Luonnon oikku

Jos mies tuntee itsensä naiseksi, herää kysymys, että onko Jumala tehnyt luomisessa virheen luodessaan naisen miehen kehoon? Eikö Jumala ja Jumalan teot olekaan oikeita/hyviä, siinäkin tapauksessa jos ihminen itse tuntee toisin? Olisiko ihmisen vain kiellettävä OMAT tuntemuksensa ja kuljettava sellaisena kuin Jumala on hänet luonut?

Olen hämmästynyt,että keskustellaan asiasta tuomatta lainkaan esille kustannuksia jakuka näistä kustannuksista vastaa- tuskin kirkkoherra itse. Olemme me täällä Suomessa todella varakkaita.operoimme normaaleja genitaaleja ym ja samanaikaisesti lapset näkevät nälkää monilla alueilla. täällä suomessakin mielisairaita ja vaikeasti sairaita vanhuksia nakataan ns avohoitoon kuten Te arvoisa toimittaja olette ohjelmissanne tuoneet esille.
Kellä olisi rohkeutta tarttua vaikeisiin ohgelmiin.sillä lienee selvää,että rahat eivät kaikkeen riitä
Irmeli Alanen.ylilääkäri emerita

Arvon aikuiset radiokeskustelijat,miehet,naiset, adnrogyynit.
Mitä luulette itseään etsivän,epävarman ja herkän varhaisnuoren ajattelevan omasta sukupuolisesta identiteetistään,tätä hämmentävää ja näennäisen kaunista
tilitystä kuunnellessaan?En tuomitse, mutta oletan,että teilläkin on jonkinlainen vastuu puheistanne.

Todellakin kaipasin puheenvuoroa lääkäriltä. Jotenkin tuntuu, että aina näissä ohjelmissa hymistellään niiiin maailmaa syleilevästi ja ollaan aina samaa mieltä. Missä viipyy kriittinen suhtautuminen? Minua ainakin kiinnostaa, mihin maksamani verorahat käytetään. Niukkuutta kun terveydenhuollossa on tarpeettoman paljon.

Enemmän rahaa palaa terveydenhuollossa "turhaan" tehohoidossa, joka on lisäksi kalleinta hoitoa: suurin osan resursseista menee alkoholistien hoitoon! Miksi Jeppe juo? Kiinnitetäänkö tähän asiaan yhteiskunnassamme vieläkään tarpeeksi huomiota. Eivätköhän transsukupuolisten kulut ole murto-osa siitä.

Kun jostakin asiasta, ehkä ongelmastakin keskustellaan, joku aina vetää esiin rahan. Ongelman suuruutta mitataan siis rahalla, ja päinvastoin. Monasti tuntuu myös siltä, että jos ei haluta (kehdata) ongelmaa nimetä edes ongelmaksi, voi asian tyhjätä aloittamalla puhumaan kustannuksista...

Olen mies, ja toisinaan varsinkin määrätyissä tilanteissa on käynyt mielessä mitä nainen oikeasti tuntee, ovatko hänen tunteensa esimerkiksi syvempiä(voimakkaampia), mitä ovat omani. Millainen hän on syvällä sisimmässään, miten paljon hän on erilainen, mitä itse olen. Kuinka paljon hänen ajattelunsa eroaa omastani, vain voinko päätellä hänen ajattelunsa hänen puhumastaan kielestä...sanoista.

Entä miten pitäisi suhtautua, kun joku mies nyt sanoo olevansa enemmän nainen, kuin mies. Jos hän tuntee olevansa enemmän nainen, kuin mies, niin mistä hän tietää sen, mitä ja millainen nainen on syvimmältä olemukseltaan, jos hän kerran tähän asti on ollut mies.

Perustuuko hänen halunsa siihen yleiseen tietoon, että maskuliineissa on annos feminiinisyyttä, ja päinvastoin. Tämän mukaan hän toimisi siis sen osahalun mukaan, mikä hänessä on feminiinisyyttä, eli nykyinen pienempi osa (feminiinisyys) määritelisi hänen maskuliinisuutensa feminiinisyydeksi.

Mutta jos hän, vaikka onkin mies, on ollut koko ajan feminiinisempi, kuin maskuliininen... herää kysymys onko se kärsimyksen paikka. Mitä kärsittävää on feminiinisyydessä, jos se on määrävänä maskuliinisuudessa. Siis onko eroa sillä, onko antavana, vai ottavana osapuolena, kun joka tapauksessa kumpikin saa...