Markku Heikkinen mittailee vieraidensa kanssa vasemmistopuolueiden ja nuoren vasemmistopolitiikan mahdollisuuksia Suomessa.
Tilanne ei ole kovin yksinkertainen, sillä poliittinen aloite on tällä hetkellä aivan toisaalla.
Kokoomus on brändännyt itsensä ajan biitin ytimeen. On ollut työväen presidenttiä, Korva-kahviloita ja nyt tehdään Toivon talkoita keräämällä mm. pari tuntia roskia.
Nuoret urhot, Katainen ja Stubb ovat poliittisen julkisuuden keskiössä.
Vasemmisto yrittää sitkeästi vastata mielikuvamainontaan asiallisella argumentoinnilla. Puhe kansainvälisen talouden uhista ja mahdollisuuksista johtaa tällä hetkellä n. 30 prosentin kannatukseen suomalaisessa politiikassa.
Itse puolueetkin ovat muuttuneet. Niistä on tullut vaaliorganisaatioita, jotka tähtäävät vaalivoittoihin. Politiikkaa tehdään Suomessa kerran neljässä vuodessa - hallitusohjelmaa kirjoitettaessa.
Politiikka tapahtuu eduskuntaryhmissä ja valtion virkamiehet lyövät tahtia. Sailas ja kumppanit lyövät valtiontalouden kehykset pöytään - väliäkö sillä kuka vuorollaan hallituksessa istuu?
Vapun alla Markku Heikkisen seurassa kaksi vasemmiston nuorta politiikkoa, Vasemmistoliiton Laura Tuominen ja Sosiaalidemokraattien Lauri Holappa yrittävät ottaa mittaa Kokoomuksen nuoresta toivosta Tuomas Nurmelasta.
Mikä ihmeen uusliberalismi?
Vasemmisto pelottolee uusliberalismin möröllä joka käänteessä. Mutta yhteiskunnassa, jossa noin puolet bruttokansantuotteesta syntyy julkisen sektorin kautta ja veroaste on melkein 50 prosenttia, on absurdia väittää, että maassa harjoitettaisiin politiikka, joka pyrkii romuttamaan hyvinvointivaltion. Tälle sumutukselle vasemmisto on antanut nimen "uusliberalismi", joka on kätevä sana käyttää, koska ei kuulija eikä varsinkaan puhuja ymmärrä mistä puhutaan.
Onko tämä sitä "asiallista argumentointia", joka toimittaja Heikkisen mielstä kuvaa vasemmiston politiikkaa?