(YLE Radio 1, ti 7.7.2009 klo 9.05-9.58)
Pikkuvanhuudesta ja uuskonservatiivisuudesta Kainuun aatelisen Markku Heikkisen seurassa ovat keskustelemassa körttinuori Simo Kantele, aseistakieltäytyjä Michael Laakasuo ja perussuomalainen nuori Heikki Tamminen Salosta.
Streittariliike oli osa punkkari-liikettä 80-luvulla. Siihen kuului talojen valtauksia ja kapitalismin kritiikkiäkin. Se sanoi ei kaikille päihteille ja riippuvuuksille.
Tänään huumeista saa esittää Suomessa mustavalkoisia ja tuomitsevia mielipiteitä, mutta alkoholilla, valtion monopoli saa laillisesti rahastaa.
Kuinka kaksinaamainen onkaan sallitun ja kielletyn välinen maa?
Tänään kännääminen ei ole hyvin pärjäävien nuorten keskuudessa enää hohdokasta. Asennemuutos ei ainakaan päällisen puolin liity ideologiseen kamppailuun.
Mistä kertonee sitten, että 15-24 -vuotiaat nuoret juovat Stakesin tutkimusten mukaan aiempaa vähemmän. Erityisesti alle 16-vuotiaiden poikien raittius on yleistynyt ja 14-16 -vuotiaiden poikien humalajuominen vähentynyt.
Yksi kieli, yksi kansa ja yksi kieli oli aikansa kansallismielistä propagandaa. Moniarvoistuvassa kansallisvaltiossa se kuulostaa hörönlöröltä.
Vielä 1970-luvulla koti, uskonto ja isänmaa olivat arvoja, jotka liitettiin konservatiivisuuteen, joita puolueista edustivat varsinkin porvaripuolueet eli Kansallinen Kokoomus ja entinen Maalaisliitto.
Nyt koti, uskonto ja isänmaa ovat hukassa ja liikkuvat poliittisella kartalla äärioikeiston suuntaan. Uusien perussuomalaisten puoluesääntöjen mukaan puolueen jäsenten on oltava "hyvämaineisia".
Hyvämaineisuutta sopiikin etsiä kehittyvien maakuntien Suomessa, jossa huonomuistisuus ja kansallinen kiertely on moraalisesti oikeutettu selviytymisstrategia.
Kuinka voimme uskoa yhden kansan Suomeen, joka ei ole erillinen lintukoto globaalissa maailmassa? Mikä erilaisuuden hyväksymisessä uhkaa perisuomalaisuutta?
Isänmaallisuus
Koti, Uskonto ja isänmaa. Vaikuttaa siltä, että kaikkilla ihmisillä on nykyään kiire, kiire, kiire. Ainainen kiire aiheuttaa sen, että olemme mitä suuremmassa määrässä muuttumassa erittäin itsekkäiksi. Emme ehdi sukuloimaan, tai juttelemaan tai puhumaan edes puhelimella. Kaikki haluavat vain elää omaa elämää ja yrittää nauttia vain kaikesta, kuin viimeistä päivää. Miten tärkeätä olisi tuntea omat sukujuuret, jotta voisi saada selville oman identtiteetin ja isänmaan arvot. Ilman omaa identiteettiä, on vaikeaa keskittyä oleelliseen. Mikä on suvun merkitys, mitä suku on saanut aikaan ja mistä omat sukujuuret ovat lähtöisin? Ennen kuin tiedämme, mistä meidän isänmaallisuus koostuu, niin sen jälkeen kaikki on selvempää. Oletko selvillä, mitä sinun isänisänisänisänisä teki ja missä syntyi.
Hyvää heinäkuuta kaikille isänmaallisille!