KESKUSTELIJOINA Ville Rantanen, uuden Vihreän puolueen aktiivi,
Jarna Pasanen, Maan ystävät ry:n aktiivi ja tutkija,
Kaj Bärlund, entinen ympäristöministeri ja YK:n Euroopan talouskomission
ECE:n ympäristö- ja asuntoasiain entinen johtaja.
PUHELIMESSA Jyrki Kasvi, Vihreiden kansanedustaja
Kesän korvalla joka nurkka vihertää. On värikarttamainoksia lehdissä ja mediatempauksia puoluekokousten yhteydessä. Kylläpä oli sööttejä ne vihreäsävyiset polkupyöräkypärät tv-uutisten kuvissa. Hellanlettas! Nyt itseironian jalon taidon taitavan puolue kannattaisi kirmata puoluekokouksessaan pyörillä varustetuilla potkureilla. Se olisi todellinen neljän vuodenajan tykki! Sitten voisi nauraa paskaset naurut puolueiden polleille eleille, joista tulisi erottaa arkisemmin tai oikeammin vihreä.
Samaiset arkisemmin tai oikeammin vihertävät puolueet mahtuvat samaan hallitukseen ja harjoittavat yksituumaisesti yhdensuuntaista liberalistista talouspolitiikkaa. Kokoomuksen puisto-osastoksi mainitut Vihreät vaikuttaa ihan tavalliselta keskilinjan puolueelta, joka haluaa olla vallan kahvassa kiinni ja haluaa avartaa hyväosaisten keskiluokkaisten elämänlaatua. Se on ihan okei ellei välitä siitä, että rikas on suurempi kuluttaja ja isompi ympäristöriski kuin köyhä. Äänestämällä oikeiden asioiden puolesta saamme rauhoittaa omaatuntoa ja jatkaa kulutusta. Niin keskiluokkaista.
Mutta näinkö maailma pelastuu?
Ekologisemman elämäntavan ja kestävämmän kehityksen tuotantotalouden rakentamisessa on kyse vähän radikaalimmasta asiasta kuin voimajoogasta, vihreän teen juomisesta ja hyvisten eliittiin kuulumisesta. Ehkäpä kyse vallankumouksesta, joka tähtää yhteiskunnan rakenteiden, työn ja vapaa-ajan, elintason ja omistussuhteiden perusteellisiin uudelleen arvionteihin ihan globaalilla tasolla.
Maan ystävien aktiivi, Jarna Pasanen hahmottelee kansanvaltaisen kohtuujaon yhteiskuntaa yhdessä Marko Ulvilan kanssa kirjoittamassaan kirjassa: "Vihreä uusjako - fossiilikapitalismista vapauteen". Tiedä vaikka siinä olisi globaalikapitalismin" Uusi Forssan ohjelma" ?
Vihreää kapitalismia Pasanen ja Ulvila kuvaavat kirjassaan seuraavanlaisesti. ”YK:n ympäristöohjelman UNEP:n ja vihreiden Green New Deal ehdotuksia voidaan pitää keynesiläisen talousajattelun vihreänä muunnelmana: mittavilla julkisilla investoinneilla lisätään kulutuskysyntää ja palautetaan talous kasvu-uralle. Kapitalismia, suuryrityksiä, kasvupakkoa tai muita ongelmien rakenteellisia syitä ei näissä asiakirjoissa tyypillisesti lainkaan mainita, saati haasteta. Siksi tällaista suuntaa onkin alettu kutsua yhä useammin vihreäksi kapitalismiksi. Oma versiomme vihreästä uusjaosta sen sijaan on vallankumouksellinen kahdellakin tavalla. Ensinnäkin näemme, että valtasuhteiden rakenteellinen muuttaminen on tärkein kamppailujen kohde. Muutaman miljoonan ökyrikkaan joukko, joka hallitsee kasvotonta ja voitonnälkäistä pääomaa, ei kerta kaikkiaan kelpaa hyvän yhteiskunnan ylimmän vallan käyttäjäksi. Kansanvallassakin on omat puutteensa ja heikkoutensa, mutta nykyisen kaltainen pääomien ylivalta on vankeutta ja varma resepti kasvaviin kärsimyksiin. Tasa-arvoiset valtasuhteet kaikilla elämän alueilla, oli kyse sitten taloudesta, sukupuolesta, etnisyydestä, tiedosta tai lajeista, merkitsevät vallankumousta nykyjärjestelmään verrattuna.”
Like julkaisee kirjan ensi syksynä. Mutta tiistain ohjelmassa Tampereella asuva Jarna Pasanen kertoo minkälaista vallankumousta hän toivoo maailmalta fossiilikapitalismin jälkeen. Onko demokraattinen tie todellinen vaihtoehto?
Viimeistään finanssikriisi on herättänyt porukat miettimään onko kasvutalous kaikkia hyödyttävä siunaus tai onnellisuuskone. Tutkimukset kertovat, että suomalaisten kokema onnellisuus ei ole lisääntynyt sitten 1970-luvun vaikka talouskasvu- ja kilpailukyky ideologia on tuonut vaurautta alemmalle ja ylemmälle keskiluokalle ja varsinkin siitä ylöspäin. Talouskasvu on hyväksi sille, joka halajaa kasata lisää pääomaa mutta ei se loihdi elämään onnellisuutta. Mitä korkeampi on bruttokansantuote per kansalainen sitä suurempi on myös ekologinen jalanjälki. Mitä suuremmat tulot sitä suurempi saastuttaja. Eikö siis ylikuluttavan luokan tulisi maksaa vaikkapa verotuksen progressiivisuutta lisäämällä? Entäpä jos talouslaskun purkaminen onkin hyvä tapa vähentää ympäristönkuormitusta.
Maamme ympäristöjärjestöt ovat nimittäneet tämä eri tavoin vihertävän porvarihallituksen, historian ympäristökielteisimmäksi. Nyt porvarihallitus puhuu aluehallinnon uudistamisesta ja ajaa ympäristöhallinnon resursseja alas. Lähetykseen osallistuu myös Porvoossa vaikuttava Kaj Bärlund, joka oli ympäristöministeri Holkerin sinipunahallituksessa 80-luvun lopulla. Kaj Bärlund, joka oli ympäristöministerinä vuosina 1987–1991 Harri Holkerin sinipunahallituksessa tulee lähetykseen Porvoosta käsin kertomaan minne hävisi ympäristöministeriön synnyttäneiltä demareilta kyky pitää meteliä ekologisista kysymyksistä.
SDP laati Suomen ensimmäisen ympäristöohjelman vuonna 1969. Siinä oli esillä mm. vesistöjen suojelu, Itämeren pilaantumisen estäminen, vesilainsäädännön kehittäminen, ilmansuojelu, meluntorjunta ja jätehuolto-kysymykset unohtamatta maapallon väestönkasvua, luonnon, erityisesti metsäluonnon tasapainon säilyttämistä ja kemiallista ja biologista sodankäyntiä. HUH! Ei mitään uutta auringon alla, toteaisi Saarnaaja.
” Sosialidemokraattisen puolueen tavoitteena on ihmisen valinnanvapauksien lisääminen. Luonnon arvot kuuluvat kaikille eikä niistä nauttiminen saa riippua omistuksesta eikä jäädä suurituloisten etuoikeudeksi. Ihmisen tulevaisuus riippuu olennaisesti siitä, miten hän käyttää, hoitaa ja suojelee luontoa. Kaikki raaka-aineet ovat peräisin luonnosta; eläimistä, kasveista, maasta, vedestä ja ilmasta. Luonnon käytön, hoidon ja suojelun on oltava suunnitelmallista ja yhteiskunnan säätelemää. Vain siten voidaan luonnon riistoa ehkäistä ja säilyttää luonnossa tasapaino. Luonnon tasapaino on ihmisen elinehto.”
"Sosiaalidemokraateilla ja nykyvihreillä ei ole muuta eroa kuin se, että sosiaalidemokraatit ovat vähemmän ympäristövihamielisiä kuin Vihreät", latasi Ville Rantanen, joka kokoaa porukoineen Uutta Vihreää puoluetta, joka haluaa kyseenalaistaa kuluttamisen kasvattamisen ja talouskasvun ideologian vapaassa markkinataloudessa. Ville Rantanen tulee tiistain lähetykseen Oulusta.
Kainuun aatelisen seurassa tutkaillaan ekologisen ajattelun poliittisuutta. Onko kaikki mikä näyttää vihreältä ekologisesti kestävää?
Kenelle kuuluu vihreä hegemonia- eilen ja tänään?
Kuuntelijoilta kysymme, miten on mahdollista että ihmisten onnellisuus ei ole noussut sitten 1970-luvun päivistä vaikka yleinen varallisuus ja elintasoerot ovat?
kalakannat
miten niiden käy?