Yhteiskunta on aiempaa haavoittuvaisempi. Uutta relettä ja herkkäpiirteistä elektronista ohjainta tulee työpaikoille, liikennevälineisiin ja koteihin. Ja katso: sähkökatkos uhkaa pysäyttää kaiken elämän. Mites sitten suu pannaan kun keskuslämmitysverkko rikkoutuu, radioliikenneverkko kaatuu, vesi-ja viemärijärjestelmä hajoaa, kännykkä ei skulaa? Hyvin pian meillä on vilu, nälkä ja paniikki kun emme tiedä mitä, missä ja milloin.
Noh, me peruskoulun kasvattamat tiedämme hakeutua sisätiloihin sikäli mikäli sähköinen koodiovi pelittää. Suljemme ikkunat ja avaamme radion, jos sellainen sattuu vielä olemaan (mielellään sellainen patteristoosa). Siinä vaiheessa lienee myöhäistä onkia kannettavasta fläppäristä yhteen hiileen puhaltamisen taitoa kun langaton verkko on kuin murrosikäisen märkä uni. Seuraa johtajaa!
Pendolinossa istuessa minua ei huolestuta Italian ihmeen pysyminen aikataulussa koska se ei jouduta matkantekoa millään muotoa. Talviolosuhteissa virransyöttö katkeili Kainuun matkalla vähän väliä ja juna siinä seisahtumaan taipaleelle ja toiselle. Konduktöörin jatkuvat pahoittelut keskusradiossa herättivät hilpeyttä. Hän yritti pitää junayhtiön brändiä pystyssä sutkin savolaisen voimin. " Ja pahoittelut taas täältä junan konduktööriltä. Paikannamme vikaa sähköjärjestelmästä...." Se ei ollut Peteliuksen käsikirjoitusta vaan elämän karheankiehtovaa draamaa. Seuratessani hämärtyvää korpimaisemaa mietin, miten kummassa täältä pendolinon elektronisista liukuovista pääsee ulos jos tulee oikea hätä.
Hallituksen sisäisen turvallisuudenohjelma nostaa maailmaa syleilevällä otteellaan hikikarpalot otsalle. Siellä missä henki liikkuu vetten yllä on turvallisuusriski siinä alla. Vähän samaan malliin hengellinen Saviruukku-laulu julistaa, että niin alhaalla ei kenkään kulje, etteikö Nasaretilainen siellä ois. Tiedäpä häntä. Mutta turvallisuus on useiden ministeriöiden toimesta haarukoitu uusiksi käsitteiksi ja periaateohjelmiksi, josta ei näe enää metsää puilta. Ohjelman luonnoksen lukeminen ei itse asiassa lisää turvallisuuden tunnetta. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on 79 sivua ja 79 toimenpide-ehdotusta, joiden hinnaksi on arvioitu hotain 150 miljoonaa euroa. Korskeat luonnehdinnat riskien seuraamisesta ja kehittämisestä herättää pikemminkin oudon vierauden tunteen.
Onko siis se ja sama puhutaanko rajaturvallisuudesta, tullirikoksista, laittomista maahantulijoista, ihmiskaupasta, salakuljetetuista myrkyistä, ympäristöuhista, suurkatastrofeista, perhe- ja parisuhdeväkivallasta, tapaturmista, maahanmuuttajien syrjäytymisestä vai nuorista, jotka etsivät eri tavoin siipiään kantapäistään.
Tämän talven jäljiltä Kainuun aatelista kiinnostaa meidän suomalaisten superyksilöiden uusavuttomuus tässä pitkälle teknologisoituneen yhteiskunnassa, jonka peruspalveluit haavoittuvat herkästi. Heikkistä askarruttaa myös itseään rankastikin etsivien nuorten kutsuminen turvallisuusriskeiksi liikenteessä ja yhteiskunnan syrjäpoluilla. Kevään kohina lisää nuorten kaahaamista liikenteessä. Suomessa kuolee vuosittain 85 nuorta liikenteessä. Joka neljäs nuori on työttömänä. Kasvava nuorisotyöttömyys uhkaa lisätä etenkin nuorten miesten syrjäytymistä, mikä on korkealle kohotettu uhka sisäiselle turvallisuuden ohjelmassa.
Taakse jäävänä talvena moni lienee miettinyt, mitä virkaa on Vanhasen monisanaisella sisäisen turvallisuuden ohjelmalla kun pelkkä lumisade saa yhteiskunnan infrastruktuurin sekaisin? .
Tiistaina keskustellaan pitkälle teknistyneen ja yksilöityneen yhteiskunnan turvallisuusuhista ja meidän yksilöllistyvien kansalaisten kriisitaidoista. Turvallisuutta ovat puimassa sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen,komisario Jyrki Haapala sekä Suomen Pelastusalan Keskusliiton toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka.
Mikä turvallisuudessa on se ykköskysymys sinulle?
Olen lapsena joutunut 2
Olen lapsena joutunut 2 kertaa pakenemaan pommituksia. Nyt asun alueella, jossa Sisäasiainministeriö antaa erillisohjeita ydinsäteilyonnettomuuden varalle. Ne voi lukea puh.luettelon alkusivuilta!? Miksi ei jaeta koteihin?!! (tekstiviesti)