Prometheusleiri vai rippikoululeiri?

Hei!
Kiitos hyvästä keskustelusta! Se oli harvinaisen hyvää näkökulmien esittämistä puolin ja toisin. Yksi asia jäi huomioimatta (tai se saattoi tulla ohjelman alussa kun avasin radion kesken ohjelman). Protu ei ole täysi vaihtoehto riparille JOS haluaa hankkia samalla "linessit" kirkkohäihin ja kummiuteen.

Kyllä Johanna Koivisto oli mielestäni ylivoimainen asiantuntemuksensa, artikuloinnin ja perusteluidensa vuoksi.

Käsitykseni rippileirien tehtävästä ja paremmuudesta tuli selväksi ja tämä keskustelu myös vahvisti omaa käsitystäni siitä, vaikka olin avoimin mielin kuuntelemassa.

Myös Pekka Tolvaselle annan kiitokset maltillisesta esityksestä. Tuntui siltä, kuin hän olisi samaa mieltä rippileirien myönteisestä vaikutuksesta nuoriin.

Kyllä Johanna oli selkeä voittaja tässä väittelyssä, mutta koko asetelma oli erikoinen. Vähän niin kuin jättiläinen (luterilainen kirkko) ja kääpiö (Prometheus-yhdistys). Lisäksi toinen väittelijä on vasta opiskelija ja toinen akateemisen loppututkinnon suorittanut ja vuosia rippikoulutyön virassa toiminut. Ehkä tästä epäsuhdasta johtui, että väittelystä tuli varsin kesy. Kyllä hyviä pointteja paljastui kummaltakin puolelta ja hyvin kunnioittavasti väittelijät suhtautuivat toisiinsa.

Mun mielestä Pekka Tolvanen pärjäsi mainiosti teologian maisteri ja pappi Johanna Koivistolle, vaikka olikin ehkä altavastaajan asemassa. Minut Tolvanen vakuutti Prometheus-leirien monipuolisuudesta ja kriittisyydestä - vai johtuukohan tämä myös siitä, että olen nuori itsekin ja Tolvasen painottama oman näkemyksen etsiminen vetosi minuun enemmän kuin Koiviston tarjoama kirkon kaitseminen ja paimentaminen?

Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että ne kirkkoon kuuluvat, jotka uskonnosta "piittaavat", varmaankin tietävät haluavansa rippileirille ja uskonnottomat/ET:n opiskelijat yleensä prometheus-leirille, jos ylipäätään menevät jonkin sortin leirille.

Lähestulkoon kukaan ystävistäni ei pitänyt rippileirin/rippikoulun sisällöstä. He odottivat vain innolla rippilahjoja (rahaa mopoon tms.) Kirkkoonkin on usein kuuluttava ikäänkuin väkisin vanhempien tahdosta (ennen 17 ikävuotta). Muutama ystävistäni meni tämän takia samana kesänä myös protuleirille, koska olivat kiinnostuneempia siellä käsitelyistä asioista ja teemoista sekä siitä syystä, ettei elämänkatsomustietoa voi opiskella, jos kuuluu kirkkoon. On valittava "pakkouskonto". Minusta on typerää, että Suomessa kirkko ja valtio kulkevat niin tiiviisti käsi kädessä. Esimerkiksi USA:ssa, fundamentaalikristityn paratiisissa, ei ole varsinaista uskonnonopetusta lainkaan. Siellä ei ajatellakaan uskonnon sotkeutumista valtion asioihin.

Väitän, että valitettavasti kovinkaan montaa (uskaltaudun sanomaan, että suurinta osaa) nykynuorta ei uskonto liiemmin kiinnosta. Ne, joita kiinnostaa, viihtyvät varmasti rippileririllä, ja se on ihan OK minulle. Ja varmasti on monia, jotka rippileirille haluavat. Prometheus-leiri on siis uskonnotomien vaihtoehto rippileirille, näin raa'asti sanottuna. Tämä pointti minusta puuttui väittelystä, ja tulipa nyt sanottua muidenkin asioiden ohella.

Ensin kommentoin väittelyä, että kyllä Johanna tuossa aika vahvoilla oli. Sitten vähän sivujuonne kommentti "no jaa" -kirjoittajalle. Vähän yksioikoinen ajatus kyllä sinulla USA:n tilanteesta, että uskonto ja valtio olisivat erillään. Kannattaisi tutustua USA:n politiikkaan paremmin. Otetaanpa nyt ihan lähtökohdaksi vaikka dollarin setelin "In God we trust" tai presidentin toivotukset puheidensa lopussa "May god bless America" tms.

Kiitos vastauksestasi. Jos presidentti sanoo puheessan "god bles America" niin se ei kuitenkaan tarkoita, että kirkko ja valtio toimivat niinsanotusti yhteistyössä, kuten Suomessa ainakin osittain tapahtuu.

Sympatiat menivät ehdottomasti Pekka Toivasen puolelle. Hän jopa tuntui edustavan enemmän kristillistä Jeesukselta tuttua lämminhenkistä ja ymmärtävää asennetta. Hän ei esimerkiksi kertaakaan tuominnut tai tyrmännyt toisen osapuolen mielipiteitä tai näkemyksiä.

Johanna Koiviston äänen painotukset kuulostivat hieman ivallisilta ja tuomitsevilta. Hän ei tuntunut lämpimältä ja puoleensavetävältä vaan enemmänkin kärkkäältä ja mustavalkoiselta.

Valitettavasti keskustelussa ei kumpikaan osapuoli ottanut puheeksi uskonnottomia tai muuhun uskontokuntaan kuuluvia perheitä joille Prometheus-leiri voi olla ainoa mahdollinen vaihtoehto mikäli nuori haluaa ikätovereidensa kaltaisen leirikokemuksen.

Johanna Koivisto painotti useaan otteeseen rippikoulun sisältävän myös nuorten elämään liittyvien kysymyksien pohdintaa, mutta ainakin omalla rippileirilläni pohdinta liittyi ainoastaan Raamatun ja uskon pohdintaan. Tämä herättää kysymyksen siitä onko leirien sisältö ja käsiteltävät asiat todella kaikilla seurakunnilla samat? Miten rippikoulujen sisältöä valvotaan?

Kävin itse aikanaan isoskoulutuksen, mutta niin minä kuin koulutuksen käyneet ystävänikään eivät päässeet isosiksi. Isoset valitsivat tulevat isoset ja leireille tuntui pääsevän vain kaverisuhteilla. Seurakunnassa kuppikunta-kulttuuri oli vallalla.

Olisi Pekka Tolvanen voinut ottaa järeämmätkin aseet väittelyssä ja kysyä esimerkiksi, mitä oikein tarkoittavat "kasteopetus" ja "nuoren hengellinen maailma" - puhumattakaan kristinuskon merkillisistä opinkappaleista.
Mutta ehkä Prometheus -yhdistys haluaakin pysytellä kesynä, ettei vaan kukaan pelästyisi ja luulisi sitä uskontoon todella kriittisesti suhtautuvaksi yhteisöksi.

Ajattelin pistää tähän kommentin siitä, millä tavalla kirkko ja valtio ovat erillään USA:ssa vaikkei se itse ohjelmaan oikeastaan liitykään. Pari henkilöä siitä kuitenkin kirjoitteli. USA:ssa se tarkoittaa sitä, että kaikissa verorahoilla ylläpidettävissä instituutioissa sekä julkishallinnossa ei saa ajaa minkään uskontokunnan asiaa tai opettaa tiettyä uskontosuuntaa. Näissä on myös uskonnon harjoittaminen kielletty. Kouluissa voi opiskella uskontoa, mutta se on sellaisessa muodossa, missä se opettaa esim. laajasti maailman eri uskontoja. Uskonnonopetus tapahtuu lähes täysin siis kirkoissa ja kotona.

Suomalaiset tv- ja radiotoimittajat aika useinkin virheellisesti toteavat, että "vaikka USA on ateistinen maa (mikään ei voisi olla kauempana totuudesta), uskonnolla on silti vankka asema sen politiikassa". Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa, sillä poliitikot eivät voi lainvastaisesti tukea mitään uskontosuuntaa rahallisesti tai suusanallisesti. Palveluita ei voida järjestellä tiettya uskontokuntaa suosivasti, jne. Ainoa, millä tavalla poliitikot ja muut ihmiset voivat ajaa oman uskontonsa asiaa on olemalla esimerkkinä ja toimia oman etiikkansa ja moraalinsa mukaisesti. Jo USA:n syntymähetkistä lähtien ajatus valtionkirkosta hylättiin, sillä Euroopasta tulleilla siirtolaisilla oli varsin selvä näkemys siitä tyranniasta, mitä valta- tai valtionkirkot harjoittivat. Vallassaan ollessaan kirkot ja kommunismi tuntuvat käyttätyvän samalla tavalla. Mutta, älkäämme tuomitko uskontoa kirkon mukaan (kuten Kirsi Virtanen toisaalla), vaan sen mukaan mitä se opettaa.

Kun amerikkalainen poliitikko sanoo "God bless America", hän käyttää vaan sananvapauttaan.

Suomesssakin joudutaan painiskelemaan tulevaisuudessa vakavammin tuon valtionkirkkokysymyksen ympärillä, kun tänne alkaa juurtumaan kymmeniä muita uskontoja.

Väittelyssä ei ollut kovin paljoa jännitystä sen jälkeen, kun heti alussa kerrottiin, miten rippileiri on uskonnollispitoista kasvatusta ja protuleiri taas ei, ja että kumpaankin on vapaa pääsy.

Tämän jälkeen väittely keskittyikin melko pikkuseikkoihin, kuten iso vs. pieni organisaatio, tai kummankin saama mediahuomio (josta siitäkään ei ollut paljoa asiaa).

Väittelynä suunnilleen yhtä mielenkiintoinen kuin vanilja- vs. mansikkajäätelö.

Johanna oli toki teknisesti parempi puhuja, mutten kyllä kumpaakaan katsoisi väittelyn voittajaksi (sikäli kun keskustelua voi väittelyksi edes kutsua).

Onko rippikoulu tärkeä läheyskäskylle, koska lähinnä nuoret kääntyvät uskoon ja vanhemmille se on vaikeampaa ? Onko sellaisten uskovaisten, joita Jeesus kohtasi, lukumäärä nykyhetkessä vähäinen ?

Kuuntelin ohjelman uudestaan nyt myöhemmin. Sama vaikutelma jäi kuin silloin suoraan radiosta kuunneltuna. Kirkon edustajan äänensävy oli jotenkin ivallinen, etten sanoisi alentuva. Protun edustaja oli kovin sovitteleva, se kuvastanee itse leirien ajatusmaailmaa. Että "mikään ei ole parempi tai huonompi, vain erilainen".

Kirkon edustaja kertoi että nuorilta tulisi paljon palautetta siitä "miten kivaa oli osallistua esim. iltahartauksiin". Voi hyvinkin olla että kirjoittavat niin, mutta tarkoittaako se sitä, että juuri iltahartauden sisältöpuoli, "olla yhteydessä tai etsiä Jumalaa tms" olisi se mikä on kivaa? Jotenkin olen saanut sen vaikutelman, että nuorista on ylipäätään kiva olla samanikäisten kanssa, "siitäkin huolimatta" että sisältö ei kiinnosta. Kysyin kummipojaltani, joka äskettäin kävi rippileirin, mikä oli kivointa riparilla; vastaus oli että ehdottomasti TYTÖT.

Itse olen ollut molemmilla. Väittely ei sinänsä antanut mitään uutta. Mikä oli sinänsä harmi. Mutta toisaalta odotettavissa.