Miten kuluttamalla voi pelastaa maailman?

Macintosh on pitkäikäinen ostos joka säästää luontoa. Vaihdoin 10 v vanhaan iMaciinkovalevyn ja on kuin uusi 2010 malli-voiko PC koskaan yltää samaan

"Suomalaisten lasten arvo on kuluttajana, siksi syntyvyys pitäisi saada nousuun."

"Kotimainen käsityö on hitaasti, harkiten ja sydämmellä aikuisen valmistamaa, jonka tuotto menee suoraan yhteiseen hyvään takaisin!"

"Olisin kiinnostunut ostamaan kännykän, jonka elinkaareksi ei ole markkinoitu ja suunniteltu puolta vuotta, vaan esim 3-5 vuotta..."

"Minä ostan lähiperunat torilta ja luomukaritsaa tutulta farmarilta. Eettistä on, mutta montakohan maapalloa tarvittaisiin, jos kaikkin tekisivät näin, ja teollinen ruuantuotanto loppuisi?"

"Ei kierrätys ole uusi asia. Esivanhempamme olivat kierrätyksen mestareita."

"Sähköä ei meillä säästetä, kun pitää ydinteollisiin tarpeisiin rakentaa lisää atomimyllyjä. Ihmisen arvo on vain kuluttajana."

"Ennen mentiin perheittäin sunnuntaisin kirkkoon,nyt market-temppelin ihmemaahan."

Kiitos Markku Heikkinen, aiheet ovat todella mielenkiintoisia. Onko aikaisemmin käsitelty liikahyllymetrejä, jotka joka ainoa kerta "vieraillessani" isossa marketissa, saavat minut tuonnekuohon eli raivon valtaan. Kymmeniä metreja maitotuotteita, jugurtteja jne. Sama toistuu makkarahyllyillä, siis kaikissa niissä tuotteissa, joita muoviin (?) pakataan. Voin pahoin katsellessani leipävuoria ja nirsoilevia ostajia. Tietty itsekin etsin mieleiseni leivän, sen paperiin pakatun ja tumman joko ruista tai sekalaista.
Eikö Vaasan ja Valion vastuita voitaisi jotenkin lisätä?
Isojen markettien valta-asemaan en näe mitään ratkaisua, koska kunnat kaavoittavat niille ja ne kaksi isoa, K ja S vähät välittävät resurssien tuhlauksesta.
Isot marketit huutavat tyhjyyttään ainakin täällä Turun puolessa.

Johannes Koroma esitti mielenkiintoisesti, ettei hän syyllistäisi ihmisiä mistään. Siis ei mistään? Ei edes murhista, raiskauksista tai ekoterrorismista?
Samalla hän otti ehdottomaksi yhteiskunnalliseksi lähtökohdakseen ihmisen (kuluttajan) ns. vapauden. Siis hänen mielestään ihmiset ovat vapaita kaikkeen, mutta heitä ei saisi syyllistää mistään. Etiikasta puhumisen hän halusikin ymmärrettävästi kyseenalaistaa. Etiikassa kun näet vapaus ja vastuu käyvät käsi kädessä; ne edellyttävät toisensa. Syyllisyys on vapauden ilmenemismuoto. Mutta Koroma taas haluaa rajattoman vapauden ja olemattoman vastuun.
Jos oletamme vapaan kuluttajan, oletamme myös syyllisen kuluttajan. Jos taas oletamme viattoman kuluttajan, emme voi olettaa vapaata kuluttajaa.
Mutta ymmärrän, että Koroman ajatus menee jotenkin niin, että vapaus on kaikkein kivoin asia maailmassa ja syyllistäminen taas kaikkein äklöin. Ja siksi etiikasta on turha enempiä puhua.

Mutta miksi Ottoa "sorrettiin"? Koroma keskeytti ja pilkkasi. No keskustelussa saa kai kärjistää. Otolla nimenomaan olisi ollut uudenlaista sanottavaa, mutta nyt ei tullut loppuun asti selväksi, kun ei annettu puhua.

Muutenkin tykkäsin Otosta ja Johannasta. Kyllä nuorissa on ainesta. Oikein tuli oma nuoruus mieleen. Vaikka olen Koroman ikäluokkaa, niin ärsytti puheet, vaikka vankkaa asiaa hänkin sanoi osittain vetäen kyllä mutkat suoriksi.

mummu

Kulutus, kulutus.
Jos kerran halutaan tehdä sellaisia tuotteita kuin ihmiset haluavat, niin miksi siten ei tehdä? Nim. sellaisia, jotka kestävät kauemman aikaa ja joita voi korjata. Älkääkä keksikö uutta niin nopeasti. Jätteitä on muutenkin liikaa. Järkyttävä uutinen tänään Turun Sanomissa: Maailmassa on n. 6 miljardia tonnia (siis tonni jokaista ihmistä kohti) teknologiaromua. Suurin osa viety kehitysmaihin esim. Afrikkaan, jossa ne levittävät saastetta, lapset kaivelevat ja erottelevat niistä metalleja myyntiin. Yksikin 15-vuotias sanoi keräävänsä koulumaksuihinsa. Siellä pitäisi olla lajittelukeskuksia, vaan ei ole.

Rikkaat maat saisivat itse siivota jälkensä. Siinä mielessä Suomen ydinjätehauta peruskalliossa on oikeudenmukainen, vaikken minä ydinvoimaa kannatakaan, mutta kun se nyt on jo tehty.

Kuten Johannes Koroma totesi, on käytävä useammassa kaupassa löytääkseen haluamansa. Leivän suhteen on kysymys siitä, että leivontarobotti tuottaa säilyvää palaleipää niin edullisesti, että vaikka se on kuluttajalle halpaa siitä jää vielä kauppiaallekin katetta. Valinnan tekee kuluttaja: ostaako palaruisleipämuovisäkin vai kunnon reikäleivän. Jälkimmäisen valmistus ja myyminen tulee väkisinkin kalliimmaksi eikä sitä kaupastaan löydä, ellei naapurikin sitä osta. Naapuri kuitenkin ostaa palaleipää, sokerihuurrettuja muroja, valmispizzan, valmissalaatin ja mäyräkoiran. Tähän on tyytyminen, tämä on demokraattinen valinta ellei meitä puukolla uhaten käsketä kaivamaan perunoitamme lähiruokana.

Nuori älymystömme valitettavasti pakoilee yhteisvastuuta soittamalla vanhaa levyä syyttämällä pahaa kapitalistia ja kansainvälistä imperialismia. Kyllä syyllinen on keskituloinen naapurin rouva, joka ei viitsi itse tehdä edes makaronilaatikkoa, jos osaakaan.

Summa joka mainittiin nälän torjumiseksi saattaa olla oikea, jos kustannus lasketaan perusruoan kilohinnasta. Ongelmat ovat logistiikassa, hallinnossa ja tulonjaossa. Johan Snellmankin katui loppuikänsä, että uutta markkaansa varjellessaan hidasteli elintarviketoimituksissa, jotka jäivät rospuuttoajan hevoskuljetuksien taakse nälkävuosina rannikon satamiin.

Pahaa kapitalistia on syytä syyttää useasta asiasta. Mutta se kannattaa tehdä spesifisti, asia kerrallaan, eikä siirtää omaa vastuuta ideologisesti muille, varsinkaan kaltaisessamme tasa-arvoisessa demokratiassa.

Ostaa vain sen mitä tarvii eikä mitään turhaa. Jos sen takia jää palkasta rahaa käyttämättä niin sitä voi lahjoitella vaikka ympäristöjärjestöille tai johkin muuhun asoita kehittävään toimintaan. Itellä pienestäkin palkasta jää aika paljon käyttämättä. Ideoita mihin sitä vois lykätä muuhun kun kuluttamiseen?