(YLE Radio 1 tiistaina 28.4.2009 klo 9.05 - 10.00)
Parin viime vuosikymmenen aikana on Suomesta jo hehkutettu yrittäjyyden
ihmemaata. Toisten korvaan tämä kuulostaa jo mantralta. Nyt on väestön
ikääntyminen haaste, jonka hoitamiseen huhuillaan yrittämisen
innovatiivisuuta ja dynaamisuutta. Yrittäjyyden kehittäminen on
tarkoittanut mediassa myönteisen ilmapiirin suitsuttamista
sankari-yrittäjien tarinoina ja loppumatonta keskustelua
verohelpotuksista ja erilaisista yritystuista. Tilastokeskuksen tietojen
mukaan yritysten saamat suorat tuet ja takaukset ovat kasvaneet viime
vuosina.
Talouden hyvin pyöriessäkin päätyy puolet yrityksistä konkkaan tai katooa
viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana. Jos yrittäjien lukumäärä ei
olekaan se tärkeä juttu niin mitä on puhe yrittämisen dynaamisista
vaikutuksista?
Viime vuonna kerrottiin, että uusiin yrityksiin on tullut uusista
työpaikoista jopa 80% pk-yrityksiin, joissa on 50-250 työntekijää.
(5.9.2008). Kimmo Kevätsalon, tutkijan ja yrittäjän mukaan
yrittämistoiminta on kapitalismin kehittyessä supistuva taloudellisen
toiminnan muoto. Hänen mukaansa uudet yritykset synnyttävät harvoin uusia
työpaikkoja. Yrittäjä ja kansanedustaja Eero Lehden mukaan joka kymmenes
yrittäjä ansaitsee alle minimipalkan. Puolet ilmoittaa olevansa
taloudellisesti tiukoilla. Jos tämä pitää paikkansa niin mistä ideologiasta
yrittämisen hehkuttaminen kertoo?
Miten sitten tulkita yritysten tunnuslukuja?
Suomessa lienee nyt yrityksiä enemmän kuin koskaan. Toiaalla sanotaan,
että Suomessa yrittäjien määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä kaupan
ja teollisuuden sekä tietenkin maatalouden alueella. Suomen 250000
yrityksestä yli 93% on alle kymmenen hengen pienyrityksiä. Yli 200 ihmistä
työllistäviä firmoja on vain kuutisen sataa. Perheyritykset, jotka
elättävät itse itsensä eivät pelasta kansantalouden ongelmilta, jotka
huutavat puoleensa kansainvälisen kilpailuun kykeneviä kasvuyrityksiä,
joiden vauraudesta voisi jakaa vaurautta ja rahoittaa
hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.
Turha närkästyä yritysmaailmalle siitä, jos Fortumin Lilius saa enemmän
eläkettä kuin Obama palkkaa. Lilius ei välttämättä edes ole yrittäjä vaan
työssään ansioitunut palkkajohtaja siinä missä Matti Vanhanenkin on
määrä-aikainen toimessaan. Mikä tekee matista ja maijasta ihannoidun
yrittäjän?
Kuinka sitten koulutettu ja ammattitaitoinen palkansaaja voisi
tulosvastuun aikana ottaa itse vastuuta oman tiimin tai osaston
tuloskunnosta? Voisiko duunari olla yrittäjämäisessä suhteessa työhönsä?
Markku Heikkisen seurassa
Merja Rosenholm, fysioterapeutti ja työnohjaaja-yrittäjä, joka toimii mm.
mentorina naisyrittäjille
Eero Lehti, keravalainen kustantaja ja rikkain kansanedustajamme
Kimmo Kevätsalo, työelämän tutkija ja yrittäjä
Jännää kun kansalaisten
Jännää kun kansalaisten syöntipalkkiot sotketaan aina maataluoden tukemiseen, niin "työtätekevien kuin yrittävien ihmesten puheissa"
maanviljelijä/yrittäjä