(YLE Radio 1 tiistaina 17.2.2009 klo 9.05 - 10.00)
Lähes kaikki suomalaiset miehet joutuvat kokemaan elämänsä aikana
sukupuolisyrjintää. Häh! Hallintotieteiden lisensiaatin Pasi Malmin
vastavalmistuneen väitöskirjan mukaan näyttäisi siltä, että miehiin
kohdistuva syrjintä sivuutetaan virallisessa tasa-arvopolitiikassa lähes
systemaattisesti.
Tasa-arvolakia tulisi toteuttaa julkisen ja yksityisen sektorin työmailla.
Suomessa on kahdenkymmenen vuoden ajan puhuttu tasa-arvotyöstä
miesnäkökulmasta esim. tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston
toimesta. Mitkä elämän vaikeudet, ongelmat ja epäkohdat ovat sitten
syrjintää sukupuolen perusteella? Joillain aloillahan voisi vähemmistöön
kuulumisesta katsoa olevan miehille etua kuten päiväkodeissa ja
sosiaalialalla, joissa miehet päätyvät määräänsä useammin johtoasemiin.
Huoltajuuskiistat ovat vakavia ja avaavat railoja entisten pariskuntien
väliin niin, että tuomioistuimia tarvitaan jakamaan oikeutta. Osa
miesasia-aktivisteista ja feministeistäkin pitää miesten asevelvollisuutta
syrjivänä vaikka eduskunnan säätämässä tasa-arvolaissa todetaan, että
asevelvollisuuden säätäminen vain miehille ei ole laissa tarkoitettua
syrjintää. Kuunnelkaamme siis tiistaina esimerkkejä siitä, miten
sukupuolisyrjintä kohdistuu miehiin niin vapaa-ajalla kuin työelämässäkin.
Työ- ja perhe-elämässä niin miehiin kuin naisiinkin kohdistuu hyvin
ristiriitaisia odotuksia. Miehen pitäisi tehdä uraa, hankkia elantoa, olla
laatuajan takeena lapsille ja intohimoisena tiikerinä
makuukammarissa. Tänään miehet korostavat haluaan tulla isäksi ja rakentaa
vastuullinen suhde lapseen. Tunnepuhe ja mies eivät ole eri planeetoilta.
Voisiko sukupuolten tasa-arvon nähdä muutenkin kuin pelkkänä
naisasiakysymyksenä? Löytyykö yhteistä rintamaa, jossa miehiin kohdistuva
syrjintä kuuluisi feministeille ja naisten sortaminen miesliikkeiden
aktiiveille?
Kainuun aatelisen ympärille asettuu joukko tasa-arvoväkeä, johon kuuluvat
Johanna Valenius, tutkijatohtori, Pirkko Mäkinen, tasa-arvovaltuutettu ja
Pasi Malmi, hallintotieteiden lisensiaatti
Maltillinen keskustelu
Olenko oikeassa, että maamme tasa-arvolaki käsittelee vain miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, ja lähinnä työelämässä? Sehän nyt tietenkin on helpointa lailla määrätä. Miten olisi kaikki muu tasa-arvo, koska mielestäni meillä on paljon enemmän epätasa-arvoa muutoin kuin sukupuolten välillä. Esim. ikä, etninen tausta, sosiaalinen asema, varakkuus... no en olekaan varma, onko näistäkin sanottu laissa, mutta taasko vain työhön ja vaikka opiskelemaan otossa.
Huomio opiskelemaan ottamisesta ns. sukupuolipisteistä: en ole katsonut ihan viimeisiä vuosia, mutta jo ajat sitten yliopistoon pyrittäessä esim. peruskoulun luokanopettajan koulutukseen poistettiin sukupuolikiintiöt. 1960-luvulla otettiin miehiä ja naisia fifty-fifty. Myöhemmin oli muistaakseni niin, että vähemmisösukupuolta piti ottaa sisään väh. 40%, sitten 30%. Seuraus, että miehiäkin oli opettajina, mitä monet nytkin sanovat, että
olisi hyvä asia. Nyt "etevät" naisyo:t ohittavat miesyo:t. Poistettiinko kiintiöt tasa-arvolain perusteella? Mutta miksi sitten ammattioppilaitoksiin saa ns. sukupuolipisteitä: tarkoittaa, että jos vähemmistösukupuolta on pyrkimässä vähemmän kuin (muistaakseni) 30%, niin kaikille vähemmistösukupuolen edustajille annetaan lisäpisteitä. Eikö tämä sitten ole tasa-arvolain vastaista?
Ei sen puoleen. Olen sitä mieltä, että sp-pisteet ovat hyvä asia. Yliopistoon ne eivät kai sitten sovi, kun se on niin erinomaisen akateeminen laitos, mutta eikö nyt esim. peruskoulun luokanopettaja ole sellainen ammatti, johon sp-kiintiöt sopisivat. Tuskin siitä kukaan hernettä nenään vetäisi.. Tai sitten sp-pisteet pois ammattioppilaitostasoltakin, niin ollaan tasa-arvoisia, ettei vaan aseteta ketään sukupuolen perusteella eri asemaan.
P.S.
Onko teatterikorkeakoulun näyttelijäkoulutukseen sopimus ottaa yhtä paljon miehiä ja naisia? Vaadittava, että ei mitään sp-kiintiöitä. Kyllä sitä mies naista näyttellee ja nainen miestä, täytyy sitä sen verran hyvällä näyttelijällä muuntautumiskykyä olla.(vitsi, ettei käy kuin Suvi Lindenille)