Mistä masennus kertoo?

"Kiitos avoimuudestanne! Myös luterilaisuus ja viime sotien lasti painaa meitä. Ystävät tukevat ja lemmikkieläin erityisesti."

"Ei normaalista masennuksesta täydy päästä eroon. Kuuluu tautiin nimeltä elämä."

"Ajan kanssa pääsee eroon, eikä ole vieläkään varma, ettei masennus uusiutuisi. Hyväksyin mustan aukon olon. Hyvä lääkäri ja terapeutti! Uuden alku: menneeseen ei ole paluuta!"

"Kunnon lääkitys ja terapia sekä riittävä sairasloma ja edes yksi hyväksyvä läheinen, kun itsetunto on nollilla."

"Miten masennuksesta irti? Masennuksen tunnistaminen, hyväksyminen ja suostuminen toipumiseen. Aika, lepo, 2 vuotta psykoterapiaa -> mielenrakenteiden tutkimista mikä on aiheuttanut masentumisen. Lääkitys, mielihyvää tuottavien asioiden tekeminen. Armollisuus itseä kohtaan."

"Masennuksesta pääsin eroon pitkäkestoisella terapialla. En lääkkeillä."

"Työpäivän jälkeen nukuin aina melkein koko illan ja yön perään. En tiennyt sairaudesta. Olisin halunnut jatkaa opintojani."

"Pahinta on laiskaksi leimaaminen ja muka hyvillä tuilla eläminen. Kovat arvot jylläävät."

"Pahinta on laiskaksi leimaaminen ja muka hyvillä tuilla eläminen. Kovat arvot jylläävät."

"Olen sairastunut 15v. vuotiaana ja olen nyt 52v. Takana on vaikea lapsuus vainoharhaisen äidin ja ahdistavan uskonnon varjossa. Lapsettomuus diakoonisi miehestäni johtuen romahdutti minut. Aviomiehen vieraat suhteet ja avioero olivat viimeinen tikki. Olen ollut eläkkeellä masennuksen takia nyt 16v. ja voimat ovat yhä poissa. En ole selvinnyt vastoinkäymisistä. Oma äitinikään ei usko, että en jaksa laittaa ruokaa enkä siivota pitkään aikaan. Elämäntoivoa en ole löytänyt.

"Pitäisi ymmärtää, että ihmiset on yksilöitä ja varustettu erilaisin voimavaroin. Kun tuntuu kipua esim. sydämen kohdalla, täytyy hellittää tahtia. Olen selvinnyt syvästä masennuksesta serotoniinin avulla. Ensin hävisivät paniikkioireet ja valoa alkoi näkyä tunnelin päässä. Jokainen sekunti on elämisen arvoinen."

"Minulle paras lääke on terapia, joka on kestänyt yli 5 vuotta, ja itsensä pakottaminen liikkeelle. Ulos kavelylle lähteminen on tod. vaikeaa, muttaauttaa jos saa itsensä siihen pakotettua päivittäin."

"Masennus on mahdollisuus itseä kunnioittavampaan elämään. Masennus on elämän korkeakoulu. Masennuksen jälkeen osaa nauttia elämästä eri tavalla ja ottaa asiat rennommin."

"Poltan kynttilää sota-orpo/sotalapsi veljeni muistolle. Veli oli terve,ammattimies,mutta elämän voimat loppuivat. Sisarena toin tuhkan Malmösta kotimaan multiin v.-73 äitinsä lähelle. Vieläkin on suomalaislasten sotavammat hoitamatta!?itse kärvistelen diak.syvä masennus. Kun pitäisi saada kuntoutusta ja tukea,tarjotaan pilleripurkkia?"

"Pääsin lääkevaiheen ohi. Käyn työssä,63v.,mutta olen yksin. Ei ole sukulaisia, ystävät ovat kuolleet/kaukana. Leffaan, teatteriin yksin. Kotia en jaksa hoitaa. Paha olo."

"Käyn psykoterapiassa ja minulla on masennuslääkitys. Vertaistuki olisi mahtavaa, mut pienellä paikkakunnalla sitä ei ole. Nytkin olen petin pohjalla."

"Masennuksessa katsoin vain itseni sisäänpäin - pääsin poispääsyn alkuun menemällä kolmen viikon ajan lähes päivittäin talvipuutarhaan piirtämään - vasta jälkeenpäin tajusin sen viisauden: kun katsoin kaktuksia, harjaannuin havainnoimaan niitä ja haparoiden siirtämään niitä paperille - samalla opin hiljalleen katsomaan itseni, pääni ULKOPUOLELLE. Tämä oli alku paranemiselleni."

"Pääsin tasapainoon sairaalahoidolla,terapialla ja lääkehoidolla. Sähköshokkihoito oli käänne parempaan. Omien psyykkisten rajojen löytyminen ja niiden huomioon ottaminen. Ymmärtäväinen ystävä. He, jotka eivät ymmärrä tilannettani on heidän ongelmansa. Olin 42v kun sairaanhoitajan työ vaihtui työkyvyttömyyseläkkeeseen. Edelleen on tasapainoilua, mutta tänään elämänlaatuni on tasokkaampaa kuin 18v. sitten."

"Katsoin ohjelman, jossa sanottiin, että masennuksen juuret syntyvät ihmiseen kahden ensimmäisen ikä vuoden aikana. Syynä äidin sairaus, jokin ahdinko tai muu kyvyttömyys haluta lasta / toivottaa häntä tervetulleeksi elämään. Lapsi kantaa tätä surua niin kauan, kunnes hän saa kokemuksen tulla rakastetuksi ilman ehtoja = täyttymäton tarve tekee sairaaksi, täyttynyt tarve parantaa."

Minulle määrättiin "onnellisuuspillereitä" ja sairauslomaa lähetesanoin: "Tehkää vaimon kanssa kaikkea sitä, mikä teistä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Lähtekää vaikka Pariisiin."
Emme menneet Pariisiin, kun emme tykkää matkustella. Menimme syyskirpeänä aamuna puolukkaan. Unohdin kaikki työ asiat ja huokasin pienen rukouksen Herran puoleen. Olin viisi viikkoa sairauslomalla. Kun palasin töihin elämä näytti todella valoisalta.
Ostin onnellisuuspillerit, mutta palautin ne takaisin apteekkiin.
Parasta hoitoa tuli rakkaalta vaimolta ja Taivaan Isältä.
Työkaverit ja esimiehet suhtautuivat erittäin ystävällisesti ja ymmärtävästi, josta kiitos heille.

”Masennus on terve reaktio sairaalle yhteiskunnalle, jossa ihmisen tarpeet ja ominaisuudet on sivuutettu. Esim. ympäristöterveyshaitat (melu,tärinä,säteilyt) lisääntyvät koko ajan. Ihmisyys on kadoksissa, ja elämän tarkoitus!”

”Olen sairastanut ja syönyt depislääkkeitä 20v. Töitä tehnyt ja opiskellut. Sairaala -jaksoja ei ole. Kelalta tuli hylkynä terapiahakemus!! Että näin.”

"Tunnista, tunnusta, tunne, tahdo ja toimi. Hyväksy ja anna aikaa. Vertaiset ja terapia. Lääkitys."

Kiitos hyvästä ohjelmasta. Tällaista ei kovin usein kuule. ASIAA. Kokeneena myös ja sos.psyk. opiskelleena on tällainen ohjelma mannaa ja toivoisi, että muutkin siitä saisivat ainakin oikeaa asennetta ihmisenä olemiseen. Kaikkea ohjelma ei voi "sanoa", mutta se, mikä jäi sanomatta, jää jokaisen kuulijan omalle vastuulle ja oikeudeksi kunnioittaa sitäkin. Kun oma identiteetti on selkiytynyt ja elämä taas on elämisen makuista, ei se silti poista uusia haasteita, joita meidän ihmisinä on elämässä selvitettävä, olemalla uuteen kasvuun valmiina. Hienoa, kun ihminen on valmis riisumaan sen, mikä ei enää riitä, väärän itsevarmuutensa.

ja Panu Rajala kertoo kirjan kirjoittamisen vaatineen ihastumista. Ihastuminen luo euforisen tilan, missä kaikki on mahdollista ja mielekästä.

Masentumisen välttämisessä on siis kysymys toivosta ja mielekkyydestä. Toivon ja mielekkyyden saavuttaminen voi vaatia elämänmuutosta, johon on oltava valmis.

Jos suuri osa kansalaisista määritellään depressiivisiksi seuraa tästä että suuri osa kansalaisista saa reseptin, jos käy terveyskeskuksessa. Kun reseptiä on uusinut tarpeeksi monesti, onkin jo valmis eläkkeelle. Tässä lääkärit toimivat vastuuttomasti sekä yksilön että kansakunnan kannalta.

Samoin on vastuutonta väittää Markku Heikkisen tapaan, että 'kannattava tehdas' suljettiin. Ei kannattavia tehtaita suljeta. Joskus on eletty riistalla, pienviljelyksellä, tervanpoltolla, tukkimetsästä, tikkuja kattilassa keittämällä mutta muutos on aina ennemmin tai myöhemmin tapahtunut. Jos muutos koetaan epäoikeudenmukaiseksi eikä uusia näköaloja avata, seuraa raivonsekainen depressio.

Kemijärven sellumiehet lienevät usein päteviä erämiehiä, jotka hyvin voivat opastaa masentuneita saksalaisia pankkiireja riekonpiireille etäällä tehtaan masentavasta savusta ja rutiinista.

"Liikunta auttaa parantumaan."

Tämänpäivän yhteiskunta ja maailmanmeno on syynä ihmisten alakuloisuuteen,masennukseen ja pelkoihin.
Kaikki tieto kaikesta on saatavilla,joka intiimeinkin uutinen pitää julkaista. Ihminen riisutaan paljaaksi ja arvottomaksi. Tieto lisää tuskaa.
Meille tulee uutisähky ja elämä mitataan vain rahassa.
Ihmisarvo liittyy yhteiskunnalliseen asemaan ja rahaan. Ilman niitä olet luuseri,laiskimus,typerys.
Ne jotkä eivät jaksa ja halua elää hullussa maailmassa,sairastuvat masennukseen,kyllästyvät ainaiseen kilpailuun ja ahneuteen. Liika rahan palvonta masentaa ihmisen. Eihän Michael Jacksonkaan ollut oikeasti onnellinen,vaikka oli upporikas.
Itse olen kokenut herkkyyteni kautta kyllästymisen rahan palvontaan,ahneuteen,työelämän raadollisuuteen.
Uskon,että ne ketkä masentuvat, ovatkin niitä yhteiskunnan terveimpiä,jotka uupuvat epänormaalin elämän pyörässä.
Ihmiskeho on viisas,jos ihminen itse ei hellitä,pysähdy,keho tekee sen itse,joko mielensairastumisella tai fyysisillä sairauksilla. Itseasiassa monet fyysisetkin sairaudet ovat psyykkisiä sairauksia.
Itse yritän selviytyä päivästä toiseen,ajattelemalla että olenkin kaikkein tervein ja muuta ovat sairaita. En tarvitse lääkkeitä. Ulkoilen,luen psykologisia kirjoja,mietiskelen luonnossa,hoidan kissojani.
Suosittelen kirjaa -Outo lintu,erilainen- ,kirjoittanut Sylvi-Sanni Manninen.

Ajattelen nykyisin masennuksesta jotensakin niin, että suomalaisten masennustaipumus tulee myös geenien lisäksi paljon siitä, miten yhteiskuntamme rakenteet on toteutettu. En ainakaan minä ole koskaan osannut riemuita esimerkiksi koulujen Pisa-testeissä menestymisessä, koska tiedän tuon menestyksen pohjan olevan varsin mätä.

Meillä koulua käydään koulun vuoksi. Tietoa hankitaan tiedon vuoksi. Töitä tehdään töiden vuoksi. Suomalaisten elämä koostuu pitkälti umpikujista ja kehäpäätelmistä. Koulussa meille on tärkeätä tieto. Kun tiedetään paljon, niin sitten kaikki on hyvin, näin ajatellaan. Muiden maiden kouluissa oppilaiden sosiaalisuus saa paljon enemmän huomiota. On enemmän hyvin ohjattua liikuntaa, on taideaineita ja kaikessa näkyy sosiaalisuuden tärkeys. Ajatellaan, ettei tiedolla tee mitään, jollei tule toisten kanssa toimeen. Ja tiedättekös mitä? He ovat oikeassa. Tämä suomalainen "Lisää äidinkieltä!!" -linja on kyllä niin syvältä, kun tiedän, miten ilottomaksi äidinkielen opetuskin on onnistuttu tekemään.

Ei suomalainen koulu ole niin erinomainen kuin luullaan. Meillä leivotaan 34-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvia ihmisiä, jotka tietävät paljon kaikenlaista turhaakin, mutteivat tiedä sitä, miten selviäisivät itsensä ja toisten kanssa. Eivät tunne itseään eivätkä osaa valita itselleen sopivaa puolisoa. Eivät pääsääntöisesti tiedä lainkaan, miten rahan kanssa tulisi toimia ja joutuvat sen vuoksi vaikeuksiin tai ainakin elämänilon vajaateholle.

Meillä asiat tulevat jotenkin ihan automaattisesti vaikeiksi, hankaliksi ja ilottomiksi, vaikkei kukaan olisi niin tarkoittanut. Etenkin tämä alemmuuskompleksi ulkomaaneläviin verrattuna jaksaa aina hämmästyttää. Minä en yksinkertaisesti käsitä, miksi meidän pitäisi päteä kenenkään edessä. Kerronkin kaikille nyt ilouutisen. Lähes kukaan EI OLE kiinnostunut siitä minkälainen juuri suomalainen on ja mitä hän tekee? Oletko muka itse kovin kiinnostunut, vaikka norjalaisten luonteesta ja saavutuksista? Muualla tehdään niin kuin kuuluu eli keskitytään omaan elämään ja yritetään olla iloisia siinä omassa elämässä ja sen kuvioisssa.

Valitettavasti terapia on masennuksen hoitokeinoista paras. Valitettavaa siinä on se, ettei tätä luksusta tahdo riittää kaikille ja terapiankin teho on alenemassa narsististen häiriöiden lisääntymisen vuoksi. Terapia on hyödytöntä, jos on muuttamassa maailmaa ympärillään eikä itseään siinä maailmassa. Lääkeiden teho on hyvin vaihtelevaa ja tuntuu riippuvan etenkin placeboefektin voimakkuudesta. Nykyisiä lääkkeitä pidetään varmasti 200-vuoden päästä barbaarisena roskana.

Kiitos Markulle ohjelmasta. Se oli jälleen varsin sykähdyttävä. Pidän tyylistäsi. Olet rennon oloinen lähetyksissäsi ja se sopii ohjelmiisi.

Olen pitkälle samaa mieltä. Rahaa ja näennäistä menestystä palvova, epähumaani yhteiskunta altistaa ne, jotka ajattelevat enemmän, näkevät ehkä laajemmin ja tuntevat syvemmin. On jopa huvittavaa, miten luonnollinen reagointi diagnisoidaan sairaudeksi ja kemiallisilla lääkkeillä yritetään hoitaa ihminen "terveeksi" kestämään järkevän tehokkuustason ylittäneen työelämän paineet. Olen itsekin masennuspotilaana havainnut, miten lääkärit toimivat tässä yhteiskunnan ja työantajien, ei siis masentuneen, ehdoilla. Masennuslääkkeitä kehutaan surutta, vaikka aiheuttavat monenlaista haittaa ja riippuvuutta (= vaikea lopettaa). Toivoisin, että lääkärikunta ryhdikkäämmin myöntäisi mielenterveysongelmien suurelta osin johtuvan ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista. Mielen sairauksien diagnisointi ja hoito on lopulta varsin harrastelijamaista ja epätieteellistä - jollekin oireyhtymälle on vain annettu jokin nimi, toiselle taas jokin muu. Hyppäsin itse pörssiyhtiön oravanpyörästä yksityisyrittäjäksi, ja elämänlaatuni koheni selvästi, kun saa toimia omilla ehdoillani. Tämä ei tietenkään monelle ole mahdollista - kehityksen suunta pitäisi kääntää koko länsimaisessa kulttuurissa ihmisen onnellisuutta palvelevaksi. Nythän ihminen on alistettu rahan ja pääoman rengiksi.

Armeija ilmoittaa, että heiltä jo lähes kolmannes hylätään palveluksesta joko kutusntojen tai keskeytämisen muodossa. Hyvin harva heistä saa hoitoa. Varsinkaan masennus diagnoosilla hylätyistä. Useimpien ura on sitten tämä unettomuus, työttömyys, kouluttamattomuus. Sitten ihmetellään, miksi niin moni jää eläkkeelle masennus diagnooin vuoksi. Armeijan tulisi julkistaa tilastot, kuinka paljon ikäluokasta jää pois mielenterveysdiagnoosin takia. Ja terveydenhuollon vastattava miksi heitä ei hoideta.