Onko Helsingin Sanomat liian voimakas kulttuurivaikuttaja?

On aivan selvää, että HS:n valta on tosiasia - kulttuuritoimituksella on etulyöntiasema esim. sen määrittelyssä mikä on hyvää/huonoa kirjallisuutta ja mikä on 'merkittävää'.

Lukijat ovat viisaita eikä heillä ole ongelmia ymmärtää, että HS:n kirjallisuuskritiikki on usein matalamielistä ja paneutumatonta. Tämä ei kuitenkaan mitätöi sitä tosiasiaa, että Hesari vaikuttaa, tietenkin tällainen instituutio vaikuttaa.

On surullista, että ne joilla on valta ja voima, eivät käsitä vastuutaan.

Itse sain juuri lattean arvion kirjastani ja lähetin siitä vastineen HS:ään. Vastinetta ei kuitenkaan julkaista vedoten tilan puutteeseen.

Katri Tapola,
kirjailija.

Kiitokset mielenkiintoisesta keskustelusta, jollaista en olekaan kuullut lähiaikoina. Aiheena Helsingin Sanomien kulttuuriylivallan teema on mielenkiintoisista mielenkiintoisin.
Holappa on aivan oikeassa, että HS:lle Suomi loppuu Jyväskylään ja kuten HS:n Snellman sanoi: "HS:n kanta on, että vain kesällä muussa Suomessa on kulttuuria". Ja ....,sanon minä. Avatkaa HS:n toimittajat silmänne ja kiertäkää maakuntia. Te saatte kyllä infoa koko maasta, mutta kriitikkonne kaikilla kulttuurin alueilla eivät jaksa levittäytyä maakuntiin. Mikä sääli ja mikä häpeä.
Taidetta tehdään ja väitänpä vielä, että varsin korkeatasoista, ja tasokkaampaakin kuin pääkaupunkiseudulla, maakunnissa.
Mutta se ei ole pääasia.
Kulttuuri on kaikkialla ja ihmisten oikeus olemassaoloon myös kulttuurisina persoonallisuuksina on huomattava ja noteerattava. Vaikka olemme Jumalan selän takana, ei se tarkoit, että olisimme puupäitä, tali-aivoja tai takaperokansaa. Meilläkin on olemassaolon ja elintulon oikeus. Perusopikeus ihmisarvoon ja kunnioitukseen. Myös Helsingin Sanomien sivuilla.Ja koska HS:n kritiikit luovat tarjonnan ja kusynnänlain, niin vain etelässä on mahdollista elää taiteilijan, koska vain sen alueen taiteilijat kritisoidaan, nähdään ja arvioidaan kritiikeissä.
Minua ellottaa kaikki periferioiden ryysyläisihmis- ja näennäistaide kontra kaupungin oikea taide vastakkain asettelu. Kyllä Suomessa fiksua, ajattelevaa ja tuntevaa taiteilijakuntaa ja muita sivistyneitä löytyy, ei ne kaikki pakkaudu nuoleskelemaan Helsingin pitopöytiä.Onneksi.
Valitettavasti sen saa sitten kokea myös apurahojen puutteena sekä kansallisen huomion puutteena maakunnissa. Maamme kulttuurimäärärahojen eriarvoisuuteen ei HS ole kiinnittänyt mitään huomiota. Miksi?
Ja miksi HS ei todella kommentoi omaa kritiikkiään. Kuten Holappa sanoi, moni suu sulkeutuu, koska pelkää. Ja koska on liian pettynyt moniin yrityksiinsä kolkutella vallanmahdin ovia.
Ja on se niin väärin, että vallan neljäs valtiomahti toteuttaa ligvidoinnin niin suvereenin kevyesti ja vaivattomasti. Siis Snellmanin sanoin :"Eihän Suomessa tapahdu mitään talviaikana muualla kuin Helsingissä". Olipa korskeasti sanottu.
Mutta kuten Snellman oikeasti ja oikeutetusti sanoi, ei kai se HS:n vika ole, että vain yksi päävaikuttaja on saanut niin suhteettoman aseman Suomen kulttuurikentässä.Miksi muiden lehtien kriitikot eivät nosta puheenaiheiksi alueidensa kulttuuria riittävästi, että valtion kultuurimäärärahojenkin jaossa tulisi joku tolkku ja oikeus. Mutta rahallahan saa ja hevosella pääsee, sen on joku viisas sanonut. Kyllä HS:n tendenssit näkyvät sen linjassa. Ja arvoasvostelmat. Vaikka kyllä sanon, että mielenkiintoisia juttuja HS:ssa on viimeaikoina ollut ei silti. Maakuntien osuus vain puuttuu. Ja muutenkin kulttuuria voisi olla paljon paljon enemmän.
Surullista kuitenkin, että vain 5 kriitikkoa (HS:N kulttuuritoimittajat) on niin keskittyneet Suomen eteläkärkeen ja sulkevat silmänsä muulta Suomelta.

Joten summa summarum : tasapeli. Molemmat väittelijät olivat nopeasanaisia, älykkäitä väittelijöitä. Puolustivat asiaansa. - Ja olipa mielenkiintoista tietää, että HS ja WSOY ovat konsernin yhtiökumppaneita. MIELENKIINTOISTA!

PS. Laitoin äsken kommentin HS:N Snellmanin ja HOlapan keskusteluun ja nyt kysynkin: MIksi se sitä ei julkaista????
Ei ainakaan tule näyttöön.?
Kysyy epätietoinen

Lyhyesti edelliseen viestiin ("PS. Laiton äsken kommentin"):

Yleisö voi kommentoida näillä sivuilla olevia kirjoituksia.

Tänne voi (ainakin toistaiseksi) kirjoittaa viestejä myös rekisteröimättä itselleen nimimerkkiä.

Ilman rekisteröitymistä kirjoitetut kommentit päätyvät hyväksymisjonoon, mistä ylläpito niitä aika-ajoin hyväksyy. Hyväksyntää suoritetaan silloin tällöin, joten kommentit joutuvat odottamaan julkaisuaan jonkin aikaa.

Mikäli kirjoittaja on rekisterötynyt ja kirjautunut palstalle, hänen kommenttinsa julkaistaan heti. Palstalle voi rekisteröityä sivun oikeasta reunasta.

Helsingin Sanomien asema Suomen kulttuurielämässä on kiistattomasti suuri - liiankin suuri. Tätä mieltä olivat molemmat väittäjät. Snellman oli oikeassa siinä, ettei Hesarin asema ole Hesarin syy.

Kysymys kuuluukin, että miten Hesarin pitäisi tässä tilanteessa toimia? Hesari ei ehkä voi asemalleen mitään, mutta sen täytyisi ottaa se huomioon (mikäli se toimii vastuullisesti). Miten sen pitäisi se tehdä?

Snellmanin on naurettavaa väittää, että eri lehdissä julkaistut kritiikit olisivat samanarvoisia.

"Ajattelijalle ja kuuntelijalle" (yllä) sanoisin, etten muista Snellmanin sanoneen, että "vain kesällä muualla Suomessa on kulttuuria". Vaan enpä ole varma.

*hicks*

Kysymykseni kuuluu, kenen lauluja Hesari laulaa? Ja kenen etuja ajaa kulttuurisaralla?
Miksi vastauspyyntöjä tai krittisten lukijoiden kommentteja tai oikaisuja ei julkaista.
Tai yleensä mitään, mitä lehteen lähettää.
Kulttuuritoimittajien ligvidointilinja on melko selkeä ja luettavissa juttujen rivien välistä. Ja miten todella kulttuurista ei enemmän keskustella Suomessa.
Eihän se todella ole Hesarin syy, jos Suomi ei puhu. Mutta se on Hesarin syy, jos se palstoillaan sulkee ihmisten mahdollisuuden vaikuttaa ja jos toimittajat vetävät heti herneitä neniin pienestä arvostelusta.
Miksi lehti ei tue avointa linjaa, keskusteluta ja ota julkaisuun moniarvoisesti eri alueiden, eri taiteilijoiden ja eri taiteenalojen haasteita, juttuja, näyttelyjä.
Mitä siitä seuraisi. Ja vastaan itse, pelkkää hyvää.
Voisikohan Helsingin Sanomat hieman laajentaa kulttuurikenttäänsä kattamaan toimittajat ympäri maata.
Luulisi sillä menestyksellä ja rahanpaljoudella jo muutamat kriitikot maakuntiinkin palkattavan.
Muuten: Oli kiinnostavaa kuulla kirjailija Holappaa. Lisää hänen ääntään radioon

Satuin kuulemaan, onneksi, autossa 2.11. iltapäivän väittelyn
radiossa. Olen puheentutkija ja tutkin erikoisesti debattia.
Nautin suunnattomasti Saska Snellmanin älhykkäistä ja erittäin
hillityllä ja miellyttävällä äänellä tehdyistä kommenteista ja
perusteluista. Äänen käyttöhän on väittelytilanteesa yksi
tärkeimpiä osatekijöitä. Holapan ääni sen sijaan ei ollut
hillitty eikä kommentit asiallisia.

En ota kantaa asiasisältöihin. Valitettavaa on, että Suomessa
ei Helsingin Sanomille ole kilpailijaa.

Kiitos hyvästä ohjelmasta.

'jupilee'

Näin nuoremman (n. 30 v.) kuuntelijan näkökulmasta Helsingin sanomien mahdollisella monopolilla ei ole merkitystä: en seuraa sanomalehtien kulttuurisivuja, enkä tiedä ketään ikäistäni joka seuraisi. Internet sen sijaan on ylivoimaisesti merkittävin kirjallisuuskritiikin ja -suositusten tietolähde (keskusteluryhmät, verkkokirjakauppojen sivustot, kirja-arviosivustot, blogit ym.). Näihin pääsee useimmiten kuka tahansa kommentoimaan, pelkäämättä palstatilan puutetta.

Ajattelija ja kuuntelija: Snellman ei sanonut noin, vaan (podcastissa n. 18-19 minuutin kohdalla): "En väitä sitä ettei muualla suomessa olis kulttuuria, mut kyllä suuri osa kulttuurista ja kulttuuritekijöistä on keskittynyt pääkaupunkiseudulle". Tämä kuulostaa aivan loogiselta ja reilulta väitteeltä ottaen huomioon Snellmanin perustelut kirjailijoiden, kuvataitelijoiden, näyttelijöiden ja kansallisten instituutioiden keskittymisestä Helsinkiin (ja muualle pääkaupunkiseudulle). Holappakaan ei tätä kiistänyt.