Skip navigation.
Home

Mihin vankeja tarvitaan?

(YLE Radio 1 ti 22.7.2008 klo 9.06-10.00)

Markku Heikkinen kysyy heinäkuun lopun tiistaina, miten vankien olot Suomessa ovat kehittyneet vuosi vankeuslakiuudistuksen ja vankiloiden organisaatiouudistuksen jälkeen?

Vanhan 'tiiliterapian' parantavaan vaikutukseen ei usko kukaan. Onkin havaittu, että vangit tarvitsevat tukea ja koulutusta niin muurien sisällä kuin ulkopuolella. Silti he kokevat olevansa heitteillä.

Vankiloiden kautta pyörähtää vuosittain noin 7 000 vankia. Vankeja on edelleen yli 30 prosenttia enemmän kuin 1990-luvun lopussa.

Vapautuvat vangit ovat yksi yhteiskuntamme köyhimmistä, syrjäytyneimmistä ja sairaimmista ihmisryhmistä. Monien lapsuusajan ongelmat ovat suuret, päihdeongelmat suuret ja asunto-ongelmat suuret.

Inhimillistä vajetta on kaikesta, myös koulutuksesta. Rikollisuuden tiedetään olevan yleisempää rikoksesta tuomittujen kuin ei-rikollisten lapsilla. Jossain määrin rikos siirtyy sukupolvien välillä. Päihteiden käyttö liittyy rikollisuuteen.

Osa vangeista on ns. 'pyöröovilaisia', jotka pyörivät erilaisten laitosten ja vankilan välimaastossa, eräänlaisessa Bermudan kolmiossa. Heitä on satoja ellei tuhansia, he ovat melkein nimeltä tuttuja kaupungin toimeentulotuen ja ensiapupoliklinikoiden työntekijöille.

Osa meistä ns. kunnon kansalaisista pitää heitä rikollisina ja osa ainoastaan ihmisinä, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä tässä yhteiskunnassa ilman tukea ja apua.

Pitemmäksi ajaksi vankilaan joutuvilla on paremmat mahdollisuudet saada kuntoutusta. Pitkä-aikaisvangeilla on siis paradoksaalisesti paremmat mahdollisuudet päästä uuden elämän alkuun.

Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat Kriminaalihuollon tukisäätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki, Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen ja Espoon johtava sosiaalityöntekijä Jaana Leppäkorpi.

Lisäksi puhelinhaastattelussa mukana ovat Rolf Rautiainen Sininauhasäätiöstä ja syyttäjä Jussi Ohisalo.

Hyysääjät äänessä

Olipas Markku löytänyt yksimielisen hyysääjäjoukon vankikeskusteluunsa.
Kaikille keskustelijoille oli mielipiteidensä lisäksi yhteistä se, että he saavat palkkansa julkiselta sektorilta ja ovat riippuvaisia "hyysäyspolitiikan" jatkumisesta.
Riippumattomia "asiantuntijoita", kuka uskoo?

Veronmaksajan ääntä ei kuultu tälläkään kertaa.

ennaltaehkäisy ja korjaaminen ontuvat

Persoonallisuuden, luonteen ja erityisesti tunne-elämän pohja muotoutuu lapsuuden ja nuoruuden tärkeissä ihmissuhteissa. Äly ei ole ratkaisevaa vaan hyväksyttynä, rakastettuna kasvaminen ja turhautumien rakentavan käsittelyn ja rajojen oppiminen. Tämän ikäkauden aito, lämmin vuorovaikutus mahdollistaa aikuisena itsekunnioituksen ja kyvyn antaa ja saada. Yhteiskunta ja varsinkaan työelämä eivät tue vanhemmuutta ja lapsen tarpeiden huomioonottamista. Meillä on psykologista tietoa tarpeeksi olemassa, mutta sitä ei sovelleta käytäntöön lyhytnäköisistä "säästösyistä". Miettikää, miten perheitä ja vanhempia, kasvattajia tuetaan. Syntyneiden häiriöiden korjaamiseen ei anneta tarpeeksi resursseja. Psyyken lääkkeet eivät riitä parantamaan. Tarvitaan psykoterapiaa sekä siihen liittyvänä yhteisötoimia. Mitä meillä on vankilan sijaan hoitavia kasvuyhteisöjä ongelmanuorille ja lapsille ja syrjäymässä oleville? Hoitoon pääsyyn tarvitaan nykyisin oma motivaatio ja "kyky hyötyä hoidosta" ellei ole kyse pakkohoidosta. Ei ymmärretä, että juuri oman motivaation herättäminen oman tilan korjaamiseen on jo puoli hoitoa eli siinä tarvitaan psykoterapiaa eikä vasta motivaation herättyä. Missä ovat koulupsykologit, jotka ehtisivät yksilötyötä tekemään. Entä ammatinvalintapsykologit kouluilla auttamassa nuorta itsensä löytämisessä ja tulevan työ- ja koulutustien suunnittelussa. Psykologinen tieto ei ole yhteiskunnassamme hyödynnetty ja yhteiskuntamme ei tue inhimilliseksi ihmiseksi kasvamista vaan ainoastaan tuotantorobotiksi, joka käyttää korvikeiloja kuten tavaraa, valtaa, seksiä, viinaa, huumeita, viihdettä... Olo on raskas kuin suossa tarpoisi näiden asioiden kanssa.

Myyrmanni, Jokela, Kerava...

Hei Nimetön,

1. Kriminaalihuollon tukisäätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki sekä Rolf Rautiainen Sininauhasäätiöstä eivät ole puhdasoppisesti virkamiehiä vaan edustavat 3. sektoria, jossa toimii monia erilaisia ihmisiä mm. vanhuksia auttavia järjestöjä.

Olisi arvokasta kuulla, keitä ovat ne "riippumattomat asiantuntijat", jotka ovat kiinnostuneista vankien elämän kohentamisesta? Sellaisia "hyysäyspolitiikan" vastustajia on mutta he ovat kaapissa. Kuppiloissa ja rapukesteillä vodkahöyryissä avataan yhteiskunnallisia asenteita. Mutta poliitikkomme puhuvat vaaleissa milloin minkäkin rinnalla olemisesta mutta tosiasiassa suhtautuvat vihamielisesti ja halveksuen heikompiosaisiin.
Oikeasti. Johonkin tulevaan ohjelmaa olisi tällainen "riippumaton asiantuntija" todella tervetullut. Soitin kolmelle porvarilliselle kansanedustaja-poliisille, mutta mitä luultavimmin lomaesteiden vuoksi eivät päässeet ohjelmaan. mukaan. Enkä tiedä olisivatko hekään olleet avoimesti näitä "riippumattomia"?

2. Tiedämme, että Mielenterveyden pulmat kulkeutuvat usein sukupolvelta toiselle. Samoin rikollisen, syrjäytyvän ura.
Mielenterveyden keskusliiton kuntoutusjohtajan Tiina Johanssonin mukaan pulmat näkyvät nyt jo kolmannessa sukupolvessa.

Jotta kierre saataisiin katkaistua tulisi auttaa sairastavan perheenjäsenen lisäksi koko perhettä. Keravankin tragedia osoittaa, että nuorille suunnatut tukijärjestelmät ovat vielä lapsenkengissä ja toiminta on mitä on ympäri maata. Ja koska mielenterveysongelmiin liittyy usein sukupolvia jatkunut köyhyys, päihdeongelmat jne. eivät pelkästään mielenterveyspalvelujen kehittäminen riitä. Tämän kertoi tänään MTKL:n toiminnanjohtaja Timo Peltovuori. " Kun puhutaan tällaisen huono-osaisuuden katkaisemista, niin terveys- ja mielenterveysjärjestelmällä on todella vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Parasta ennaltaehkäisyä on hyvä yhteiskuntapolitiikka muulla tavoin."

Kuinka kovasydämiseksi on Suomi tullut?

3. Kevään radio-ohjelmissa on useasti todettu "viranomaistenkin" ja "asianomaisten" taholta kuinka apua tarvitseva ihminen esim. mielenterveyskuntoutuja tai vanhuskaan ei apua saa tai ei osaa sitä edes hakea. Kolmannen sektorin vertaistukiryhmät pitävät vapaa-ehtoisineen monia kasassa. Kenen isänmaa julma Suomi on?

Olemme kuulleet, että Keravan 14-vuotiaan koulutytön surmasta tiistaina todennäköisin syin vangittu 18-vuotias nuorukainen erottui joukosta jo ala-asteella. Hiljainen poika oli lopettanut toisen luokan yllättäen kesken. Olikohan kukaan viranomainen tai riippumaton asiantuntija ollut rinnalla "hyysäämässä" silloin kun olisi tarvittu?

Tämä on surullista. Ja herättää monissa myötätuntoa ja raivoa. Minkälainen elämä hyvinvointiyhteiskunnassa on elämisen arvoista?

Miksi yhteiskunnissa, joissa

Miksi yhteiskunnissa, joissa suositaan yrittäjyyttä, rikollisia on eniten ? Mihin uusliberlismi voi johtaa ? Miten yrittäjyyttä voisi kehittää ?