Tässä globaalissa maailmassa tunnetaan työpaikoilla turvattomuutta ja epävarmuutta. Monikansallisen yrityksessä, jonka pääkonttori on Singaporessa eivät Yt-neuvottelut suin surminkaan suju kultaisen käytöksen oppikirjan mukaisesti. Finanssikriisin jälkkäreissä kouristelevilla markkinoilla on koko sopimusjärjestelmän toimivuus niin ja näin. Samaan aikaan paraatien juhlapuheissa skoolataan suomalaisen sopimisen hengelle.
Kun Nokia päätti sulkea Bochumin tehtaansa Saksassa ja siirtää sen tuotannon halvemman työvoiman Romaniaan, Saksassa nousi päätöksestä äänekäs vastarinta liittokansleri Angela Merkelin johdolla. Yhteiskunnan varoin rakennetun infrastuktuurin alasajo ja yli 2000 ihmisen työttömyys nosti äläkän. Nokia joutui maksamaan 200 miljoonan euron korvaukset. Miksi palkansaajien kokema epävarmuus ei kanavoidu toiminnaksi Matti Vanhasen ja porvarihallituksen Suomessa?
Nyt AKT:n lakkoilevat ahtaajat haluavat jäsenilleen muutosturvaa maahan, jossa palkansaajien irtisanominen on eurooppalaisessa verrannossa hyvin helppoa. Mediassa elinkeinoelämän edustajat, jotka ovat ahtaajien lakon takana eli toinen neuvotteleva osapuoli maalaavat pirua seinälle. Kansantalous kärsii, nousu viivästyy ja kilpailukyky ja kaikki menee persiilleen. EK pelkää, että jos se suostuu neuvottelemaan ahtaajien kanssa heille jo mahdollisesti luvatusta tai AKT:n hatusta vetäisemästä muutosturvasta tulevat muut liitot pian perässä. Osapuolilla on ristiriita siitä, mitä on sovittu ja luvattu. Tilanne on tuttu kodeista ja parisuhteesta, jossa osapuolet ovat voimakastahtoisia. Puhumattakaan perinnönjaosta sisarusten kesken. Siinä sitten Sibeliusta soittamaan ja Jylhän Kiirastulta lausumaan.
Kai jonkinlainen irtisanomissuoja tai muutosturva kuuluisi tulostavoitteisiin ja joustamisiin sitoutuvalle palkansaajalle jos tuotantoennätyksiä tahkova laitos ajetaan kuitenkin alas työtekijöiden ja paikallisen johdon tahdosta välittämättä. Työttömät palkansaajat jäävät porstuaan työttömyyseläkeputkeen pääsyä vartoamaan tai ansiosidonnaiselle joksikin aikaa. Tulotason romahdus on hyvin raju ja ravisuttaa ydinperheen voimatasapainoa. Samalla kuitenkin ylimmät johtajat pääsevät osallisiksi mahti-optiosta ja kultaisista kädenpuristuksista. Siispä Valse Triste soimaan!
Työmarkkinapolitiikassa eletään uusien vastakkainasettelujen ja poteroihin kaivautumisen aikaa. Jos yt-neuvotteluissa tehdään ohituksia niin miten mahtaa toimia paikallinen sopiminen kun neljäkirjaimista sanaa ei voi sanoa ääneen? Viime vuoden lopulla oli keskusliittojen raamineuvottelut pitkällä mutta EK pisti jääpalikan housuun ja hätäjarrun pohjaan kun media kertoi neuvottelutahdosta. Media-analyysin paikka.
Talvisodan henkeä on hehkutettu jo kuukausikaupalla eikä kyllästytä yhtään. (..hoh hoijaa. On aika sopia on aika riidellä kotirintamallakin mutta kuka edustaa ketäkin ja millä mandaatilla? Miten kuuluu suurissa ammattiliitoissa pienipalkkaisten pätkätyöntekijöiden ääni?
Kainuun aatelisen neuvottelupöydässä suomalaisen työelämän sopimuskulttuurin tilasta ja työelämän uusista vastakkainasetteluista keskustelevat EK:n työmarkkina-asiantuntija Simopekka Koivu, SAK: n päälakimies Timo Koskinen ja kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
Vaikuttaa siltä, että
Vaikuttaa siltä, että ammattiyhdistykset voi vaatia mitä mielikuvituksellisempia asioita. Kohta varmaan poliisit menee lakkoon ja vaatii, että joka toinen päivä on oltava palkallinen vapaa. Olen sitä mieltä, että ay valtaa pitäisi rajoittaa. Ammattiyhdistykset ovat itsekkäitä. (tekstiviesti)