella muullakin tapaa hyvä asia. Harva kehtaa väittää, että vaikkapa lääkkeiden kulutus ikävä asia tai köyhille ostetut "auttamispalvelut" eli sossu ja kehitysapu. Toisaalta on kulutusta, joka on haitallista melkeinpä kaikista mahdollisista näkökulmista.

Kulutusta kannattaakin tarkastella teoreettisesti arvovapaana ilmiönä.

Ihan toinen kysymys sitten on, miten edistää hyvää kulutusta haitallisen kustannuksella. En nyt viitsi ruveta enää sitä tässä selostamaan, mutta avainsanoja taitavat olla päästökauppa, haittaverot ja sellainen globalisaatio, joka auttaa köyhiä maita osallistumaan maailmanlaajuisille markkinoille ja saamaan investointeja. Olen melko varma siitä, että talouskasvu myös on välttämätöntä maailman pelastamisen kannalta.

Tietysti voi käydä niinkin, että vedenpinta nousee 20 vuodessa 20 metriä ja lopettaa sivilisaation sellaisena kuin sen tunnemme. Sitten kyllä meikäläistä nolottaisi. Mutta mikä olisi ollut vaihtoehto nykyiselle pyrkimykselle kestävään kehitykseen? Siis muu kuin tarmokkaampi pyrkimys kestävään kehitykseen?

Kulutuksen vähentäminen se ei ainakaan olisi voinut olla.