Kenellä on viimeinen sana ympäristö-asioissa?

Kyllä, ympäristöjärjestöt liioittelevat ja ovat varmasti myös joskus väärässä.

Tämä ei ole kuitenkaan asian pointti. Eri tahot (teollisuus ja heidän edustajansa politiikassa) ovat vuosikymmeniä väittäneet, että kaikki ympäristöstä huolehtiminen on vouhotusta, ilmasto ei lämpene, Suomenlahti ei likaannu, öljy riittää ikuisesti. Nyt on vellit housussa kun asiat kärjistyvät - öljyn hinta nousee, energiasta tulee kovempi kilpailu ja ilmastomuutos näyttää entistä selvemmältä, ketä nämä menneeseen maailmaan jämähtäneet syyttävät? No, kansalaisjärjestöjä tietysti.

Porkkanaa jyrsivä hamppupaitainen piipertäjä on helppo karrikatyyri, ja usein naivi, liioitteleva ja väärässä. Mutta vakaville asioille pitää hakea ratkaisuja, eikä vältellä vastuuta työntämällä sitä muiden syliin.

Kiitos ohjelmasta! Kari Kuusisto Espoosta tiesi kertoa, että Kontiolahdella on järjestetty uskonnollisen hurmahenkisiä kokouksia uraaniasioista. Missä ja milloin? Olin itse Kontiolahden kunnanvaltuutettuna järjestämässä ensimmäistä keskustelutilaisuutta, jossa oli mukana kaksi kansanedustajaa ja Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija. Yleisönä oli runsaasti kontiolahtelaisia ja enolaisia asukkaita sekä kunnanvaltuutettuja eri puolueista. Saimme kiitokset asiallisesta keskustelutilaisuudesta ja keskustelun herättämisestä. Sen jälkeen on järjestetty lukuisia tilaisuuksia niin Kontiolahdella kuin Enossa, joissa monessa olen ollut mukana. En kuitenkaan ole havainnut hurmoksellista käyttäytymistä yhdessäkään. Herääkin kysymys, turvautuvatko uraanihankkeiden puolustajat uskonnollisella hurmoksella leimaamiseen parempien argumenttien puutteessa vastustaessaan asiallista kansalaiskeskustelua?

Ystävällisin terveisin Kontiolahdelta
Anu Laakkonen

Entinen tai kukaties nykyinenkin ydinenergianuori Kari Kuusisto antoi parhaan esimerkin ydinvoiman vaarallisuudesta korkeatasoisella ja vivahteikkaalla argumentoinnillaan aamun keskustelussa. Sain vaikutelman, että ympäristöongelmat ovat tosiaan hurmoshenkisten stallarien keksintöä. Tällaista tuoretta näkökulmaa ei ole kuultukaan sitten Pekka Siitoinin kuoleman.
Hieno henkilövalinta, kiitos Von Heikkinen

t. Kutvonen Savosta

Kiitos valistavasta ohjelmasta. Uraanikaivoksissa ei ole pelkästään kyse malminetsinnästä, johon Namuran geologi Eerola ilmeisesti haluaa huomion kiinnittyvän ja johon hänenkin asiantuntemuksena riittää. Markkinatalouden alkeitten lisäksi.

Vasemmistoliitto ja ympäristöjärjestöt järjestivät koko uraaniketjun (louhinnasta ydinvoimaloiden kautta ydinjätteen loppusijoitukseen) vaikutuksille alttiiden kansalaisten kuulemistilaisuuden 30.5. Eduskunnan auditoriossa. Sinne oli kutsuttu kansalaisliikkeiden lisäksi kaikkien puolueiden kansanedustajat, kaivos- ja sähkö- loppusijoitusyhtiöiden edustajat, sekä TE-ministeriön virkamiehiä. SDP:N, Kokoomuksen, KD:n edustajia tilaisuudessa ei näkynyt, samoin puuttuivat kaivosyhtiöiden asiamiehet vaikka olivat ilmoittautuneet tilaisuuteen. Delegaatioita oli kymmeniä ympäri Suomen yhteen. Monet kansanedustajat kiittivät puheenvuoroissaan tilaisuutta saada tietoa suoraan asukkailta ja kansalaisliikkeiltä nimenomaan siksi että " spontaanit liikkeet nostavat usein esiin tärkeitä mutta päätöksenteossa laiminlyötyjä ongelmia. Järjestöiden katsottiin tehokkaasti ja ajantasaisesti tuottavan tietoa ongelmista, joita hallinto on ratkomassa".

Uraanikaivoksia, ydinvoimaloita ja jätteen loppusijoittamista vastustaville kansalaisaktiiveille kyse on malminetsinnän sijaan laajempi, kyse on ydinenergiateollisuudesta. Ydinenergiateknologian ketju uraanikaivoksista ydinjätteiden loppusijoitukseen ja ydinasekytköksiin sisältää mielestämme ihmiskunnan kannalta järjettömän suuria ja tarpeettomia riskejä. Esim. muutaman kymmenen työpaikan vaikkapa 10-15 vuotta toimiva uraanikaivos aiheuttaa sijaintialueelleen pysyvän jätehaitan ja vahingoittaa alueen monia elinkeinoja.

Alkaako markkinavoimille itsensä myyneiltä argumentit loppua? Entä Eija-Riitan taustavoimat ja vaalirahakytkennät?

Luin tarkkaan Eija-Riitta ja Atte Korholan Hesarin kirjoituksen. Siitä huolimatta en ymmärtänyt kuin puolet tekstistä. Oliko se tahallisesti kirjoitettu niin snobbailevalla kapulakielellä, että emme tajuaisi emmekä niin ollen voisi esittää vastaväitteitä?

Mitä on esim. puhdas hiili tai ilmastonmuutokseen sopeutuminen?

Vai pitäisikö, kuten sanoit Markku Heikkinen, lähteä opiskelemaan alaa ennen kuin uskaltaa olla mitään mieltä.

Se ainakin on selvää, että luonnonsuojelijat ja heidän järjestönsä ovat ainoita jotka edes yrittävät tehdä jotain maapallon pelastamiseksi. Eivätkä ole lahjottavissa.(kai?)

Linnut ja liito-oravat eivät korruptiorahoja jakele.

Ihmisiä on maailmassa PALJON liikaa! Jos väki vähenisi, ratkeaisi moni ongelma itsestään. Ehkäisy ja sterilisaatio on keksitty, miksi eivät poliitikot (esim. europarlamentaarikko Korhola) ala ajaa syntyvyyden säännöstelyä?

Nyt joku luulee, että olen poikennut aiheesta; en ole. Mitä enemmän ihmisiä, sitä suurempi energian tarve (varsinkin länsimaisia ihmisiä)

Terveisin Kaarina Peltokorpi
Vihti (ei Ideaparkkia Vihtiin!)

Täytyy kyllä nostaa hattua korkealle ja kumartaa todella syvään ympäristöjärjestöjen ja yksittäisten luonnonsuojelijoiden (esim. P. Linkola) työlle ympäristömme hyväksi. He ovat vuosikausia seisseet selkä suorana puolustamassa luontoamme teollisuuden vaateilta. Työ on tuottanut tulosta mutta paljon on vielä työsarkaa jäljellä.

On jotenkin käsittämätöntä, että ihmiset eivät ymmärrä, että luonnon hyvinvointi on meidän kaikkien etu, eikä se ole keneltäkään pois. Vasta nyt aletaan tajuta ympäristön- ja luonnosuojelijoiden tekemän työn merkitys - melkein sata vuotta heitä on potkittu päähän. Toivotaan suojelijoille voimia taistella arrogantteja vastavoimia vastaan.

Korhola pelaa taitavaa mielikuvapeliä, koska ei koskaan yksilöi syytöksiään.

Lisäksi hän osoittaa, että hyökkäys on paras puolustus. Nythän kukaan ei huomaa kuka hänen toiminnastaan hyötyy. Sehän ei ole ympäristö vaan energiaintensiivinen teollisuus.

Kari Kuusisto ja Eija-Riitta Korhola tuntuvat olevan suosittuja keskustelijoita aina kun ympäristöjärjestöjä vastaan hyökätään. Sama parivaljakko on nähty useammassakin YLE:n TV-keskustelussa.

Karin ja Eija-Riitan keskustelu on kuitenkin pelkillä mielikuvilla kikkailua. Suoriin kysymyksiinkään ei tule vastauksia ja omia ratkaisuvaihtoehtoja ei esitetä. Kuitenkin esitetään rankkoja väitteitä vastapuolesta. Esim. tässä keskustelussa Kari syytti ympäristöjärjestöjä siitä, että Ämmänsuon kaatopaikalla on paljon jätettä. Voi olisipa asia niin, että ympäristöjärjestöt todella olisivat voineet hävittää kaatopaikan omilla toimillaan.

Jotenkin koen nämä keskustelut melko turhina. Tavallaan ympäristöjärjestöt, Kari ja Eija-Riitta väittävät olevansa samalla puolella, mutta miksi tämä loputon vastakkainasettelu. Eikö olisi rakentavampaa ihan oikeasti miettiä asioita, joissa ko. henkilöt ja järjestöt voisivat olla samaa mieltä ja ajaa niitä yhdessä eteenpäin? Jos kerta loppupeleissä kuitenkin ollaan samalla ympäristön asialla.

Luulen, että osapuolten erilaiset kannat ydinvoimasta on ratkaiseva asia keskustelussa koetun vastakkainasettelun syntyyn ja mielikuvakikkailuun. Luulen myös, että tämä mielipidekysymys tulee jatkossakin estämään kaiken rakentavan julkisen keskustelun näiden henkilöiden välillä - tämä on surullista, miksi kuunnella vastapuolta, jos keskustelua ei käydä rakentavasti.