Jalasmökistä on jonnin verran matkaa nahkurin orsille ja sieltä tuppeen
sahattuun koivuun ja etelän mediaan. Politiikan sisällöt henkilöityvät ja
viihteellistyvät kielikukkasiksi. Ne korkeat tahot, joilla on
mediataistelun kaikki pelimerkit hallussaan, kuten Pääministerillä,
käyttävät sanan säilää peittääkseen alleen sen mistä alun perin oli kyse.
Esimerkkinä vaalirahoituskeskustelu, jossa Keskustan yhdistys- ja
säätiökytkökset KMS:ssä ja Nuorisosäätiössä vaativat lisätutkimuksia.
Poliittisen retoriikan kulminoitumaksi on nyt lämmennyt Keskustan
sanastoon aiemminkin kuulunut puhe etelän mediasta. Siksikö Vanhanen
vastaa vain niihin kysymyksiin mihin hän haluaa. Sama pätee niin
eduskunnan ja opposition edessä kuin toimittajienkin ristitulituksessa.
Kuka tässä nyt kiusaa ketäkin, jos se mitä toinen pitää asiaankuuluvana
tosiasioiden esittämisenä ja journalismina onkin toisen mielestä
henkilöön käypää ajojahtia?
Kansalaisen on helpompaa joko vihata tai sympatiseerata julkisuuden
valokeilassa olevaa politikkoa, jonka jokin taho sanoo roikkuvan löysässä
hirressä kuin perehtyä harmaan alueen korruptioon. Tällaisten poliittisten
näytelmien voimalähteinä ovat toisten mustamaalminen, vähättely,
ohittaminen ja vaientaminen. Tämä ei synnytä jatkossakaa luottamusta eikä
avoimuuden keskustelukulttuuria. Asiat henkilöityvät pinnallisiksi
vastakkain asetteluiksi, mikä kuolettaa dialogin ja asioiden järkiperäisen
tarkastelun. Ne ovat äänessä ja pitävät meteliä itsestään, joilla on
pätikkää ja asemat vallat palstamillimetrit.
Jos media ja politiikka mahdollistaa inhimillisen kommunikaation pimeiden puolien varjonyrkkeilyn, niin minkälaisen mallin se antaa muualle yhteiskuntaan? Jos ei tarvitse kuunnella, ei tarvitse vastata eikä välittää heikommista vaan käyttää
vahvimman oikeutta. Kiusataanko kouluissa, kotona ja työpaikoilla kuten isommat tekevät edellä? Vai heijastaako poliitiikan retoriikkaa yleistä kiusaamisen kulttuuria suomalaisessa yhteiskunnassa? Jonnin verran pimeitä me olemme kun suuri surkastuu alhaiseen kuten Lapin kesässä.
Kainuun aatelisen seurassa tiistaina 6.10.2009 teologi Per Lindblad Lappeenrannasta, entinen Suomenmaan päätoimittaja Seppo Niemelä Lapualta ja tutkija Petri Koikkalainen Rovaniemeltä pohtivat mitä on politiikan lukutaito ja miten edistämme sivistystä? Puhelimitse Jyväskylästä keskusteluun osallistuu filosofian tohtori Maili Pörhölä.
YLE Radio 1 tiistaina 6.10.2009 klo 9.05-10.00.
Mattia kiusataan liikaa
Kyllä median pitää työnsä hoitaa, mutta nyt on menty liian pitkälle viihteen suuntaan niinkin vakavassa asiassa kuin politiikka. Onko pakko tönkiä ihan lapsellisetkin asiat esille vain siksi, että otsikoissa komeilisi joka päivä sama pärstä? Matti on oikeasti suomalainen mies aidosti oikealla paikalla. Mutta en silti jaksais enää kattella sen naamaria joka päivä. Annettasko Matin hoitaa työnsä rauhassa, jooko?!