Aivan kuin hallitsematon markkinakapitalismi olisi kaput ja hallittu markkinatalous haalistuisi Kokoomuksenkin vaalijulisteesta. Kannattavat tehtaat katoavat Suomesta paremmin kannattaviin satumaihin. Varkauden Stora-Enson tehtaan lopetus veisi 600 työpaikkaa ja välillisesti jopa 3000 lähiseuduilta. Piispa Wille Riekkinen kysyi Kotimaa-lehdessä, että miksi pörssiyhtiöltä ei onnistu suomalaisten edun puolustaminen. Voisiko pörssiyhtiöiden päätöksenteossa olla tavoitteena ihmisenä kasvaminen eikä vain omistajana lihominen?
Kovaan työhön tyytymiselle perustuva moraali näyttää olevan menneen talven lumia vaikka EK:n totiset kasvot kertovat televisiokameroille muuta. Täällä meillä päin menestyvät firmat ovat heittäneet väkeä pellolle mutta eivät ole leikanneet omistajien osinkoja. He pitävät seminaareja yritysvastuusta ja yhteiskuntavastuusta ja irtisanovat ikääntyneitä työntekijöitä, jotka joko joutuvat tai pääsevät toistaiseksi eläkeputkeen, jota nyt työttömyysputkeksikin kutsutaan. Työntekijän, joka on juuri saanut potkut tulisi jatkaa työelämässä maassa, jonka työnantaja eivät työtä nyt pysty tai halua tarjota. Eläkeputkea leikkaamalla elinkeinoelämän haluaa säästöjä, jotka näkyvät taseessa kilpailukyvyn parantumisena. Sitten maksetaan johtajille mahtioptiota. Suomalaiset tekevät eurooppalaisessa vertailussa pitkää päivää. Superkarttumakinon pidentänyt työssäoloaikaa.
Eilen julkaistun valtiovarainministeriön tuoreen raportin laskelmien mukaan on julkinen talous ilman sopeutumistoimia ajautumassa kestämättömään tilanteeseen. Jotenkin kuulostaa tutulta tehokkuuden, kilpailukyvyn ja tuloskunnon käsitteisiin mukautumisen jäljiltä. Nyt talouskriisi, heikko työllisyystilanne ja väestön ikääntymisen syventävät julkisen talouden kestävyysvajetta. Saa nähdä leikataanko pian sananvapauttakin tavalliselta palkansaajalta, joka aina vaan tahtoo lisää ja lisää etuuksia eikä ymmärrä vaativuustasoluokitusten, suoriutumispisteytysten ja kehyskeskustelujen jälkeenkään ihmisen osaa muuttuvan talouden laineilla. Mä en jaksa ehkä kuulua tähän Suomeen?
Ennen kuin masennun huoltosuhteesta haluaisin varmistua, onko Suomi niminen entiteetti oikeasti olemassa vai fantasiaa. Uskoivathan fiksut yrittäjät Wincapitan pyramidipeleihinkin. Sosiologi Emile Durkheimin anomia-käsite viittaa jonkinlaisella moraalisella tuuliajolla olemiseen. Jossain vaiheessa yksilö voi yhteiskunnassa menettää käsityksen vallitsevista arvoista ja normeista. Se ahdistaa ja syö ihmistä. Apua, minä olen ainakin täällä anomiassa. Huhuu, onko täällä muita?
Joku viilaa linssiin. Koska raha on kortilla ja kierrätys trendikästä kannattaa SAK:n ottaa uusiokäyttöön edellisten eduskuntavaalien kohumainos. Ehkä sen satiiri avautuu nykyisessä hegemoniataistelussa paremmin meille palkansaajille ja pienyrittäjille, jotka uskomme yksilölliseen kuluttajuuteen enemmän kuin ihmisyyteen päämääränä?
Hyvän talouden tulisi olla väline hyvään elämän. Jotenkin tavoitteet ja keinot tuntuvat olevan markkinataloudessa suloisesti sekamelskassa kun talous onkin päämäärä. Jossain vaiheessa elämästä tuli loppumaton selviytymisen kamppailu vailla henkisiä, kulttuurisia arvoja ja päämääriä, joista puhutaan vain vaalistudiossa ja jouluisin. Mutta ovatko yhteisöllisyys, solidaarisuus ja onnellisuus olennaisesti juuri arvoja eikä iskulauseita, joita hyväksikäytetään välineinä.
Kulutuskapitalismin maantuvasta moraalista keskustelevat Markku Heikkisen seurassa yrittäjä, Kaisa Kautto-Koivula, kirjailija, Tommi Melender sekä liike-elämän etiikan asiantuntija Aalto-yliopistosta, Jukka Mäkinen
Aina vaan
TEKSTIVIESTI: Aina vaan raha,markkinat. Milloin puhutaan miten jaksavat lapsemme,vanhuksemme-sairaamme. Minkälaisen maan,luonnovarat jätämme perinnöksi lapsillemme. Moraalia, vastuuta tämän maan päättäjät -kiitos-