Skip navigation.
Home

Minustako kiusaaja?

Jalasmökistä on jonnin verran matkaa nahkurin orsille ja sieltä tuppeen
sahattuun koivuun ja etelän mediaan. Politiikan sisällöt henkilöityvät ja
viihteellistyvät kielikukkasiksi. Ne korkeat tahot, joilla on
mediataistelun kaikki pelimerkit hallussaan, kuten Pääministerillä,
käyttävät sanan säilää peittääkseen alleen sen mistä alun perin oli kyse.
Esimerkkinä vaalirahoituskeskustelu, jossa Keskustan yhdistys- ja
säätiökytkökset KMS:ssä ja Nuorisosäätiössä vaativat lisätutkimuksia.

Poliittisen retoriikan kulminoitumaksi on nyt lämmennyt Keskustan
sanastoon aiemminkin kuulunut puhe etelän mediasta. Siksikö Vanhanen
vastaa vain niihin kysymyksiin mihin hän haluaa. Sama pätee niin
eduskunnan ja opposition edessä kuin toimittajienkin ristitulituksessa.
Kuka tässä nyt kiusaa ketäkin, jos se mitä toinen pitää asiaankuuluvana
tosiasioiden esittämisenä ja journalismina onkin toisen mielestä
henkilöön käypää ajojahtia?

Kansalaisen on helpompaa joko vihata tai sympatiseerata julkisuuden
valokeilassa olevaa politikkoa, jonka jokin taho sanoo roikkuvan löysässä
hirressä kuin perehtyä harmaan alueen korruptioon. Tällaisten poliittisten
näytelmien voimalähteinä ovat toisten mustamaalminen, vähättely,
ohittaminen ja vaientaminen. Tämä ei synnytä jatkossakaa luottamusta eikä
avoimuuden keskustelukulttuuria. Asiat henkilöityvät pinnallisiksi
vastakkain asetteluiksi, mikä kuolettaa dialogin ja asioiden järkiperäisen
tarkastelun. Ne ovat äänessä ja pitävät meteliä itsestään, joilla on
pätikkää ja asemat vallat palstamillimetrit.

Jos media ja politiikka mahdollistaa inhimillisen kommunikaation pimeiden puolien varjonyrkkeilyn, niin minkälaisen mallin se antaa muualle yhteiskuntaan? Jos ei tarvitse kuunnella, ei tarvitse vastata eikä välittää heikommista vaan käyttää
vahvimman oikeutta. Kiusataanko kouluissa, kotona ja työpaikoilla kuten isommat tekevät edellä? Vai heijastaako poliitiikan retoriikkaa yleistä kiusaamisen kulttuuria suomalaisessa yhteiskunnassa? Jonnin verran pimeitä me olemme kun suuri surkastuu alhaiseen kuten Lapin kesässä.

Kainuun aatelisen seurassa tiistaina 6.10.2009 teologi Per Lindblad Lappeenrannasta, entinen Suomenmaan päätoimittaja Seppo Niemelä Lapualta ja tutkija Petri Koikkalainen Rovaniemeltä pohtivat mitä on politiikan lukutaito ja miten edistämme sivistystä? Puhelimitse Jyväskylästä keskusteluun osallistuu filosofian tohtori Maili Pörhölä.

YLE Radio 1 tiistaina 6.10.2009 klo 9.05-10.00.

Mattia kiusataan liikaa

Kyllä median pitää työnsä hoitaa, mutta nyt on menty liian pitkälle viihteen suuntaan niinkin vakavassa asiassa kuin politiikka. Onko pakko tönkiä ihan lapsellisetkin asiat esille vain siksi, että otsikoissa komeilisi joka päivä sama pärstä? Matti on oikeasti suomalainen mies aidosti oikealla paikalla. Mutta en silti jaksais enää kattella sen naamaria joka päivä. Annettasko Matin hoitaa työnsä rauhassa, jooko?!

Kotona saa olla menemättä sairaalaan, lääkäreiden valtakunt

siis kuulen ekakertaa näin pitkän keskustelun eutanasiasta, radiosta. minusta jokainen saa olla asiasta mitä mieltä haluaa. mutta itse ajattelen sen olevan parasta, jos ihminen voi pärjätä ilman lääkärin päätöksiä, olla kotona, jos haluaa ja on sairaana. olen kristitty ja ajattelen, että jumala päättää silloin, kuoleeko ihminen vai ei,jumala ottaa hänet pois.ihmisen ei tarttisi joutua lääkäreitten valtakuntaan, vaan olla omassaan, kotonaan, ja mennä siitä taivaan kotiin aikanaan.

Mikä ahdistaa?

Vai että toimittajaa ahdistaa. Mä luulen että tavallista kansalaista ahdistaa lähinnä toimittajien lietsoma herraviha ja katkeruus. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman nykyistä mediaa. En tarkoita että nykyinen poliitikkojen toiminta olisi jollain tavalla suotavaa, mutta vielä vähemmän suotavaa on nykyinen median toiminta, Yle ja eritoten Heikkinen mukaan lukien.

Demokratiaprojekti

Kyllä Suomessa on kunnon demokratiaperinne aina viikinkiajan talonpojista alkaen. Sadan vuoden takaiset työväenyhdistykset ja nuoriso- ynnä maamiesseurat toimivat käsittääkseni reilun meiningin puitteissa.

Kirkko on tietenkin eri asia, siellähän auktoriteettia on pakko välittää kun se tulee korkeemman kärestä.

Nykyinen politiikan moraali liittyy tuoreempiin ilmiöihin: kun pirulle antaa pikkusormen se vie koko käden.

Kekkonen perusteli vallankäyttöään ulkopoliittisin syin. Tämä synnytti kuuliaisten seuraajien lahkon joka kuunteli vuoroin Kekkosta ja vuoroin kotiryssää ja kuiskimalla välitettiin tieto sopivasta käytöksestä. Näin muodostui toimintatapa joka jäi voimaan vielä senkin jälkeen kun sitä ei enää tarvittu, jos oli tarvittukaan.

Kunnallinen korruptio sai alkunsa 60-luvun alun aluerakentamisesta. Aluksi toiminta oli reipasta isänmaallisten miesten hanketta asuntojen saamiseksi: oli pakko ohittaa hidas kunnankaavoitus runnaamaalla aluekaavat poikien kesken sopimalla. Jälkeä syntyi mutta pojat oppivat neuvottelemaan ja hinnoittelemaan ja tapa on periytynyt vielä mm. nykyiselle osuuskauppaväelle.

Nämä esimerkit osoittavat, että kun selkeistä toimintatavoista poiketaan vaikkapa aivan asiallisin syin, voi paluu normaalimenettelyyn olla vaikeaa.

Mitä tulee mara-walkiin, ihmettelin kovasti miten edistykselliset Iltalypsyn feministikäsikirjoittajat lankesivat näin halpaan hauskuuttamiseen ja häpesin sketseille nauravien kansalaisten puolesta. - Kanerva joutui eroamaan käsittääkseni ensi sijassa oltuaan epälojaali Kataiselle ei niinkään viestien johdosta sinänsä.

Jaaha

Olen muuten sitä mieltä, että toimittajat etsii nykyään kaikenlaista krääsää otsikoihin. Kyllä heidän pitäisi olla ainakin paremmin koulutettuja kuin entiset (monethan pääsi silloin ihan ilman opiskelua). Että pitäisi heidän osata. Mutta asia onkin niin, että kaiken takana on voiton tavoittelu vai sanoisinko kapitalismi. Kun lehteä ja tuotetta pitää myydä, niin kaikki keinot ovat tarpeen. Tavallisetkin lehdet ovat nykyään Hymyjä. Ja lehtiä on liin paljon. Kaikki ei voi pärjätä. Mutta tämä on asiakkaan halventamista.

Pyydän siirtymistä asialinjalle. Nuorisokin on nykyään jo niin fiksua ja koulutettua, että luulisi heidänkin tympääntyvän tähän tarjontaan. No heillä on omat nettinsä.

Ylen toimittajien ei kannata mennä mukaan juorulinjalle.