Markku Heikkinen vieraineen perehtyy EU-vaalien myötä poliittisen viestinnän ja viihteen suhteisiin. Aliarvioiko politiikka mediaa ja päinvastoin kun nyt yritetään tehdä tikustakin tarinaa ja tunnetta? Mikä tila jää katsomossa noruvalle kansalaiselle?
Kuin ajopuuteorissa näyttää Euroopan parlamentin vaaleista tulevan samanlainen demokratian irvikuva kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin uurnilla kävi vain 31,4 prosenttia äänioikeutetuista.
Ehkäpä europolitiikka ei ole ollut kyllin jämäkkää, jotta media olisi pysynyt hereillä ja kansalaiset saaneet jotain tolkkua.
Iltalehti valitti mediasisältöjen monimutkaista sisäpiirihenkeä, etäistä ja tylsää raportointia, jota ei ymmärrä kuin pieni joukko kansalaisia. Suuri osa kansalaisista taas ei valisteta edes peruskäsitteistä.
Jotkut kaipaavat nyt EU:stakin draaman säihkettä, henkilöiden vastakkainasetteluineen, tarinaa, jonka tunneväristyksiin äänestäjä voisi terästyä.
Mutta viihteellistyminen ja tunnekylläisyys jättävät jälkensä myös kansalaisyhteiskuntaan ja demokratiaan. Äänestäjistä uhkaa tulla passiivinen yleisö, joka pysyy katsomossa. Populismi ja empatia purevat maanosassa, jossa 7-80 milj. ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella. Poliitikko kertoo rakastavansa juuri minua.
Yök, sanoo Markku Heikkinen.
Nyt EU-ehdokkaat pasmattavat ajavansa Brysselissä jotain mystistä Suomen etua. Kuitenkin Suomen mepit ovat mukana EU-parlamentissa aatteellisesti kimuranteissa isoissa ja hyvin pienissä ryhmissä, jossa ajetaan ensi sijassa Euroopan etua näiden ryhmien voimasuhteiden mukaan.
EU:n ja maailman politiikan haasteet kuten uhkaava massatyöttömyys, sosiaalinen eriarvoistuminen, ilmaston muutos, kestävän kehityksen energia, ruoka- ja finanssikriisi, maahanmuutto eivät ratkea keskittymättä vaikeaselkoisiin ja ristiriitaisiin ongelmavyyhteihin, joiden kotona on yksi ja yhteinen maailma.
Markku Heikkisen seurassa poliittisten asioiden alennusmyyntiä seuraavat suorassa lähetyksessä Kekkostakin tutkinut Timo J. Tuikka, filosofi ja politiikan tutkija Mikko I. Lahtinen, sekä Ranskan ja Suomen poliittisesta puhunnasta väitöskirjaa valmisteleva Laura Parkkinen.
(YLE Radio 1 tiistaina 2.6.2009 klo 9.05 - 9.58.)
kyseenalaista viestintää?
Ohjelma aliarvioi naisten asiantuntijuutta. Äijämäistä hörinää rytmittämään on valittu lapsekas naisääni ja vot, siinähän keskinkertaisten miesvieraiden asiantuntijuus kaksinkertaistuu. Alkaa jo kyllästyttää. Parempia asiantuntijoita ja vähemmän seksististä shovinismia. Arvo T.