Reilun kaupan banaaneja, kahvia ja muita Reilun kaupan tuotteita ostamalla suomalainenkin kaupassa kävijä voi tukea kehitysmaiden ihmisiä ja vähentää köyhyyttä maailmasta vähän kerrallaan.
Tätä mieltä on Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tuotepäällikkö Tuulia Syvänen. Hänen työnantajansa ovat köyhien maiden viljelijöitä ja maatyöläisiä.
Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta ei usko Reiluun kauppaan. Hänen mielestään Reilu kauppa sitoo köyhien maiden viljelijöitä alkutuotantoon, jalostus ei kehity, ja Reilun kaupan kautta rikkaiden maiden ihmiset pääsevät määräämään, minkälaisia tuotteita köyhissä maissa kannattaa viljellä.
Napit vastakkain ovat tällä viikolla Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tuotepäällikkö Tuulia Syvänen ja Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta. Erotuomarina on Terttu Lensu.
(Lähetetty Radio 1:ssä 8.3.2006.)
Reiluus?
Niinpä niin. Ennen kuin ostaa jotain "reilua", olisi jokaisen kuluttajan syytä pohtia miten itse tarkalleenottaen määrittelee reiluuden. Mikä on reilu korvaus? Mihin vedetään reiluuden ja epäreiluuden raja? Entä kenen kannalta ollaan reiluja? Epäilemättä yksittäisen "reilun kaupan" tuottajan näkökulmasta lisäkorvaus on oikeutettu. Samaisessa kehitysmaassa toimivan Reilun kaupan järjestelmän ulkopuolelle jäävän tuottajan näkökulma voi tosin olla hyvin erilainen, riippumatta siitä millaiset tuotanto-olosuhteet "epäreilun kaupan" tuottajalla vallitsevat.
Reiluus ei ole objektiivisesti määriteltävissä oleva käsite.