Skip navigation.
Home

Miksi kärsimyksen pitäisi koskettaa meitä?

(YLE Radio 1 ti 18.11. klo 9.06-10.00, uusinta toukokuulta 2008)

Kiinan maanjäristys on jättänyt kodittomaksi 4,8 miljoonaa ihmistä, kertovat paikalliset viranomaiset.

YK:n arvion mukaan Myanmarin hirmumyrskyn uhreja saattaa olla yli 100 000. Jopa 2,5 miljonaa ihmistä uhkaavat nyt nälkä ja taudit.

Luonnon voimat aiheuttavat ihmisen näkökulmasta mieletöntä julmuutta ja käsittämätöntä kärsimystä. Teologiassa ja filosofiassa ilmiötä kutsutaan teodikean ongelmaksi.

Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi hän olisi luonut maailman jossa on niin paljon silmitöntä pahuutta ja käsittämätöntä kärsimystä?

Joukkoviestimet pauhaavat uhreista, näyttävät kärsimystä, mutta mihin tämä kuvasto oikein tähtää? Saavatko tsunamit ja maanjäristykset ihmisen polvilleen ja miettimään yksittäisen ihmisen elämän arvoa?

Vai nouseeko elämän arvon ja ainutlaatuisuuden pohdinta esille toiminnan ja tekemisen kautta, ei passiivisen tuijottelun ja tunteellisen reaktion?

Tiistaina Markku Heikkinen vieraineen kysyy, mitä maailman köyhien hätä meitä oikein liikuttaa?

Mukana keskustelemassa ovat teologian tohtori Jyri Komulainen ja Suomen Idäntyö UP ry:n toiminanjohtaja Upe Poutiainen.

Suomen Idäntyö UP on vuodesta 1994 auttanut kohentamaan lähialueitten ja Itä-Euroopassa elävien köyhien elinolosuhteita.

www.suomenidantyoup.fi

Maailma

Maailma on maailma ja ihminen on ihminen. Kumpikaan ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan, täydellinen.

Idealistinen usko täydellisyyteen ei ole juutalais-kristillisyyden vika, vaan uusplatonismin, jonka pohjalta (muun muassa) keskiaikainen kirkko rakensi länsimaisen sivistyksen perustan.

KIITOS

KIITOS, TODELLA LÄMMIN SUURI KIITOS
tämän aamun ohjelmasta kärsimyksestä!

Samalla kiitos aiemmistakin ohjelmista, mutta tämä kosketti meikäläistä aiempiakin syvemmin.

Jatka samalla linjalla, Markku Heikkinen!!!

Pirjo

Empatiaa

Minua hieman ärsyttää tuo uskovaisten tapa vetää yhtäläisyysmerkki uskovaisuuden ja hyvyyden välille. Auttamisesta sanon ateistina, että se kuuluu ihmisen perustunteisiin ja moraaliin eikä auttamishalun syntymiseen tarvita mitään mielikuvitusolentoja eikä niistä satuja kertovia kirkkoja. Rakkaus ei ole mielikuvitusolento, rakkaus on tunne.

evoluutio?

Biologisen evoluution tarkoitus ei ole poistaa kärsimystä? Jeesus asetti tavoitteet kulttuurievoluutiolle poistaa kärsimys yms. ? Voiko radio-ohjelma toteuttaa näitä tavoitteita ?

Auttaa vai ei?

Hei Markku Heikkinen!

Mukavia nämä Sinun ohjelmasi. Kiitos niistä.

Silti pitää jotain päästä sanomaan. Kun ihmettelit miksi joku saa uskonnollisen herätyksen ja toinen ei, voi vastaus olla kovin arkipäiväinen; aivotutkijat ovat huomanneet, että joillakin ihmisillä on oikean aivolohkon epilepsia joka aiheuttaa uskonnollisia tunne-elämyksiä. Niitä voidaan myös aikaansaada keinotekoisesti. Joillekkin tulee kokemuksia, joku toinen ei tunne mitään. Riippumatta siitä, onko uskovainen vai ateisti.

Kauan sitten luin lehdestä lauseen; "Maailman luomiseen ei tarvittu Jumalaa, mutta ihminen tarvitsi ja loi hänet omaksi kuvakseen". Samoja Jumalia ihminen tarvitsee edelleenkin. Jos ei muuhun, niin saadakseen tuntea itsensä "Hyväksi". Siis paremmaksi kuin muut!

Olisi syytä tutkia paljonko pahaa "hyvä ihminen" saa aikaiseksi. Esim. mahdottomissa luonnon olosuhteissa elävä porukka elvytetään henkiin nälänhädästä. Seuraavan katastroofin tullessa (luonnonvoimat tai ahneiden ja vallanhaluisten äijien tappelut) heitä onkin paljon enemmän. Sillä lisääntymään ihminen on kykenevä, vaikka ei muuhun. (Olen "Linkolani" lukenut)

Ainoa oikea määritelmä on "hän oli hyvä ihminen sanoi ihmissyöjä."

PS runoilija Etton etunimi on Jorma.

Terveisin vakituinen kuuntelija

Just näin se on,

olen aivan samaa mieltä.

Kiitos keskusteluista!

Kiitos, että käsittelet niin perustavaa laatua olevia ja joskus tavattoman vaikeitakin asioita.

En kuulu mihinkään kirkkoon ja elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä, joiden takia olisi hyvä syy olla läpeensä katkera, mutta olen huomannut, että jollain ihmeen tavalla muiden auttaminen on terapeuttista ja se on auttanut minua itseäni tavattomasti.

Tiedän, etten voi auttaa kaikkia enkä voi yksin poistaa mitään laajempia ongelmia tai kärsimyksiä, mutta yritän tehdä pienen osuuteni siinä toivossa, että sillä olisi edes pikkuriikkisen merkitystä toisille. Itselleni sen merkitys on ollut valtava.

Terveisin, Vapaa sielu

Moraalia on ilman uskontoakin

Aihe oli mielenkiintoinen, haastateltavat ehkä vähän yllättäviäkin ja toimittaja sensitiivis-empaattinen mutta tai ehkä juuri siksi ohjelma oli mukavan kuuloinen kokonaisuus.

Olen samaa mieltä muutaman edellisen kirjoittajn kanssa siitä, ettei auttamisen halu katso sen kummempaa vakaumusta, se liittyy ihmisen inhimillisyyteen - jos kykynee tuntemaan, kykenee myös auttamaan.

Ehkä on jopa olemassa todellista altruismia?!

Miksi kärsimyksen pitää koskettaa meitä

Helsinki 20.5.08

Kiitän hyvästä ohjelmasarjasta. Keskustelut ovat aina mielenkiintoisia. Keskustelun osaanottajat vaikuttavat todella hyvin valituilta, mukana on ihmisiä, jotka ajattelevat ja tietävät. Toivottavasti ohjelmasarja jatkuu.

Marja-Liisa Ripatti

Nimettömälle

Uskovainen ei välttämättä ole hyvä.
Auttaminen on pikemminkin perustarve, eikä moraalikaan(mikä moraali?)ole tunneasia.
Jos rakkaus olisi vain tunnetta,kovin heppoista se sitten olisi.

KIITOS

Markku Heikkinen,ohjelmasi on yksi tähti inhimillisyyden taivaalla. Tämänpäiväisessä ohjelmassa lukemasi lyhyt teksti kertoi kaiken tarvittavan. Se valoi minuun rohkeutta kaiken kärsimyksen keskellä.

Kiitos

Kiitos tästä ja monista muistakin ohjelmistasi. Olen vasta maaliskuun jälkeen 'löytänyt' radion, kun digiaikaan siirtyminen sai minut luopumaan tv:n katselusta.

Olen kuunnellun mielenkiinnolla erityisesti Enbusken, Virtasen ja Heikkisenkin ohjelmia. Ja todennut, että vaikka sukulainen olisi valmis ostamaan minulle digiboxin, taidan tyytyä radioon jatkossakin.

Exkajaanilainen

Jumalako vastuuseen?

Kiitos hyvästä ohjelmasta. Tämänaamuinen oli jälleen erittäin mielenkiintoinen.

Mielenkiintoista tämäntapaisissa ”miksi Jumala sallii” -pohdinnoissa on Jumalan vetäminen esiin ja syyllistäminen aina kun jotain ihmisen näkökulmasta pahaa tapahtuu maailmassa. Tapahtuuhan paljon hyvääkin. Jumalalle osoitettuja kiitoksia kuulee kuitenkin vain ani harvoin. Ihminen ottaa tällaisesta kunniaa mieluummin itselleen. Jos ihmiselle vain tämä elämä on se ainoa näköpiirissä oleva valo, on tietenkin hämmentävää kuulla kuolemisesta. Kuka voi kuitenkaan sanoa onko joku kuoleminen, tapahtui se sitten tavalla tai toisella, hyvä vai paha asia? Maailman luonnollisin asia se kuitenkin on. Jos kysymys asetettaisiin vaikka siten, että säästetäänkö maanjäristyksessä tämän ”viattoman” lapsen elämä pedofiilille tai länsimaiselle seksituristille, olisi vastaus varmaan helpompi. Tai olisiko kenties länsimainen itsekäs elintasoelämä rahamaailman oravanpyörässä parempi vaihtoehto. Mikä on se hyvä elämä, jolle pitää säästyä? Kuka sen sanoo minkä pituinen sen pitää olla? Jospa hyvä tai huono elämä tulee kaikenlaisista ulkoisista puitteista riippumatta yksinkertaisesti toivon tai toivottomuuden näköalasta tai näköalattomuudesta suhteessa elämään ja kuolemaan.

Mielenkiintoista tässä ihmisen valituksessa on myös tämän skitsofreeninen suhtautuminen elämän lakeihin. Jos on tarve matkustaa kuuhun tai parantaa joku tauti, ihminen ei säästele voimiaan noudattaa atomintarkasti luomakuntaan kirjoitettuja lakeja. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Pienikin virhe tai valinpitämättömyys lakien noudattamisessa voi olla katastrofaalista. Lisäksi ihminen pullistelee löydöillään omina luomuksinaan, kerää kunniaa ja mainetta, vaikka on tonkinut vain toisen laatikolla. Kaikki mitä ihminen on keksinyt, on jo ollut iät ja ajat olemassa ennen ihmistä. Nämä lait pitävät elämää yllä, ja ihmisen on niihin alistuttava, halusi tai ei. Ihminen ei ole luonut yhtään mitään.

Sen sijaan elämän laadun lakeja, joiden noudattamisessa ihmisellä on valinnanmahdollisuus, tämä pyrkii vähättelemään ja vesittämään parhaansa mukaan. Elämän lain keskeiset argumentit on kiteytetty hienosti kymmenessä käskyssä. On hyvin yksinkertaista ja selkeää kuvitella kuinka elämän laatu olisi aivan toista luokkaa, jos ihminen paneutuisi yhtä suurella tarkkuudella näiden lakien noudattamiseen.

Mitä siis ihminen itket? Itke itseäsi.

Miksi kärsimyksen pitäisi koskettaa meitä?

Juuri elämme maailmassa,jollaista Raamatun Ilmestyskirja kuvaa. Elämä ruumiilisessa olotilassa on vain hetki ja uskovaisella kuolema on muutto toiseen todellisuuteen. Syntiinlankeemus on kaiken kärsimyksen syy. Toisen kärsimys on fyysistä, toisen henkistä tai tätä molempaa.Elämä Jumalan yhteydessä antaa voiman elää, kokea mielekyyden elämän koko kirjossa - toinen johdatetaan auttajaksi toisen osa voi olla avunkohteena oleminen.Usko on lahja, joka otetaan vastaan, ateistikin voi hetkessä tulla uskoon kun syntyy Pyhästä Hengestä ylhäältä - silloin avautuu ymmärrys ja ihminen syntyy todella elämään: sokeaan sieluun syttyy valo! Jeesus on tie, totuus ja elämä!

vasiliville

Kiitos kommentistasi. Kunnioitan näkemystäsi uskovaisesta.

Jos eläisimme paikassa jossa kaikilla menisi niin hyvin ettei kukaan tarvitsisi koskaan apua, mitä tekisi ihminen jolla yhtenä perustarpeista olisi auttaminen?

Vaikka en suoranaisesti väittänytkään moraalin olevan tunneasia, ovat tunteet mukana käytännön elämän tilanteissa tekemiä valintoja tehdessämme. Moraalista lisää mm.:http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraali

Minä en menisi aliarvioimaan kenenkään ihmisen tunteita heppoisiksi.

Kiitos ohjelmasta 20.5. Tosi

Kiitos ohjelmasta 20.5. Tosi rukiista leipää kristinuskon ydinkysymyksistä.
Harri Raitis, Turku

Uusintoja uusintoja aina vaan

Koskas nämä Heikkisen uusinnat loppuvat?
Nämä ohjelmat on kuultu jo uusintoinakin aiemmin moneen kertaa.
Onko ideat todella loppu? Kovin paljon samojen asioiden ympärillä Heikkinen on muutenkin pyörinyt, oli sitten otsikko mikä tahansa.

Jos ei ole ideoita, eikö tekijöitä voisi jo vaihtaa. Tämä on jo melkoinen tasonlasku ylen ykkösradiolta.

Mielenkiintoista...

koko ohjelma kaiken kaikkiaan.

Ateistille, jota ärsyttää uskovaisuuden ja hyvyyden välille yleisesti ajateltu yhtäläisyysmerkki:

Olet oikeassa, ettei hyvyys ja auttamisenhalu ole mikään kirkon tai kristittyjen yksinoikeus. Kuitenkin korostaisin uskonnon merkitystä myös ihan yleisesti moraalisuuteen kasvattamisessa. Ihan konkreettisella tasolla kristinuskon opit ohjaavat "kohti hyveitä". Ei moraali ole sekään mikään mielikuvitusolento, joka asuu joka ihmisessä luonnostaan, loppujen lopuksi ihmisenkin tulee kasvaa moraaliseksi olennoksi myöskin kasvatuksen kautta. Uskonnoilla on siis ylipäänsä merkitystä eräänlaisina kasvattajina.

Niin muuten, uskovaisuus=hyvyys on ideaali, jota kohti kuljetaan. En ole kuitenkaan vielä tavannut ketään uskovaa, joka ei myöntäisi, että olisi täydellisen hyvä. Yksi keskeinen kristinuskon ajatus: kaikkihan me lopulta olemme syntisiä.