Skip navigation.
Home

Eikö politiikan viihteellistyminen jo yrjötä?

Markku Heikkinen vieraineen perehtyy EU-vaalien myötä poliittisen viestinnän ja viihteen suhteisiin. Aliarvioiko politiikka mediaa ja päinvastoin kun nyt yritetään tehdä tikustakin tarinaa ja tunnetta? Mikä tila jää katsomossa noruvalle kansalaiselle?

Kuin ajopuuteorissa näyttää Euroopan parlamentin vaaleista tulevan samanlainen demokratian irvikuva kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin uurnilla kävi vain 31,4 prosenttia äänioikeutetuista.

Ehkäpä europolitiikka ei ole ollut kyllin jämäkkää, jotta media olisi pysynyt hereillä ja kansalaiset saaneet jotain tolkkua.

Iltalehti valitti mediasisältöjen monimutkaista sisäpiirihenkeä, etäistä ja tylsää raportointia, jota ei ymmärrä kuin pieni joukko kansalaisia. Suuri osa kansalaisista taas ei valisteta edes peruskäsitteistä.

Jotkut kaipaavat nyt EU:stakin draaman säihkettä, henkilöiden vastakkainasetteluineen, tarinaa, jonka tunneväristyksiin äänestäjä voisi terästyä.

Mutta viihteellistyminen ja tunnekylläisyys jättävät jälkensä myös kansalaisyhteiskuntaan ja demokratiaan. Äänestäjistä uhkaa tulla passiivinen yleisö, joka pysyy katsomossa. Populismi ja empatia purevat maanosassa, jossa 7-80 milj. ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella. Poliitikko kertoo rakastavansa juuri minua.

Yök, sanoo Markku Heikkinen.

Nyt EU-ehdokkaat pasmattavat ajavansa Brysselissä jotain mystistä Suomen etua. Kuitenkin Suomen mepit ovat mukana EU-parlamentissa aatteellisesti kimuranteissa isoissa ja hyvin pienissä ryhmissä, jossa ajetaan ensi sijassa Euroopan etua näiden ryhmien voimasuhteiden mukaan.

EU:n ja maailman politiikan haasteet kuten uhkaava massatyöttömyys, sosiaalinen eriarvoistuminen, ilmaston muutos, kestävän kehityksen energia, ruoka- ja finanssikriisi, maahanmuutto eivät ratkea keskittymättä vaikeaselkoisiin ja ristiriitaisiin ongelmavyyhteihin, joiden kotona on yksi ja yhteinen maailma.

Markku Heikkisen seurassa poliittisten asioiden alennusmyyntiä seuraavat suorassa lähetyksessä Kekkostakin tutkinut Timo J. Tuikka, filosofi ja politiikan tutkija Mikko I. Lahtinen, sekä Ranskan ja Suomen poliittisesta puhunnasta väitöskirjaa valmisteleva Laura Parkkinen.

(YLE Radio 1 tiistaina 2.6.2009 klo 9.05 - 9.58.)

kyseenalaista viestintää?

Ohjelma aliarvioi naisten asiantuntijuutta. Äijämäistä hörinää rytmittämään on valittu lapsekas naisääni ja vot, siinähän keskinkertaisten miesvieraiden asiantuntijuus kaksinkertaistuu. Alkaa jo kyllästyttää. Parempia asiantuntijoita ja vähemmän seksististä shovinismia. Arvo T.

"Aatelismies" Heikkisen on

"Aatelismies" Heikkisen on turha kutsua ohjelmiinsa näinkin fiksuntuntuista porukkaa kuin tänään 2.6.09 pääasiassa oli.
Syynä on se ttä hän ei jaksa/halua kuunnella mitä vieraansa sanovat, vaan työntää omia sukkeluuksiaan, kaunaisia mielipiteitään ja puheenvuoron vaihtoja heti päälle.
Suosittelen, että hän kuuntelisi ohjelmansa nyt jälkikäteen niin olisi ainakin mahdollisuus oppia.

terveisin
H.Riikonen
kuuntelija korvesta

Politiikka vai vasemmistolaista politiikkaa

Keskustelijoiden kommenteista tuli hyvin selville, että politiikkaan kaivataan nimenomaan vasemmistolaista vaihtoehtoa. Eli kysymyksessä oli taas kerran tietyn ideologian julistus, eikä objektiivisuuteen pyrkivä keskustelu.
Pitäisikö politiikkaa sivuavat keskustelut jättää suosiolla pois, kun ei niiden tasapainoiseen käsittelyyn pystytä eikä edes pyritä.

Lapsekas oli tosiaan

Lapsekas oli tosiaan naisääni, mutta ihan mielenkiintoisia mielipiteitä. Ja päinvastoin, mitä tässä eräs kommentoija sanoi, Markku ei jättänyt tyttöä syrjään vaan usean kerran kysyi juuri hänen mielipidettään kohteliaasti. (Kenties huomasi, ettei tämä muuten olisi suutaan avannut), kuten nämä miehet, jotka kyllä pitivät puolensa, mikä minusta oli hyvä sekin. Heillä oli mielestäni painavaa sanottavaa.

Lahtisen "oivallus", että jos toimittajaa ottaa päähän politiikan viihteellistyminen, niin siitähän se paljon johtuu, että kansa ostaa (miksi?). Kun se lehti kerran on bisnes. Siis Seiska - iltapäivälehdet - muut sanomalehdet. Itse luen nykyään Turun Sanomia. Minusta se ei ole ihan niin viihteellinen kuin esim. Aamulehti tai ehkä sitten Hesari, kun sitä niin valitetaan. Sitä en ole katsellut pitkään aikaan, vaikka kai pitäisi, kun se on "päälehti".

Jos kerran ottaa päähän viihteellistyminen, niin miksi mainita Vanhasen ja Mertalan souteleminen (no nyt sain minäkin sellaisen uutisen tietää, muuten en olisi tietänyt). Ja muutenkin tämä ainainen poliitikkojen mollaaminen. Ne nyt ovat sellaisia kuin ovat. Suomalaisia niin kuin me muutkin, kansan edustajia, ei sen kummempia, no ehkä rikkaampia kuin kansa keskimäärin. Jos halutaan todellisia kansan edustajia, niin arvottakoon kaikista täysi-ikäisistä kansalaisista, ja sitten kysyttäköön, suostuuko, ja jatkettakoon niin kauan, kuin saadaan kahdeltasadalta myöntävä vastaus.

Eikä ne muitten maitten maitten poliitikot ole sen parempia kuin meillä, vrt. esim. Berlusconi.

Muuten hyvä pointti Lahtiselta: "Kyllä media sen Stubbinkin vielä alas kiskoo." Vai menikö se suunnilleen näin? Että siis kaikki vapaata riistaa. Jotkut onnekseen saavat olla kauemman median lemmikkejä kuin toiset. Päälemmikki tällä hetkellä Sauli Niinistö ja Stubb hyvä kakkonen. Ja Vanhasta haukkuvat kaikki.

mummu

Myöhäistä kommentointia

Sain kuuneltua ohjelman vasta la tai su kun se tuli uusintana.

Ihan mielenkiintoinen ohjelma.

Siitä kepulaisten nälkämaan laulusta olen eri mieltä. Paheksuit (Heikkinen), kun hallituspuolue sellaisia menee laulamaan. Kepuhan on maakuntapuolue ja he tykkäävät laulaa maakuntalauluja. Nälkämaalla lauletaan nälkämaan laulua.

Jos he laulavat kaikkialla muualla maakuntalaulun ja tämä jätettäisiin Kainuussa pois ohjelmasta, niin sehän vasta olisi kummallista.

Minusta ongelmana on se, että kun me ihmiset annamme ilmiöille nimiä, niin näistä nimistä tulee sitten määritelmiä, mitkä aivan tarpeettomasti rajaavat ajatteluamme.

Sanojen pitäisi totella meitä ihmisiä, eikä toisinpäin. Ihminen on äänen isäntä ja siksi voimme käyttää sanojen suhteen isännän ääntä.

Toinen samankaltainen oli Mitro Revon käsittely. Valtavirta tuntuu väheksyvän Mitroa julkkimeppinä. Logiikka taitaa mennä näin. Politiikkaan tulee turhanpäiväisiä missejä ja juontajia. Monella ei tosiaankaan taida olla pätevyyttä poliitikon toimeen. Ilmiölle piti keksiä nimi "Julkkisehdokas". Leiman saa jokainen ehdokas, joka on kuuluisa muuten, kuin poliitikkouransa perusteella. Julkkisleimasinta sitten käytetään huolettomasti. Mitro Repokin sai tuon leiman otsaansa, kun hän on julkisuuden henkilö. Ei ole olemassa opistoa, mistä saa poliitikon pätevyden. Pätevyys ei tule siitäkään, kun kansa kaikkivaltias antaa äänensä. Kyllä kansa ei sittenkään tiedä. Kansa valitsee myös aika pönttöjä ehdokkaita.

Mitro Repo on selvästikin sumplija. Taitava sumplija. Jos hänellä on vielä näkemystä ja selkärankaakin, niin hänhän on pätevä kansan edustajaksi.

Minä en julkeaisi pilkata hänenlaisiaan sumplijoita. Minä panisin hänet töihin sumplimaan Suomen puolesta Suomen hyväksi.

Mikko Lahtisella on tuttu ääni. Olen kuullut sen aikaiemminkin ja arvostan ajatuksiaan. Tässä ohjelmassa hän kuitenkin horjahti populismin puolelle. Ihminen vaikuttaa fiksummalta, kun hän on kyyninen. Lahtinen vain oli liian kyyninen ja liian helposti näki kaikki poliitikon tekemiset tuomittavana.

Ymmärrän sen kun Liettualaisille valehdeltiin koko venälaismiehityksen aika ja he epäilevät kaikkea, mikä haiskahtaa politiikalle. Lahtisen pitäisi nähdä, mikä ilmiö on mätä ja mistä saa korjaamalla toimivan.

Antti Männikkö Oulu

Valta on ostopäätöksissä

Kiitos hyvästä keskustelusta. Toteaisin vielä yksityisen ihmisen rahankäytön olevan valtaa. Se mihin yksittäinen ihminen laittaa rahansa neljän vuoden aikana on paljon paljon suurempaa valtaa kuin se, mitä hän kirjoittaa äänestyslippuun neljän vuoden välein.

Tämä unohtuu usein, koska kuluttamista on vaikea mieltää vallankäytöksi eikä toisaalta meidän armaat päättäjämmekään halua ihmisiä tästä asiasta valaista. Olisi hyvin järkevää kouluttaa ihmisiä raha-asioiden kunnolliseen ymmärtämiseen jo peruskoulussa. Pitäisi näyttää selkeästi, miten asiat vaikuttavat mihinkin ja miten esimerkiksi lainojen korko käyttäytyy ja sen sellaista. Pitäisi kertoa hintatasoista ja oman kulutuksen merkityksestä hintaan. Paljon pitäisi kertoa. Tätä ei tapahdu, koska se lisäisi kansan todellista valtaa edustukselliselta demokratialta. Tämän sijaan opiskelemme äidinkieltä ja runsaasti, ja vielä enemmän haluttaisiin opiskeltavan. Tiedämmepä siis ainakin mihin kohtaan laitamme pilkun, kun täytämme velkasovittelupapereita.