Kuinka tulla isäksi?

Näinhän se taas meni, että otsikkona oli "kuinka tulla isäksi", mutta ensimäiset puoli tunti pääasiana oli - kuinka ollakaan - homoisyys. Ja senkin jälkeen vielä kovasti sateenkaariperheet.
Tokihan se isyyskin siellä oli, mutta tällä toimittaja pojalla on ongelma. Miksi sitä ratkotaan radiossa?

(valitettavasti nimetön kirjoitus, kun tässä lomakkeessa ei ole kenttää nimelle/nimimerkille, on vain otskikkokenttä ja viestikenttä :(

Kun mies on lapsen biologinen isä,ja tämä mies elää avioliitossa naisen, joka on tämän lapsen synnyttänyt, kanssa ja haluaa huolehtia vaimonsa kanssa yhdessä tästä lapsesta, niin ei tämän miehen isyys ole mitenkään uhattu, jos hän ei itse anna aihetta siihen, tai joku muu, esim. väärin perustein, nouse sitä vastustamaan.
Nykyiset "perhetrendit",jotka perustuvat pääsääntöisesti
avioeroihin ja naiviin sosiaalirakkauteen,synnyttävät juuri näitä uhanalaisia syy- ja seuraussuhteitä, jotka eivät lopulta kestä.On olemassa normaaliperhe, joka on kommenttini alussa kuvatun kaltainen.Sehän se näyttää olevan uhanalainen.
Onko niitä muitakin tapoja tulla isäksi,kuin se kautta aikain käytössä ollut,onnistunut akti?
Kaikenlaisia "isyjä" on keskuutemme ilmestynyt mutta näiden hyväänpyrkivästä tarkoituksesta huolimatta en oikein
lähtökohtaisesti usko näiden isien korvaavan täysin biologista isä-lapsi-suhdetta.

Jahaa, sensuuri iski julkaistaviin komentteihin.
Ei näemmä saa kritisoida toimittajan samaa aihepiiriä kiertävää aihevalikoimaa. Jos toimittajan jutut kiertävät samaa kehää, niin tekevät johdonmukaisesti myös kommentit.

Tulipa tämäkin nyt sitten koettua. Sietokynnykseni ylittyi tavoittamattomien kuulijoitten joukkoon :(

Ohjelmassa oli ilahduttavaa kuunnella ilmeisesti nuorimman keskustelijan, ”juntiksi” tunnustautuvan Sami Kuuselan näkemyksiä. Ei kannata ainakaan hävetä sitä, että näkee miehessä ja naisessa jotain eroavuuksia ja on niistä onnellinen. Miehen ja naisen fyysiset erot on helppo todeta jos vain haluaa nähdä. Niitäkin tosin kuulostaa olevan, jotka eivät voi uskoa näkemäänsä. Mitähän varten mies ja nainen ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan erilaiset? Pelkästäänkö vain lisääntymisen takiako? Voisikohan myös henkisissä ominaisuuksissa olla yksinomaan sukupuolesta johtuvia eroja? Viimeksi mainittu on mielestäni erittäin todennäköistä pikemmin kuin epätodennäköistä. Poikkeukset puoleen ja toiseen vain vahvistavat tätä

30 vuotta miehenä yhden ja saman naisen kanssa onnellisesti (joka pitää sisällään myös yhdessä koetut vaikeudet, mykkäkoulut yms.) eläneenä, kolme lasta yhdessä aikuiseksi kasvattaneena isänä ja elämäntyötäni sekä miesvaltaisessa että naisvaltaisessa työyhteisössä tehneenä voin väittää, että miehen ja naisen ajattelutavoissa on sukupuolesta johtuvia eroavuuksia. Ja että niin on, on ihana asia. Nimenomaan naisen ja miehen erilaisista ajattelutavoista voi tulla voimatekijä perheessä ja työelämässä, jos suhteissa on tilaa kuuntelemiselle ja keskinäiselle kunnioittamiselle. Kaksi miestä on vain kaksi miestä niin kuin kaksi naista on vain kaksi naista, vaikka heillä kuinka olisi keskinäistä kunnioittamista ja kuuntelemista. On mielestäni höpö höpö puhetta ja naiseuden tai mieheyden halveeraamista väittää, että nainen voisi korvata miehen ja mies naisen.

Isällä on ihan selvä paikka äidin rinnalla suhteessa lapsiin. Äidillä muodostuu normaalisti itsestään erityissuhde lapseen synnyttäjänä ja imettäjänä, mutta isän tulisi mahdollistaa ja puolustaa tätä yhteyttä. Tässä kohtaa kuulen jo suureksi yltynyttä pilkkanaurua. Mutta mistähän mahtavat lasten ja nuorten yltyvä pahoinvointi johtua? Ainakin se kulkee samaa tahtia noiden perinteisten arvojen romuttamisen kanssa. Osaltaan siihen vaikuttaa myös se väärä elämän ohjeistus, jota joka tuutista tarjotaan. Lapsi ei enää saa elää lapsuuttaan ja nuoruuttaan lapsena ja nuorena rauhassa ja turvassa, vaan aikuisuuden marionettina aikuisten väärien valintojen aiheuttaman sekamelskan keitoksessa. Tässä keitoksessa on jo niin paljon rypijöitä, että sitä pidetään ihan ”normaalina”, niin kuin tässäkin ohjelmassa kävi. Hyvä ohjelma silti ja hyvät aiheet.

Kukas se sanoikaan, ettei pidä provosoitua jos provosoidaan.
Mutta.
Mielestäni suomalaisen yhteiskunnan muuttuvia yhteisöllisyyksiä on käsitelty näissä lähetyksissä eri aiheiden kautta. Jos hyvä kuuntelija ei sitä kuule, niin en voi asialle kyllä mitään. Mutta juuri tämä oikeinkuulemisen ja näkemisen ongelma onkin se isoin kysymys inhimillisiessä kommunikaatiossa isompienkin poikien piireissä. Usein kuulemme sen minkä haluammekin. Siinä on se haaste ja sulous.
Isojen poikien piirissä Keskustan ja KMS:n yhteydet ovat tapetilla. Mutta miten korruption tuntomerkit täyttyvät kenenkin meistä mielissä? Milloin ollaan "savustamassa" keskustalaista pääministeriä pois pallilta ja milloin ollaan tervehdyttämässä ummehtunutta poliittista kulttuuria, josta avoimuus on kaukana.

Pyrkimykseni on, että ohjelmissa olisi edes ripaus avoimuutta. Ja että kuuntelija tietäisi edes mistä
suunnasta "kana" pissii.

Markku Heikkinen

Homous ei ole mikään ongelma allekirjoittaneelle. Olen elänyt. Olen saanut tehdä tuttavuutta monenlaisiin ihmisiin. Ilkeästi yritit "nimetön" laittaa. Ilkeästi.

Voisin halata sinua kaikella sillä rakkaudella jonka olen osakseni saanut jos tietäisin missä luuraat:)

Haasteita tai jos haluat ongelmia kyllä riittää meidän kaikkien elämässä. Kuten elämän suuret kysymykset rakkaudeen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ja muuntuvaisuudesta pitävät uteliaisuutta yllä.
Niin on. Eläkäämme kun saamme.

Suomessa on monenlaisia perheitä-on oikeus ja kohtuus tehdä myös sateenkaariperheiden isien elämää tutummaksi. Niinkuin yritin.

Markku Heikkinen

Ei nimensä kirjoittaminen vaadi erillistä nimikenttää. Nimensä tai nimimerkkinsä voi kyllä kirjoittaa vaikka kommenttinsa loppuun, jos on oikesti mielipiteensä takana. Nimettömän (ilmeisesti lähes aina sama henkilö) kommentit lukemalla selviää nopeasti, kuka kiertää mitäkin kehää. Kirjautumalla saat mielipiteesi esille ilman "ennakkosensuuria". Sen verran pitää seisoa sanojensa takana.

Vaikka nimettömän kanssa olenkin sikäli samaa mieltä, että tämänkertainen ohjelma hivenen liikaa painottui homo- ja sateenkaari -"isyyteen", toivon silti Heikkiselle voimia jatkaa samalla linjalla. Tämän tyyppisiä ohjelmia itsensä likoon laittavalla asenteella ei ole liikaa.

Mielenkiintoinen ero tällä Markku Heikkisen keskustelupalstalla verrattuna esim. Kirsi Virtasen tai Tuomas Enbusken palstoihin: Täällä Heikkisen palstalla toimittaja käy itse omine kommentteineen aina lopulta perustelemassa, että erimieliset ovat jotenkin ajatuksineen väärässä. Mutku...
Virtasen ja Enbusken palstoilla ei toimittajan kommentteja näy.

Mikähän tässä nyt oli niin ilkeätä?

Yritän selittää, että erilaiset sukupuoliset tavat eivät pitäisi olla se luuppi, joka läpi koko maailman menoa hahmotetaan. Ei se ole ihmisesssä olennaista ulkopuolisille, kenestä tässä kukin sattuu tykkäämään. Kahden ihmisen välinen herkkä juttu. Eikä minua kiinnosta, mitä itse kunkin sängyssä tapahtuu, ei ainakaan niin kauan kun kukaan ei tunne itseään vahingoitetuksi.

Miksi siis tämä yliseksualisointi, ja sitä harrastavat jostain syystä nimenomaan jotkut homoseksuaalit? En minäkän kerro joka keskustelussa sivumennen mainiten montako naista olen yön aikana halannut tai elänkö pitkässä selibaatissa vai onko menossa viides liitto. Voin niistäkin keskustella, mutta mieluummin ei joka välissä annetusta aiheesta piittaamatta.

Yksi keskustelun osanottajista suhtautui asiaan paljon luontevammin, sen kummempaa numeroa tekemättä. Toimittaja kyllä yritti herättää haloota ja takertua siihenkin kommenttiin, että ohhoh-niinkö-muka-on.

Maailman sivu on ollut tytöistä tykkääviä tyttöjä ja pojista tykkääviä poikia ja eri variaatioita ristiin rastiin. Mikä siinä on niin kummallista, että se pitää jatkuvasti nostaa tikun nokkaan oli keskustelunaihe sitten melkein mikä hyvänsä?

Nimetön Nimetön

juu, kyllähän nimen voi tosiaan laittaa kirjoituksen loppuun.
Mutta aika omituinen keskustelupalstakäytäntö!

Kirjautuminen vaatisi TAAS yhtä muistettavaa salasanaa ja käyttäjätunnusta lisää siihen loputtomaan listaan, että ei kiitos, etekin kun tarve on vain ehkä hyvinkin kertakäyttöinen.

Mutta näinhän se menee, että syyn on aina käyttäjässä, ei koskaan syteemin tekijässä :)

Sinä allekiroittamista haluava nimetön, kirjautumista varten tarvitaan salasana. Oletkos keksinyt semmoista, ettei sinun joka paikkaan tarvitse keksiä eri salasanaa?

Tottakai voit allekirjoittaa viestisi. Ihan normaalisti vaan siihen tekstin alle. On se oma vika jos ei sitä keksi. Ei siihen erillistä nimikenttää tarvita.

Ehkä et ole koskaan kirjoittanut ihan perinteistä kirjettä? Valkoiselle paperille tekstiä, ja loppuun oma nimi. Oletko umpibyrokraatti, etkä osaa pistää nimeäsi paperillakaan kuin lomakkeen nimikohtaan... Eikä sähköpostiviestinkään perässä ole erillistä nimikenttää...

Ihmettelijä

Tottakai. Olemme eri henkilöitä ja erilaisia.
Mutta tuota en kyllä tavoita, että kirjoittaisin erimielisten olevan väärässä. Ei oo kommunikaatio helppoa.
Mutta tämän ohjelman aiheeseen haluan sanoa, että minusta ei ole mitään syytä rajata homo-isää pois isyys-keskustelusta.
Markku Heikkinen