Rakennuksillamme on harmaata työvoimaa. Kaduillamme romanialaisia
kerjäämässä. Etelän siirtotyöläiset poimivat etelän tomaattiviljelmiltä
halvempia tomaatteja lähimarketteihimme. Pakkoavioliitot tavataan
kaikkialla Euroopassa. Ihmisten sisäelimillä käydään kauppaa.
Ihmiskaupassa joku tai jotkut haluavat hyötyä toisen ihmisen alistetusta
asemasta. Hyväksikäyttäjä voi olla sukulainen tai siitä läheltä. Monen
koulukaveri on etsinyt toimeentuloa kotiapulaisena vieraassa maissa
epämiellyttävissä olousuhteissa vailla oikeuksia.
Laiton maahantulo, pakkoavioliitot, paritus, työsyrjintä ja
siirtolaistyövoiman hyväksikäyttö liittyvät kaikki jotenkin ihmiskauppaan,
mutta miksi me ja viranomaisemme eivät näe sitä?
Ihmiskauppa on käsite, joka on noussut kohisten suomalaistenkin
tietoisuuteen viime vuosina. Se kytkeytyy helposti ja virheellisesti
mielissämme vain seksin kauppaamiseen. Maailmassa arvioidaan olevan 30
miljoonaa laitonta siirtolaista, joista kaksi prosenttia kuulunee
ihmiskaupan piiriin. Se tarkoittaa kahdesta kolmeen miljoonaa ihmistä.
Kyse on siis prostituutiosta laajemmasta ilmiöstä, jota
auttamisjärjestelmämme ja oikeuslaitoksemme emmekä me kansalaisetkaan
tarkoin havaitse. Eikä ihmiskaupassa välttämättä ylitellä maiden rajoja.
Valtaosa ihmiskaupasta on maan sisäistä. Myös suomalainen voi joutua
omassa maassaan ihmiskaupan uhriksi, jos häntä pakotetaan työhön tai
prostituutioon ja hänen vapauttaan riistetään Suomessa.
Ihmiskaupan uhrin suhde hyväksikäyttäjiinsä on moniselkoinen. Kuinka
esimerkiksi romanialaisen perheen Madridiin seksityöhän lähettämä tytär
voisi haastaa hyväksikäyttäjänsä eli omat vanhempansa, jotka pitävät
kotimaassa ”silmällä” tämän lapsia? Hädänalaisessa tilanteessa vieraassa
kulttuurissa olevat ihmiset kuten maahanmuuttajat ja prostituoidutkin
tuntevat viranomaispelkoa.
”Ihmiskaupan uhrin” tulisi mahtua erityiseen rooliin saadakseen tukea ja
oikeutta yhteiskunnalta. Seuraavien kolmen perusehdon tulisi täyttyä, jotta ihmiskaupaksi katsottavan rikoksen tunnusmerkistön täyttyisi. Suomen rikoslain 25. luvun 3 ja 3a §:issä ihmiskaupaksi määritellään teko, jossa joku 1)
hyväksikäyttötarkoituksessa (hyödynnettäväksi esimerkiksi pakkotyössä,
prostituutiossa tai elinkaupassa) ja 2) uhrin vapaata tahdonmuodostusta
loukaten (esimerkiksi käyttäen väkivaltaa, painostusta tai erehdyttämällä)
3) ottaa toisen henkilön valtaansa tai värvää, kuljettaa, luovuttaa,
vastaanottaa tai majoittaa hänet.
Kainuun aatelisen seurassa ihmiskaupan suomalaisia kasvoja ovat avaamassa YLE Radio 1:ssä tiistaina 27.10. klo 9.05 alkaen Venla Roth, ylitarkastaja kansallisen ihmiskaupparaportoijan toimistosta, Maija Ropponen, lakimies Pro-tukipisteestä sekä
Kyösti Suokas, Rakennusliiton 2. puheenjohtaja.
Soitamme Arpad Kovacsille, kansainvälisentyön papille Ouluun.
Ihmiskauppa...
Kuulemani pistää vihaksi kybällä.
Suojeleeko Suomen nykyinen oikeuskäytäntö orjakauppiaita?
Mitä kuullussa valossa takoittaa usein kuultu lause: Suomi on oikeusvaltio?
Kun kerran näyttää jäejestelmä suosivan orjakauppaa, herää kysymys: Onko tämä nykyisen kapitalismin sisin sielu ja henki?
Kaikessa muussakin mielessä, vaikka kaikki olisikin historiallisen kaunista ja hilpeää?