Finanssikriisi on horjuttanut luottamusta pankkijärjestelmään ja maailmantalouteen ja osoittanut, että suuri osa varallisuutta rakentuu arvostuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa.
Yhdysvaltain asuntomarkkinoilta käynnistynyt kriisi ehti velloa rahoitusjärjestelmässä lähes vuoden, ennen kuin se toden teolla levisi teollisuuteen ja kauppaan. Voisiko joku Irlanti mennä oikeasti konkurssiin joukkovelkakirjojen luottoriskin vuoksi?
Toisaalla uskotaan yhä, että markkinatalous toimii paremmin kun kukaan ei ole komentosillalla ohjaamassa ja että se korjaa itse itsensä kuin nahkansa luova nilviäinen. Toisaalla todetaan lakonisesti kuinka hyvin sosialismi toimii pankkijärjestelmässä pankkikriisin hoidossa.
Kansantaloustieteen ja politiikankin piirissä oli keynesilänen (John Maynard Keynesin) ajattelu 60- luvulla kovaa huutoa. Sitä ei pidetty tieteen piirissä ehkä tarpeeksi kehittyneenä matemaattisesti, mutta sen suhdannepoliittiselle näkemykselle oli kysyntää. Keskusvalta eli valtio voisi tasata taloutta, leikata sen huippuja ja tasata laaksoja.
1980-luvulla tiukkaa rahapolitiikkaa korostivat monetaristit, jotka monetarismin isän Milton Friedmannin johdolla vannoivat tehokkaiden markkinoiden nimeen. Myös neoklassikot hallitsivat keskustelua ja Keynes joutui
sivuraiteelle. Nyt sitten on osa valmis heittämään tehokkaiden rahoitusmarkkinoiden teorian romukoppaan. Tutkimus elää ja oletukset muuttuvat taloustieteessä sitä mukaa kun kapitalistinen talous näyttää karut kasvonsa.
Näyttäisi siltä, että tiedämme varsin vähän siitä miten laskea riskejä. Mikä on kansantaloustieteen tutkimusperinteiden rooli tässä finanssikapitalismin kriisissä? Kyllä kansa tietää, että yksi pysyy: laskujen maksajan osa.
Naivisti voisi ajatella, että kansantaloustieteessä ei kansalla ole osaa eikä arpaa. siitä huolimataa radiossa puhutaan taloustieteen paradigmoista, joista kansa on siis jo sanana tippunut ulos. George Cooper, lontoolainen investointipankkiiri on todennut, että vastuu on pantava kollektiivisesti kansantaloustieteen tutkijayhteisön jalkojen juureen. Mutta jos kukaan ei pyydä anteeksi ei ole armollakaan virkaa.
Pääsiäisviikolla matkaa Kainuun aatelinen kolmen viisaan miehen, kahden professorin ja yhden tohtorin jäljissä globaalitalouden teorioiden valtakuntaan. Markku Heikkinen tavailee taloustieteen aakkosia valtiotieteen tohtorin Pekka Korpisen, Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden professori Paul Lillrankin ja Suomen pankin johtokunnan jäsenen Seppo Honkapohjan seurassa.
(YLE Radio 1 tiistaina 7.4.2009 klo 9.05 - 10.00)
Mielenkiintoinen ohjelma
Kiitokset mielenkiintoisesta ohjelmasta.
Vieraita oli riittävän vähän, jotta päällepuhumiselta vältyttiin, ja kerrankin vierailla oli oikeasti sanottavaa.
Olisi hienoa, kun kaikkiin ohjelmiin saataisiin paikalle yhtä asiantunteva ja keskustelukykyinen vierasjoukko.