Olen aikamme rattaanpyörän syrjässä. Mutta olenko ainoa jolle työelämän vaativuustasoluokitukset, suoriutumispisteytykset ja kehyskeskustelut tuottavat vierauden kokemuksen. Ainoa, jolle päivämme uutisähkyn terminologia kilpailukykyineen, tuloskuntoineen, huoltosuhteineen, julkisen talouden kestävyysvajeineen ja kestävyystrategioineen tuottaa voimattomuuden tunteen. Aivan kuin elämän mieli ja arvoitus olisi lakannut olemasta finanssikriisin jälkeisessä maailmassa. Minun elämäni osa on olla tuloskuntoisuus osatekijä vailla poliittista äänivaltaa.
Tommi Melenderin Kunnian miehet -romaanissa sijoitusyhtiön salkunhoitaja Heikki Laiho, joka ei halua muistaa lapsuutensa lähiötä ja on yhteiskunnallinen nousukas sanoo:”markkinatalous on julmaa ja kaunista, koska siinä julmat ja kauniit voittavat". Varmaankin on niin, kuten Laiho todistaa, että ihminen. joka häpeää katsoa peiliin ei menesty rahoitusalalla. Ilmakos työpaikan kahvijonossa palkansaajat piilottelevat raateluhampaitaan tervehtiessään esimiehiään. Varmasti työurat pitenevät tässä kulttuurissa. Huraa!
Pörssissä pelataan odotusarvoilla, ja kuulostellaan mihin kannattaisi sijoittaa juuri nyt jotta sijoituksen arvo nousisi. Sitten vikkelin tai häikäilemättömin viheltää pelin poikki ja myy sijoitussalkkunsa ja iso joukko sijoituksen saalistajista jää nuolemaan näppejään. On se kumma. Suuri osa maailmantalouden varallisuudesta voi rakentua arvostuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa. Onko tämä totta vai fiktiota? Elvytyksestä viis, voi kaksoiswee siis olla jo täällä.
Luin, että osakemarkkinoiden pitkän ajan tuotto-odotus on yhtä kuin talouden reaalikasvu plus infaaltio plus osingot. Auts. En ehkä hiffaa... sitten jalkani eivät enää kosketa maata. Nousen odotusarvona korkeuksiin kuin lapselta karannut vappupallo. Terveisiä anomiasta, vierauden ja arvottomuuden tilassa, josta Emile Durkheim kirjoitti aika päiviä sitten.
Finanssikriisissä pankit pelastettiin kansalaisten rahoittamilla tukipaketeilla. Vastuullisessa markkinataloudessa voitot yksityistettiin ja riskit sosialisoitiin. Toista miljardia euroa suomalaistakin rahaa on siirtynyt hiljaisuudessa veroparatiiseihin. Toisaalla huhuillaan, että Suomesta olisi tulossa veroparatiisi.
Toisaalla tahkotaan, että markkinoiden valvontaa ja ennustettavuutta voidaan lisätä. Vasemmisto on esittänyt EU:ssa markkinoita koskevia hallitustenvälisiä lakeja ja globaalia finanssitransaktioveroa, joka toimisi velkakirjoihin, osakkeisiin, valuuttoihin ja johdannaisiin. Luin, että 0,05 prosentin globaalilla finanssitransaktioverolla voitaisiin kerätä summa, jolla poistettaisiin äärimmäinen köyhyys maailmasta. Suomen pörssistäkin irtoaisi satoja miljoonia pantavaksi vanhusten huoltoon, koulutukseen ja terveyteen jos politiikassa niin tehdään.
Finanssikriisi osoitti sen että markkinat eivät pysty itse itseään korjaamaan. Taloustieteen liberalistiset tutkimusperinteet näyttivät toimimattomuutensa. Talous on politiikkaa vaikka vasemmisto uusliberalismin imussa lakkasikin vuosikymmeneksi niin ajattelemasta. Olisiko minussa miestä kapitalistisen pääoman solipsis-spekulatiiviseen tanssiin?
Kainuun aatelisen seurassa otetaan selvää perusasioista. Finanssikriisin jälkeistä markkinataloutta ja ihmisyyttä päivitettävät Tom Liljeström, toimitusjohtaja Tapiola Varainhoito Oy:stä, Kimmo Kiljunen, kansanedustaja sekä Esa Leskinen, ohjaaja.
Ohjelman alkupuolella odotan kuuntelijoilta teksiviesteja siitä, miten tavallinen tallaja puolustaa elämänsä arvoa globaalitaloudessa? Sortuvatko heikot Suomen siunatuilla markkinoilla?
Selviän,kun en ota velkaa
Selviän,kun en ota velkaa ja käyn ajottain hiljentymässä luostareissa.Iloista kevättä kaikille! (tekstiviesti)