Rakkauden pitäisi kaikki kestää ja kaikki kärsiä. Sen ei tulisi etsiä
omaansa eikä muistella kärsimäänsä pahaa. Siinä samalla laskut tulisi
maksaa, hommat hoitaa ja kehittää itseään muuttuvan ilmaston ja
maailmantalouden välimaastossa. Eläpä siinä sitten Vuorisaarnan rytmissä
kun käärme luikertelee parisuhteen rakastumisen huuman kadottua parin
vuoden jälkeen ja tunnekylmyys, väistely ja vaikeneminen valtaavat maan.
Arkipaska tuntuu tältä.
Parisuhteethan eivät toimi missään idealistisessa umpiotyhjiössä, vaan ne
uusinnetaan yhteiskunnissa kulttuurisia normeja noudattaen. Makuuhuoneessa
voi haamuilla kummia tyyppejä kummankin sukuhaarojen ryppäistä. Kuitenkin
me ihmiset tarvitsemme selviytyäksemme samoja asioita. Myös sitä lämpöä ja
inhimillistä turvaa mitä toiset ihmiset tuovat ystävien tai perheiden
katseissa. Toisten katseista kasvamme itseksemme ja sytymme moraaliin.
Mutta olemmeko me seksuaalisesti yhteismitallisesti samasta muotista? Jos
toinen on halukkaampi ja aktiivisempi toista, niin miksipä hän ei voisi
uskollinen omille haluilleen ja elää ainutkertaista seksuaalista elämää
muidenkin kuin oman kumppanin kanssa. Aikamme median epistolassa
rakasteluun ja seksuaalisuuteen tuhlataan niin valtavasti psykologisoivia
termejä, joista ilo ja elo on poissa. Onko se sitten yksilön
psykologiseksi häiriöksi luokiteltava ongelma, jos ei osaa tai halua elää
normityyppistä elämää?
Kautta historian on eletty hyvin monenlaisissa perherakenteissa ja
suhteissa. Kaikki ei ole suinkaan ihmisen rakennukseksi. Tänäänkin suurin
osa kansasta tähtää pysyvään parisuhteeseen joko avio- tai avoliitossa,
jossa toivotaan myös läheisyyden ja seksuaalisuuden toteutuvan.
Suomalainen seksi-tutkimuksen mukaan joka toinen mies ja joka kolmas
nainen pitää jonkinlaista rinnakkaissuhdetta elämänsä jossain vaiheessa.
Miehet haaveilevat kaksi kertaa naisia enemmän toisista seksikumppaneista.
Houkutteleva tilaisuus ja vaihtelunhalu vetävät miehiä ns. vieraisiin.
Naisia voi lähteä pettäjän tielle, jos kotona sujuu huonosti. Toisen
tilaston mukaan jopa 40% parisuhteissa on koettu ns. uskottomuutta.
Jonkinlainen romantiikan renessanssi on Suomessa meneillään sillä 2007
tehdyn kyselyn mukaan vain 10% suomalaisista hyväksyy avioliiton
ulkopuoliset suhteet. Italiassa yli puolelle se on ok.
Parempi lienee naida kuin palaa, vaikka rakkauden pauloissa viihtyy myös
mustasukkaisuus joka sairaalloiseksi liekehtiessään on hengenvaarallinen
mistä vuodenvaihteen Sellon tragedia murheellisesti kovin suomalaista
laulua soi.
Mistä parisuhteessa olikaan kyse? Miten pitää intohimo hereillä kun käärme
luikertelee parisuhteen arkeen tunnekylmyyden tai sairaalloisen
mustasukkaisuuden hahmossa?
YLE Radio 1:ssä Kainuun aatelisen seurassa ovat keskustelemassa tiistaina 12.1. klo 9.05-10.0 Susanna Pfander ja Hakim Kuusela, jotka elävät
avoimessa suhteessa noudattaen Tantra-oppia sekä Martti Esko, kirkon
perheasiain johtaja, jolla on 30 vuoden työkokemus perheterapioista ja
perheneuvonnasta ja joka puolustaa ydinperhettä.
Ohjelmaan voi lähettää kommentteja tai kysymyksiä myös tekstiviestillä: miten intohimo säilyy parisuhteessa? Kirjoita viestin alkuun aamu, välilyönti ja viestisi. Lähetä tekstiviesti numeroon 16149. Viestin hinta on 40 senttiä.
just ja joo
Onko tuolla keskustelun tantra-parilla lapsia tai yhteistä asuntolainaa? Voi olla, että noita perusperheen arkisia asioita pyörittäessä ns. vapaat suhteet voivat käydä hermonpäälle, parisuhde on kumminkin on myös sitoutumista ja vastuunkantamista.