Siunata vai eikö siunata homoparia?

Mielestäni homo- ja lesbopareja ei pidä vihkiä avioon. Se on tarkoitettu vain ja ainoastaan heteroille. Heteroilla tarkoitetaan paria, jossa on mies ja nainen muodostamassa avioliittoa. Samaa sukupuolta olevat voivat olla kyllä ystäviä, mutta ei avo- tai aviopuolisoita.

Tämän pitäisi olla jo selviö ilman, että siitä olisi edes noussut keskusteluakaan. Mutta nykyään suomalaiset ovat niin, sanoisinko tyhmiä, etteivät tätä tajua, tai tahdo tajuta. Jos minä olisin tai vanhempani olisivat olleet samassa suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa, niin heti kun olisin tajunnut asiasta, olisin varmasti jättänyt ko. henkilöt täysi-ikäisyyteen tullessa ihan oman onnensa nojaan.

Siinä ei olisi auttaneet tippaakaan selitykset.
Jumala, joka on ihmisen luonut, ei halua, että samaa sukupuolta olevat olisivat samassa suhteessa keskenään kuin eri sukupuolta olevat ovat luonnostaan.

Viittaan vaan roomalaiskirjeen teksteihin.
Surettaa, että tässä pitää edes olla napit vastakkain näin selvässä asiassa. Säälin ihmisiä, jotka evät tätä tajua.

Ihminen ei ole oikeutettu muuttamaan lakia eduskunnassa niin, että nämä viimeaikaiset parisuhde ja hedelmöityshoidot ovat kirjattuna lakiin kun kuitenkin ne ovat täysin luonnon vastaisia.

Nummela perusteli näkemystään selkeästi Raamatun perusteella.
Huovinen yritti selittää Raamattua oman näkemyksensä mukaiseksi.
Eli Huovinen oli ja on löperö selittäjä, Nummelalla on selvä, perusteltu näkemys.

Leena Huovinen, KIITOS! Sinä ymmärrät, mitä on rakkaus.

Haluaisin teitää, siunaisiko Leif Nummela murhan tehneen ihmisen?

Väittely oli kiinnostava. On aina yhtä ihmeellistä, mitä asioita kukin pitää Raamatussa olennaisina. Valinnanvaraa kun on. Mielestäni Leena Huovinen perusteli kantansa paremmin. Elämme vuonna 2007, emme vuonna 7. Suurin on rakkaus.

Lef Nummelalle Kiitokset hyvistä vastauksista jotka perustuu Raamattuun. Huovinen täysin väärässä kannanotossaan.kaisa ja Risto Miettinen

Kiitos hyvästä ohjelmasta. Homo /lesboaihe on kristittyjen piirissä melkolailla vedenjakaja. Tässä väittelyssä Leif Nummela kyllä keräsi pisteet "raamatulliselle" näkökannalle. Leena Huovinen ei löytänyt oikein mitään perusteita homoparien siunaamiselle. Leena H. vain pyöritteli humaania ajatusta lähimmäisen rakkaudesta ja esitti ajatuksiaan omien tunteidensa kautta ja niiden varassa. Mitään teologisia, vakuuttavia perusteita hän ei löytänyt, vaan joutui jopa puolustusasemiin Leif N:n selkeiden ja perusteltujen kannanottojen edessä.

Kristityllä on aina ja kaikkialla tehtävä tukea lähimmäistä ja tämän elämää. Kristityn tehtävissä sisältö kokonaisuudessa on tärkeä, siis rakkaus, ei muoto enää niinkään (seksuaalisuus ja sen muodot). Leena Huovinen otti minusta ansiokkaasti esille luomisteologian, eikä keskittynyt homoudessa vain yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen. Syntiinlankeemus koskee aivan yhtä lailla sekä heteroa että homoa. On myös vaikea ymmärtää mieheksi ja naiseksi luomisen ohjaavan heteroseksuaalisuuteen. Mikäli taas heteroseksuaalisuus katsotaan hyväksi (siis hedelmälliseksi), on vaikeaa nähdä, miten homoseksuaalisuus EI voisi olla hedelmällistä.
Homoseksuaalisuuden rakkaus on siunattava aivan kuin heteroseksuaalinen rakkaus.
Raamatusta sanoisin, että se ei kokonaisperiaatteeltaan ole eksklusoiva sääntökirja vailla mieltä, vaan uuteen vapaaseen elämään pyytävä ja kohtaava kirjakokoelma.

Aika erikoista, että Suomen luterilaisen kirkon pappi moittii toista pappia Raamatun taakse piiloutumisesta. Jos kirkko ei pitäydy Raamattuun niin se on kuin mikäkin eettis-filosofinen seura. Väittelyssä meni nyt pisteet miespapille.

Leena Huovisen perusteina oli vain hänen oma mielipiteensä, jota hän ei raamattun perusteella mitenkään osannut perustella eikä millään muillakaan hyvillä perusteilla.

Leif Nummela perusteli mielipiteensä kirkon "perustuslailla" eli raamatulla varsin selkesti ja johdonmukaisesti. Koska Leif pitäytyi raamatun ilmoituksessa joka antaa aivan selkeän ilmoituksen tähän asiaan, jonka tulkinta ei kristityille ole ollut vaikea.

Mielestäni Leif:n esille tuomat perustelut olivat täysin yksiselitteiset. Kanta jota Leif toi esille voitti pistein "sata - nolla"

Leena Huovinen tulkitsee omin päin ja ns. mutu-tuntumalla kristinuskoa. Hän haluaa olla kaikkien kaveri, eikä uskalla asettaa rajoja itselleen/uskonnolleen. Niin tavista ja tyypillistä nykymaailmassa että! Leenakin ymmärtää, että mitä siitä tulisi, jos kaikki olisivat homoja ja lesboja. Ja kaikki hyväksytään, tehkää mitä vain, niin kyllä kirkossa siunataan. Seuraavaksi siunataan varmaan yhteiselämään ryhmäavioliittoja ja mitähän sen jälkeen? Vastatkoon Leena.

P. Elottavaa

Leena Huovinen puolusti homoparien siunaamista rakkauden periaatteella.Hän halusi myös katsoa asioita kulttuurin läpi ja totesi että Raamattua aina myös tulkitaan. Näistä olen samaa mieltä periaatteessa. Mutta siunaisiko Huovinenkaan esim. uskottomuutta avioliitossa, vaikka se on yleistä kulttuurissamme? Jossain täytyy olla kriteeri ja mittapuu jonka mukaan mennään.

Olen vakuuttuneempi Leif Nummelan argumenteista. Kirkolla on oltava perusluottamus Raamattuun ja siihen että se on hyvän elämän puolella. Jos Raamattu selvästi kieltää jonkin asian, sitä kirkko ei voi lähteä siunaamaan. Kirkon pitää silti osoittaa rakkautta homoille.

Millä oikeudella ja vallalla Huovinen voi hylätä Raamatun opetuksen ja kirkon 2000-vuotisen perinteen ja sanoa, että hän tietää paremminn? Se on ylpeyttä.

Vieno Kennedy

Teologisen koulutuksen saanut Leena Huovinen polkee maahan Raamatun yksiselitteisen totuuden.
Älyllinen ja hengellinen epärehellisyys huipussaan!
Tuo pastori ei ole edes liberaali, hän on antikristillinen huijari.

Vilpitön kiitos Leif Nummelalle rauhallisesta ja vakuuttavasta esiintymisestä ja Raamatun arvovallan puolustamisesta.
Huovisen kaltaiselle tuulihatulle sitä arvovaltaa tosin ei enää voitane palauttaa.

Kaikki ihmiset ovat Luojan luomia, niinpä kirkko ei voi eikä saakaan syrjiä ketään. Ehdottomasti kirkon tulee hyväksyä homoparien siunaaminen, mieluummin mahdollisimman pian. Todella kiinnostava radio-ohjelma, ja olen samaa mieltä Leena Huovisen kanssa.

Ehdottomasti homopareille oikeus kirkolliseen siunaukseen. Mitäs sanoisit, jos kirkko alkaisi erittelemään vastaavasti sairaiden, erikokoisten jne. siunauksen?

Leena Huoviselle:

Jos syntiä siunataan yleisen raamatullisen rakkausvelvoitteen vuoksi niin,aletaanko siunata myös kleptomaaneja,peliriippuvaisia,fyysistä/henkistä väkivaltaa harjoittavia tässä asiassa?Entä eläimiin sekaantuja, insestin harjoittajat?Sisarusten/äidin/isän ja tyttären/pojan välinen seksisuhde?

Teen auttamistyötä homo- lesbosuhteista eheytyvien parissa ja on aivan selvää,että kysymyksessä on seksiriippuvuus ei mikään rakkaussuhde.Kyse ei ole rakkaudesta vaan pakonomaisesta halusta samaa sukupuolta kohtaan,joka on eroottisesti latautunut.Alkujaan ja taustalla kyse on isän ja äidinrakkauden todellisesta tarpeesta,oikeasta tarpeesta, joka on jäänyt täyttymättä, mutta aikuisuudessa tämä tarve saa eroottisen piirteen.
Homo- ja lesbosuhteet sinänsä ei ole mikään uusi ilmiö,mutta koskaan aikaisemmin sitä ei niin voimakkaasti ole ajettu julkiseen hyväksyntään,kuin tänä päivänä tehdään heterojen toimesta. Ennenkuin lähtee tälle linjalle, tulisi ottaa asiasta perinjuurin selvää.
Homokäytöksiselle sen vakuuttaminen, että hän on synnynnäisesti homo ja ettei sille asialle mitään voi tehdä, on samalla kuolemantuomio! Heille ei anneta toivoa, vaikka sitä on runsaasti olemassa.
Kysymys on valheellisesta onnen hakemisesta.Ihminen on eksynyt valheeseen hakiessaan rakkautta;homo-lesbosuhteessa hän rikkoo itseään ja samalla toisia.Onni ei siis täyty!Suhteita satoja,mutta onnea ei!Olo on entistä tuskallisempi. Hän haluaa päästä irti tästä kahleesta,mutta voimia siihen on heikosti eikä ainakaan sen jälkeen, kun hänen homorakkauttaan aletaan kirkon toimesta siunata. Ollaan todella väkevän auktoriteetin alla! Isketään kovalla aseella: Jumala on luonut sinut homoksi/lesboksi, joka on suuri valhe.

Sitten on erikseen tämä homopolitiikka, jota ajetaan tasa-arvon nimissä! Sumua heitetään niiden ihmisten silmille, jotka luulevat olevansa suvaitsevaisia eivätkä tiedä asian todellista merkitystä ihmisille, jotka kärsivät seks.tekojensa seurauksista!

Meidän tulisi ohjata ihmisiä totuuteen ja valoon, ei valheeseen eikä pimeyteen.

Terveisin Pirkko Alaranta, varatuomari, Kurikka

Raamatun ohella toinen merkittävä elämään vaikuttava kirja on lakikirja. Molemmat ovat monella tavalla mittavia teoksia. Jos lakikirjaa aletaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena sen tarkoituksia hakien, ajaudutaan kestämättömään tilanteeseen, joka pahimmillaan johtaa mielivaltaan ja kaaokseen. Yksilö on silloin täysin turvaton.

Jos raamatunkin osalta unohdetaan sen teksti ja kuvitellaan, että ymmärretään sen sanoma, ollaan tilanteessa, jossa alamme itse kirjoittaa raamatun tekstiä paremmaksi. Jokainen tavallaan. Se on varmin tapa hämmentää ihmistä. Silloin ihmismieli vapautuu askartelemaan maailman jumaluuksien sekamelskassa. Sieltä moni ammentaa jo nyt oman uskonsa ja jumalansa kuvan. Vaikka muulta ehkä tuntuu, silloin yksilö on täysin turvaton.

Käyty keskustelu on kelvollinen esimerkki siitä, että nykykirkko elää enemmän ajassa kuin uskossa. Ajan kysymykset ovat aina läsnä. Toivottavasti eivät kuitenkaan ainoina.

Leena Huoviselle.Kysypä itseltäsi, miksi Jumala loi ensin Ihmisen, mutta muutti sitten mieltään ja loi miehen ja naisen ja sanoi:Lisääntykää...Kun elävät Jumalan tahdon mukaan, olisivat he Jumalaa ylistämässä...
Hän on myös ilmoittanut, että hän rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta ei kaikkia ihmisten tekoja ja homoliitot ovat sellaisia. Kieltäväthän vanhemmatkin lapsiaan tekemästä itselleen vahinkoa ja Jumala tietää, mikä on ihmisen tasapainoisen elämän kannalta hyväksi.
Raamattu kieltää homouden yksiselitteisesti.Siitähän ei synny lapsia. Kun ihminen asettaa itsensa Jumalan asemaan, joutuu hän operoimaan myös lapset luonnottomasti.
Ei ole mitään tulkinnan varaa tässä asiassa. Eletään vain Jumalan ilmoitukseen mukaan, niin emme tarvitse kohdata Somoran kohtaloa.
Leena Huoviselle homoparien siunaamisohje:Minä siunaan liittonne Leena Huovisen nimessä.
Ylelle.Olette tuoneet epäjumalien palvojat näyttävästi esille ikäänkuin sanoen:Palvelkaa näitä. Nämä ovat tasaveroisia jumalia Kirjan Jumalan kanssa. Te siellä olette suuresti vastuussa nuorten ja monen aikuisenkin etsijän sielunelämästa ja ikuisuuden paikasta. Miettikääpä sitä.

Kun kuuntelin Leena Huovisen sekulaarihumanistista puhetta en enää ihmettele, miksi kansankirkostamme niin moni eroaa. Eivät edes maallistuneet ihmiset kaipaa kirkolta tällaista höpinää.Pedofiilitkin vetoavat rakkauteen suhteessaan lapseen.

Kiitos Leif Nummelalle. Olet rohkea; Sinulle ei ole tärkeintä ihmisten suosio. Kunnioitan sinunlaisiasi.

Leena Huovinen on rohkea kristillinen nainen, joka uskaltaa kyseenalaistaa kirkon tuhansien vuosien vanhat perinteet. Jos raamatun taakse haluaa tukeutua sokeasti, täytyy naispappien vastustajatkin hyväksyä. Heille ei kuitenkaan hymyilty esimerkiksi Oulun syrjintätapauksessa.

Kirkon toiminta tukeutuu tunnetusti seurakuntalaisten maksamisiin verorahoihin. Koko ajan kasvavat irtisanoutumiset kirkosta ovat konkreettinen vastalause kirkon jälkeenjääneisyyttä vastaan. Kuka haluaa maksaa naisia syrjivien pappien palkat? Kuka haluaa tukea ihmistä, joka ei hyväksy kuin itsensälaisia? Vastaus: Kohta ei enää kukaan.

Suurten ikäluokkien uskolliset, osaltaan vanhoilliset jäsenet, eivät elä ikuisesti. Miten kirkko kuvittelee ihmisten uskovan 2000-luvulla kaikkiin 2000 eKr:n kirjoituksiin. En usko, että mitenkään: naispappikonfliktissa "se" ei uskonut enää itsekään.

Leena Huovinen ei erota normaalia kahden miehen välistä suhdetta homoudesta. Homous on raamatun mukaan synnillistä siinä missä väkivalta ja aviorikoksetkin. Mitä kaikkea kirkon pitäisikääs siunata Huovisen logiikan mukaan?

Kiitos molemmille mielenkiintoisesta keskustelusta. Opin ohjelmasta,mitkä ovat vastakkaisten kantojen perustelut.
Huovila aloitti henkilökohtaiselta tasolta ja arvioi myös vastapuolen sukupuolista suuntautumista, mistä ei voi antaa pisteitä. Hänen argumentoinnit kuulostivat hyvin yleisiltä, jopa maailmoja syleileviltä-jäin kaipaamaan esimerkkejä väitteiden vahvistamiseksi. Tunnepitoisuus kuulsi myös läpi.
Nummela perusteli hyvin argumenttinsa. Hän myös vei keskustelua hienosti eteenpäin uusilla näkökulmilla. Perustelut olivat loogisia.

Leena Huovinen ei erota normaalia kahden miehen välistä suhdetta homoudesta. Homous on raamatun mukaan synnillistä siinä missä väkivalta ja aviorikoksetkin. Mitä kaikkea kirkon pitäisikääs siunata Huovisen logiikan mukaan?

Kuinka koko kristikunnan valtaenemmistön miljoonilla ihmisillä: teologeilla, raamatuntutkijoilla ja maallikoilla, voisi olla yhtenevä epäraamatullinen näkemys samaa sukupuolta olevien siunaamisesta? Yliopistopastori Leena Huovinen huopaa omine hatarine mielipiteineen yksin valtavaan vastavirtaan.

Huovinen ei löytänyt Raamatusta ainuttakaan kohtaa, jolla olisi kyennyt perustelemaan näkemystänsä. Miksi hän siis lainkaan yritti hakea omalle mielipiteelleen tukea Raamatusta?

Sen sijaan TM Leif Nummelan esittämiin asiallisiin, Raamatun linjan mukaisiin muuttumattomiin ja kestäviin perusteisiin siitä, miksi samaa sukupuolta olevat eivät voi saada kirkollista siunausta, yhtyy koko kristikunnan valtaenemmistö.

Mistä Leena Huovinen tietää että homouteen kriittisesti suhtautuvat piiloutuvat Raamatun taakse? Ihmettelin kuunnellessa miksi Leenan argumentit sisälsivät niin paljon piiloviestintää, jotka minulle kuulijalle viestivät epäsuorista syytöksistä?

MInusta kirkolla pitää olla jämerä selkäranka eikä mennä kaikissa kysymyksissä yhteiskunnan mielipiteiden mukaan.MIhin kirkkoa tarvitaan jos se ei anna etiikassa, moraalissa ja kristillisessä opissa ihmisille selvää suuntaa, joka on raamatun mukaista.

Itkeäkö vai nauraa - nimimerkki on aivan oikeilla linjoilla. Ihan hävettää Leena Huovisen puolesta.
Koulutus ja sivistys ei kulje samoilla harteilla.
Leena takaisin koulunpenkille ja sivistämään itseään
kaikenlaisilla uskonopeilla/eetisillä ismeillä, jos ei oma-tunto kerro perusperiaatteita, joita tulee kunnioittaa.
Todella pelottava teologinainen.

Nummelalle kiitos vakuuttavasta esiintymisestä. Perusteli kantansa hyvin. Ei ole helppoa tänäpäivänä pitää raamatun sanaa Jumalan mielipiteenä.
"raamatun lukija"

Väittely oli asiallinen. Leif Nummela esitti hyviä ja erittäin perusteltuja kysymyksiä Leena Huoviselle. Leena Huovisen perustelut omalle toiminnalleen eivät vakuuttaneet. Mistä hän on saanut oikeutuksen toimia tavalla jonka kristikunta on aina tuominnut? Tähän kysymykseen emme saaneet häneltä hyvää vastausta.

Huovinen myöntää että Raamattu tuomitsee homoseksuaalisen käytöksen, tämän jälkeen hän sivuuttaakin koko Raamatun arvovallan toteamalla että Raamatussa on paljon asioita jotka ovat ehkä muuttuneet tai säädöksiä joita ei enää nykypäivänä noudateta.

Huovinen puhui myös "uskon ytimestä" joka ei kuitenkaan löydy Raamattua perinteisesti tulkitsemalla vaan jotenkin muuten. Kysymys onkin mikä se ydin sitten on? Huovisen viesti on siis ilmeisesti se että Raamattua voi kuka tahansa tulkita miten tahansa - paitsi siten että tulkinnassa päädytään luonnolliseen johtopäätökseen että homoseksualisuuden harjoittaminen on tuomittavaa. Muu on hänen mielestään "suvaitsematonta" ja "vallankäyttöä".

Haluaisin kysyä Leena Huoviselta, miksi hän haluaa toimia kristillisen järjestön paimenena jos hänen on niin vaikea pitäytyä Raamatun ohjauksessa ja opetuksessa.

Oikeaoppisuuteen ei välttämättä kuulu terveoppisuus. Mutta terveeseen oppiin taitaa aina sisältyä oikea oppi. Minun mielestä Nummela ilmaisi ainakin hyvää oikeaoppisuutta. Tuntui, että hänessä on myös terveoppisuutta.

Jos kirkon väki ei tee parannusta, mitä tulee terveeseen oppiin, niin siunausta Huovisen siunaamisille.

Yhdyn edelliseen. Nummela voitti väittelyn selkeästi. Hän johdonmukaisesti vetosi Jumalan sanaan uskon ja elämän ylimpänä ohjeena. Uskonpuhdistaja Lutherin kirkasta opetusta.

Huovinen yritti pyristellä vastaan ja puolusteli linjaansa viittaamalla epämääräiseen "rakkauteen" ja "kunnioitukseen".

Jumala vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä ihmistä. Tätä Huovinen ei suostu uskomaan. Hänen teologiassaan ei ole tilaa syntiinlankeemukselle eikä sovitukselle. On vain kaikki ymmärtävä ja hyväksyvä "rakkaus".

T. Kosti
Kosti at kotiposti.net

Kiitokset Leif Nummela Raamatun ja kristillisen perinteen mukaisesta argumentaatiosta ! Ero liberaaliteologiaan tuli kristallinkirkkaaksi. Leena Huoviselle oleellista oli, mitä mieltä hän suvaitsi olla - ei se mitä sellainen "vanhentunut" kirja kuin Raamattu asiasta sanoo tai mitä sellainen "vanhakantainen olio" kuin Jumala asiasta on ilmoittanut. Toivon mukaan näkökannoissaan horjuvaiset piispammekin olivat kuulolla !

Kala

Raamattu-Tulkinta
Kirkko-Valta
Jumala-Usko

Kielii totaalisesta tietämättömyydestä mainita raamatun YKSISELITTEINEN totuus... Mikä se on? Raamattu on aikaansa sidottu kirja. Siitä löytyy paljon ns. totuuksia, jotka ovat kulttuurisesti sidottuja aikaansa. Lisäksi siitä löytyy inhimillisiä opetuksia, joita voidaan soveltaa myös nykyaikana.
Ei pitäisi mennä raamatun taakse piiloon, sanoi Leena Huovinen, ja tässä olen hänen kanssaan tismalleen samaa mieltä. Väkisinkin joudutaan tulkitsemaan, ottamaan, jättämään ja ennenkaikkea: kantamaan henkilökohtainen vastuu siitä, mitä valitsee ja tulkitsee. Sillä -kuten L.Huovinen sanoi: raamattu on tässä, elämä on tässä, jumalakin on tässä.
On henkistä laiskuutta - siis kuolemansynti!- puhua yksiselitteisistä totuuksista ja tällä verukkeella tuomita muita ihmisiä!

Leif Nummela kiertää kokonaan ajatuksen vallasta. Hän alkaa puhua kirkon vuosituhantisesta traditiosta ja käytännöistä (joissa siis homopareja ei ole siunattu), aivan kuin ne sinällään sulkisivat pois vallankäytön mahdollisuuden. Tämä on tyypillistä rakenteissa olevaa ja sillä tavalla näkymätöntä valtaa. Mutta valtaa yhtä kaikki.

Pitäisin todella kristillisenä tekona sitä, että joka ikinen ihminen ammattiin katsomatta pyrkisi näkemään nimenomaan tällaisen vallan, ja sitä kautta vallan jota itsekin käyttää osallistumisellaan, teoillaan, sanoillaan. Näin olisimme tiellä kohti parempaa maailmaa. Sillä jokaisella meistä totisesti on valtaa, paljon.

Nummelan sinänsä asiallinen esiintyminen herätti minussa kuitenkin epäilyksen: menevätkö puurot ja vellit sekaisin. Ihminen pappina voi siunata tai olla siunaamatta, jumala hän ei kuitenkaan totta totisesti ole. Sanotaan: puolustan jumalan tahtoa joka on meille ilmoitettu raamatussa. Niin. Mutta tässä palataan taas tulkintaan ja valintoihin. Ja on hyvä jos voi tehdä valintansa tietoisena kaikista niihin vaikuttavista (myös piilotajuisista, vallanhaluisista) seikoista.

Jumala on aina ja kaikkialla vain uskon asia. Hänen tahtonsa on tulkittavissa raamatusta ja tulkinnan tekee aina ihminen, ottamalla, jättämällä. Mitään sen jumalallisempaa tähän tulkintaan ei liity.

Inhimillistä elämäänsä ja vastuutaan ei kukaan koskaan voi väistää. Toivotan voimia ja kaikkea hyvää Leena Huoviselle urallaan. Helpossa ilmapiirissä hän ei sitä tee.

Aika erikoista, että Suomen luterilaisen kirkon pappi moittii toista Raamatun taakse vetäytymisestä. Jos pappi ei pitäydy Raamattuun, menettää koko kirkko uskottavuuttaan. Väittelyn naispappi ei oikein vakuuttanut.

Homouden on täysin mahdotonta olla hedelmällistä. Jumala sanoi olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa, homoilta tämä ei onnistu. Miten joku voi nähdä täysin luonnottoman asian luonnollisena? Jos siunaamme homojen liiton estämme hyväksymisellämme heitä eheytymästä ja paranemasta, koska eivät tiedä, että Jumalan rakkaus vetää heitä parannukseen ja parantumiseen. Ihmisenä me kaikki olemme syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla. Hän antoi meille Sanansa ohjeeksi matkalle ja tuo Sana ilmoittaaa selkeästi, että homous on Jumalalle kauhistus. Emme halua suomen kansana Sodoman kohtaloa.

Kiinnostava keskustelu, jossa osapuolten näkemykset tulivat hyvin esiin.

Mielestäni Leif Nummela tukeutui dogmaattiseen tapaan liiaksi Raamatun sanaan. Hän korosti kirkon traditiota ja näkemystä, joka on säilynyt 2000 vuoden ajan. Jos tälle linjalle lähdetään, miksei sitten paheksuta vaikkapa sitä, ettemme nykyisin noudata Mooseksen kirjan uhraamissäännöksiä tai jotakin muuta niistä pikkutarkoista lainkohdista, joita Raamattu pursuu. Monet Raamatun lait ja säännöt ovat aikansa ja kulttuurinsa tuotetta, vanhentuneita niin kuin vaikkapa "nainen vaietkoon seurakunnassa". Olemme edistyneet tästä ja hyväksyneet naispappeuden. Toivottavasti homojen ja lesbojenkin vuoro tulee.

Huovinen kiinnitti mielestäni hyvin huomiota evenkeliumin sanomaan, rakkauteen "vailla mutta-sanaa". Kaikki on luotu hyviksi ja kaikkia voidaan siunata. Vetoaminen siihen, että homoja siunattaessa voitaisiin siunata myös kleptomaaneja, avionrikkojia ym. on harhaanjohtavaa, koska nämä teot vahingoittavat, mitä rakkaus samaan sukupuoleen ei tee. Jos tämä herättää epäilystä, on terveellistä tutustua homoseksuaaleihin, keskustella heidän kanssaan. Ennakkoluulot poistuvat usein tiedon lisääntymisen kautta.

Ja siunatuksi lopuksi, Raamatussa on myös autuaaksijulistus, ja kehotus "Älkää tuomitko".

Kuinka kehtaat loukata homojen ja lesbojen vanhempia valehtelemalla, että he eivät ole rakastaneet lapsiaan, kun nämä olivat pieniä?

Meidän vanhempamme ovat rakastaneet ja rakastavat edelleen meitä saman verran, kuin heterojenkin vanhemmat. Kenen enemmän, kenen saman juuri verran, kenen ehkä vähemmän - keskimäärin varmasti saman verran. Jos lapsi on orpo, hänestä äidin tai isän rakkauden puutteen vuoksi tulee sinun logiikkasi mukaan homo tai lesbo, vai mitä?

Olen seurustellut vastakkaisen sukupuolen kanssa muutamia kertoja, jopa vuosia joskus, mutta aina seurustelu on tuntunut väärältä ja valheelliselta. En ole pakottanut itseäni avioliitton, vaan suhteet on päätetty yhteisymmärryksessä. Liian usein yhteiskunnan - heterojen paineet ajavat homot tai lesbot heterosuhteeseen, joka on tuomittu epäonnistumaan. Heterosuhteita - suhteista puhuessani en tarkoita seksisuhteita - minulla on ollut enemmän kuin homosuhteita. Enää ei tarvitse etsiä eikä yrittää väkisin.

Onneksi, ja Luojalle kiitollisena olen eheytynyt homoksi. Rakastan ja minua rakastetaan. Sen tunnustaminen, että olen homo ja minun kuuluukin olla homo, on ollut elämäni vapauttavimpia kokemuksia. Sen ohittaa vain usko Kristukseen koko maailman vapahtajana ja sen synnin sovittajana.

Ihmisten seksuaalisuus on monimuotoista, joskus selkiytymätöntä ja häilyvääkin. Saattaa olla, että sitä on joskus mahdollista ohjata johonkin suuntaan. Jos homoseksuaalista on mahdollista tehdä hetero, on mahdollista tehdä heterosta homo. Miten lienee esim. useimpien tuntemiesi ihmisten kohdalla?

Kirjoituksesi alussa esität kysymyksiä. Ne saavat häpeämään sivistyneistöön kuuluvan puolesta. Kleptomanian toteutuminen vahingoittaa toisen omistusoikeutta. Peliriippuvuus vahingoittaa, kuten mikä tahansa riippuvuus. Fyysinen ja henkinen väkivalta vahingoittavat jne. Akateemisesti koulutetun pitää ymmärtää ero näiden ilmiöiden ja kahden tasa-arvoisen ihmisen rakkauden ja sen osoittamisen välillä.

Pirkko hyvä, jos avaisit silmäsi ja katsoisit valoon ja lopettaisit sumuttamisen?

En kirjoita tähän nimeäni, koska minun, sen kummemmin kuin kenenkää muunkaan, seksuaalisuus ei ole julkisuudessa käsiteltävä asia. Kaikki ne - niin työtoverit kuin muutkin läheiset - ihmiset, joiden on tarpeen tietää seksuaalinen suuntautumiseni, tietävät sen.

Onnellinen homo kirkon töissä

"Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään." Hesekiel 16:49

Näyttää siltä, että armottomuus ja itsekkyys oli Sodomankin kohdalla suurempi synti kuin homoseksuaalisten suhteiden suosiminen. Jos rakkautta ei voi osoittaa siunaamalla homosuhde, niin sitten kirkossa pitää löytää muita tapoja rakastaa. Muuten oikeaoppisuus pääsee nakertamaan terveoppisuutta.

Terveoppinen lähestymistapa on vaikeata: pitää osata sanoa "ei" ja samalla osata kunnioittaa ja välittää.

Hienoa, kirjoitat todella asiaa. Rakkaus on tärkeintä! Itse parhaiten tietää sen, että rakastaako samaa vai vastakkaista sukupuolta. Kannattaa elää miten itseltä hyvältä tuntuu.

Suurin osa kirkon työntekijöistä hyväksyy homouden. Harmi, että lehtien otsikoihin päätyvät vain muutaman ihmisen negatiivinen mielipide ja tästä tulee koko kirkon yleinen mielipide.

Nim. Kirkko suvaitkoon kaikkia ihmisiä!

Huovisen kaltaiset liberaalit saisivat mielihyvin perustaa oman harhaoppisen uskonsa. Tuskin kenelläkään uskovaisella tulisi heitä ikävä.

Jumalan sana on muuttumaton ja se on uskovaisen turva. Se ei päivity ajan muutosten mukaan vaan edustaa pysyvyyttä. Eikö ole hienoa, että tietää uskovansa johonkin, joka vielä 2000 vuoden kuluttuakin pysyy samana? On jotain mihin turvata ja uskoa.

Sen sijaan Huovisen logiikalla Raamattua saisi peukaloida aina mielensä mukaan ja vaihtaa asiasisältöä, sekä tulkita kulloisenkin ilmavirtauksen mukaan - oman mielensä tarpeisiin.

Ja teille kaikille, jotka kummastelette, että eihän armollinen Jumalamme voi olla niin ilkeä, etteikö antaisi siunaustaan homoparille: Kyllä vain hän on niin ilkeä. Hän on sen VT:ssä ja UT:ssa kyllin selkeästi ja moneen kertaan ilmaissut. Jumala rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä ja sille ken tahtoo elää synnissä, Jumala on aikojen alussa antamassaan lupauksessa varannut vain ikuisen kuoleman.

Miettikääpä asiaa näin: kumpi todennäköisemmin on väärässä - Jumalan sana Raamatussa, vai sinun mielesi, joka ei kykene taipumaan Jumalan tahtoon? Vastaus on ilmeinen. Jumalan sana ei koskaan ole syntiselle ihmiselle mieluinen, koska se kieltää synnin ja kehoittaa parannukseen.

Sinulle homoseksuaalinen kirkon työntekijä minä rukoilen vain yhtä; sitä että sinunkin omatuntosi heräisi ja armosta saisit jättää syntielämän.

Sinänsä mielenkiintoinen väittely tuli kuunneltua vasta netistä, mutta kannatti toki kuunnella. Joskin olen Leif Nummelan kanssa samaa mieltä siinä että aikaa olisi tarvittu enemmän, jotta olisi päästy todelliseen keskusteluun. Nyt keskustelu/väittely polki hieman paikallaan. Huovinen toisteli omaa kantaansa aika usein sen kaltaisilla toteamuksilla kuin 'olen kyllä sitä mieltä' ja 'tuollaista ei voi ymmärtää' ja 'minun mielestäni' kun taas Nummela vetosi selkeästi ja johdonmukaisesti Raamattuun, mutta kuitenkaan keskustelussa ei oikein edetty alkua pidemmälle. Huovinen oli 'yleishumanistisen ihmiskuvan' kannalla, sanoisin, ja Nummela taas toi esiin raamatullista ihmiskäsitystä. Väittely sinällään oli vain jäävuoren huippua- tämän väittelyn alla ovat todelliset, isot kysymykset. Nummela ja Huovinen onnistuivatkin nostamaan näitä kysymyksiä jonkin verran esille. Näitä ovat mm., mikä on kirkon rooli nyky-yhteiskunnassa, mihin kirkko pohjaa opetuksensa, mikä on kirkon sanoma ja merkitys, voiko kirkko muuttua ja kuinka paljon ilman että menettää peruskutsumuksensa, kuinka paljon ja millä tavoin Raamattua voi tulkita ja kenen toimesta, millainen on seurakunta ja ketä siihen kuuluu, ja kenen näkemyksen esim. tulisi olla ratkaiseva kun kirkon linjauksista keskustellaan. Nummela oli tässä mielessä huomattavasti johdonmukaisempi. Mitä tulee homosuhteiden siunaamiseen, on ilmiselvää, että ev. lut. kirkon tähän asiaan ottama kanta tulee vetämään selkeän rajalinjan moniin muihinkin asioihin. Jos homopareja aletaan siunata kirkossa, ev. lut. kirkko Suomessa todennäköisimmin tulee hajoamaan ja menettämään merkitystään. Vaarat ovat monet, jos tälle tielle lähdettäisiin.
On erinomaisen tärkeää kirkon ja suomalaisten kristittyjen kannalta, että Huovisen tässä tapauksessa edustama ääriliberalistinen ja epäkristillinen linjaus ei saisi kannatusta. Se olisi niidenkin etu, jotka elävät homoseksuaalisissa suhteissa tai kokevat vetoa niihin. Se antaisi selkeän ja raamatullisen viestin siitä, mikä on oikein ja väärin, ja mikä on kristillinen parisuhdekäsitys. Mikä ei toki tarkoita, etteikö kirkon tulisi ottaa aktiivisempaa roolia esim. homoseksuaalien sielunhoidollisen työn suhteen. Kuten Nummela totesi, niistäkin (homosuhteet) voidaan eheytyä ja vapautua. Lisää tällaisia pinnalla olevia keskusteluaiheita kiitos! Hyvää kesänjatkoa.
"Petra"

Ohjelmaan homo- ja lesboparien siunaamisesta haluan vain kertoa Raamatun lauseen, joka mielestäni kumoaa, kaiken inhimillisestä teologisesta näkökulmasta rakennetun argumentoinnin. "Älkää tuomitko ketään, ettei teitä tuomittaisi". En uskovana uskaltaisi tietää paremmin kuin Jumala itse. Rakkaus erilaisuutta kohtaan, siihen on kannustettava. Mutta siinä mennään liian pitkälle, jos kirkko harkitsee erilaisten siunauskaavojen perustamisista homo- ja lesbopareille. Kotien siunaamisesta kirkolla on toimiva kaava. Eikö se riitä? Ihmisten siunaaminen on kirkollisen toiminnan ydintä. Jokainen ihminen seisoo Jumalan edessä yksin. Jokaista ihmistä myös yksin siunattakoon.

Väittelyn aihe oli mielenkiintoinen, mutta keskustelu meni jossain määrin paikallaan junnaamiseksi. Nummela veti mielestäni keskustelua hyvin eteenpäin ja argumentoi paremmin. Huovisen kantakin tuli hyvin selville, mutta hän ei löytänyt omalle mielipiteelleen oikeastaan mitään laajempaa tukea tai perustetta. Ei edes Raamatusta josta sanoi ajatustensa kumpuavan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla mistä Raamatusta löytyy tuo ajatus "rakkaudesta tai evankeliumista ilman muttaa". Eli pisteet argumntoinnista Leifille.

Minun on todella vaikeaa käsittää miten Huovisen kaltainen henkilö voi toimia kirkon palveluksessa jos kokee sen monituhatvuotisen opin niin ristiriitaiseksi ja vääräksi? Naispappeuden vastustajille on monesti näytetty ovea, mutta pitäisikö Huovisen kaltaisten ihmisten mieluummin perustaa oma kirkkonsa? Ihmiset ja kirkon jäsenetkin saavat toki olla mitä mieltä tahansa homoliittojen siunaamisesta, mutta kirkolla on oppinsa ja oppikysymyksiä ei voida ratkaista huutoäänestyksellä.

Sinänsä on outoa että liberaalit papit eivät tajua sahaavansa omaa oksaansa, mitä kirkon suosioon ja jäsenmäärään tulee. Liberaalit mielipiteet saavat usein kansan hyväksynnän, mutta kirkon jäsenmäärä vain vähenee niiden johdosta. Tämän voimme nähdä selvästi Ruotsin kirkosta, jota on luonnehdittu maailman liberaaleimmaksi luterilaiseksi kirkoksi. Viimeksi tänään YLE uutisoi rippileirien suosion romahtamisesta ja sama pätee kirkon jäsenten määrään, vihkimisiin ja kasteisiin, sekä myös lähetystyöntekijöiden määrään ja lähetyskannatukseen. Liberaaliteologien mukaan kirkon pitää elää ajassa ja muuttua ajan mukana, mutta kukaan ei näytä tarvitsevan tuollaista tuuliviirikirkkoa.

Vesku

Joku kiitteli Huovista kun ymmärtää mitä on rakkaus ja kyseli siunaisiko Nummela murhan tehneen ihmisen.

Nummela perusteli hienosti mitä siunaaminen tarkoittaa ja mitä asioita voi siunata. Jumala on armollinen ja murhaajakin saa anteeksi, mutta Jumalan ja Raamatun vastaiseen tietoiseen valintaan ei voi siunausta antaa. Siis murhaa ei kukaan voi siunata, mutta murhaajan voi. Samoin homo ei ole sen kummempi syntinen kuin muutkaan, mutta homoliittoon ei Jumalan siunausta voi antaa. Synti tulee tuomita, muttei syntistä.

... Se, mitä mediassa silloin tällöin kutsutaan "homorakkaudeksi", ei ole Raamatun mukaan todellista rakkautta.

Rakkautta on Jumalan tahdon mukainen elämä ...

... johon kuuluu yleisen lähimmäisenrakkauden (fileo), yhteisöllisen rakkauden (storge) ja Jumalan rakkauden (agape) lisäksi vain oikein toteutettu heteroseksuaalinen miehen ja naisen välinen rakkaus (eros). Todellista rakkauden osoittamista homoja kohtaan onkin se, että kehottaa heitä parannukseen. Homouden hyväksyminen on rohkaisua synnissä elämiseen, eikä synnissä elämiseen kannustaminen ole koskaan rakkauden osoittamista!

Nummela perusti näkemyksensä raamattuun, mikä on oikein. Huovinen esitti voimakkaan mielipiteen, jolle ei löytynyt perusteluja. Hänen on kommenttinsa olivat luokkaa:"on inhottava kuulla, että sanot noin". Huovinen pyysi kirkkoa päivittämään käsityksensä. Raamatun sanoma on kuitenkin pysyvää ja muuttumatonta, se ei ole päivitettävissä. Homosuhde on raamatun mukaan tuomittava teko, eikä ihmismielipiteellä sitä voi muuksi muuttaa. Raamatun viimeisimmissä jakeissa sanotaan: "Ja jos joku tämän kirjan profetian sanoista ottaa pois, niin jumala ottaa pois hänen osansa elämän kirjasta".

kiitos kirjoittajalle asiantuntevasta kommentista, joka toi esille, mitä homous, lesbous todella ihmisille merkitsee ja aiheuttaa. Kiitos, että uskallat sanoa synnin synniksi ilman kaunisteluja!

Kiitos Leena Huovinen, elät ja teet työtä tässä ajassa vastuullisesti ihmisen kannalta - tiedollisesti ja henkisesti.

Yritys nokkia selektiivisesti Raamatun kohtia päivän totuudeksi osoittaa edelleen hämmästyttävän vahvaa kitkaa ajattelussa (lue: hyötytottelussa). Miksi rakkautta, josta ei ole vahinkoa kenellekkään, ei voisi siunata? Entäpä jos evoluutiobiologia tai neurofysiologia löytävät lisää näyttöä biologian osuudesta homoseksuaalisuuteen? Entäpä jos kysymyksessä ei olekaan yksilön valinta? Jos ei ole yksilön valinta, kenen valinta se on? Miten käy silloin nykyisille "kivien heittelijöille"?

Naispappeusriitely poisti minut kirkon jäsenyydestä. Nyt tämä ihmisten lajittelu syntisiin (homoseksuaalit)ja vähemmän syntisiin (heterot)tuntuu yhtä järjettömältä ja ihmistä loukkaavalta kuin naispappeusriita.

Toivon todella, että Leena Huovisen lailla ajattelevien kirkon edustajien näkökulma otetaan vakavasti huomioon. Leif Nummelakin sanoi, että Leena Huovinen on rohkea! Pioneerit ovat rohkeita!

Taidankin aloittaa harkinnan paluusta kirkon jäsenyyteen - Leena Huovisen ansiosta.

Salme Asikainen ja Koistinen

Minusta Leena Huovisen kysymystä siunaisiko Leif Nummela murhaajan, ei voida rinnastaa kysymykseen siunataanko homoparit. (Leena esitti kysymyksen tällä kommentointisivulla) Samalla tavalla voitaisiin kysyä siunaisiko Leif varkaan tai valehtelijan. TÄllä periaatteella kukaan ei kelpaisi siunattavaksi. Oikea analogia olisi: Voisiko Leif siunata murhaajan murharetken, tai varkaan kuutamokeikan, tai antaa siunauksensa valheelle.

Touko Hjelt

On kiusallista seurata tätä keskustelua, koska siinä homot ja lesbot ja heidän heteroseksuaaliset puolestapuhujansa liikkuvat tekohumaanin hurraakristillisyyden kotikentällä ja joutuvat näin ollen kommunikoimaan pitkälle vastustajiensa ehdoilla. Aktivistit jotka ajavat muodollista tasa-arvoa kirkollisen siunaamisen kautta eivät näytä ymmärtävän, että tässä hankkeessa roikkuessaan he antavat vastustajilleen vain tilaisuuden esiintyä moraalisena auktoriteettina.

Tätäkin blogia kommentoivat kristityt yrittävät saavuttaa henkisen yliotteen homoihin ja lesboihin esiitymällä toisaalta seksuaalisuuden ja seksuaalietiikan asiantuntijoina, mitä he eivät ole kummassakaan suhteessa, ja toisaalta sääliväisinä ja ymmärtäväisinä auttajina. Tätä hengellistä väkivaltaa he kutsuvat lähimmäisenrakkaudeksi, koska se peittää (tai niin he luulevat) heidän toimintansa perimmäisen raadollisuuden.

Älkää siis alistuko asemaan, jossa joudutte toimimaan vastustajienne ehdoilla, homoveljeni ja lesbiset siskoni. Älkää kuluttako energiojanne taisteluissa typeryyden tuulimyllyjä vastaan. Sanokaa sen sijaan, että rakkautemme ei kaipaa minkään kirkollisen instanssin siunaamista, ja vielä vähemmän yksityisten kirkkokansan jäsenten hyväksyntää, koska todellinen rakkaus loistaa kaiken inhimillisen pikkusieluisuuden ja henkisen näivettyneisyyden yläpuolella.

Tuntuu yhä vain käsittämättömämmältä, kuinka kirkon pappisvirassa toimivat henkilöt ohittavat kirkon ylimmän auktoriteetin Raamatun. Leif Nummela esitti keskustelussa kristallinkirkkaat perustelut, mutta Huovinen sivuutti ne löperöillä mielipiteillään ja omituisilla syytöksillä Raamatun taakse piiloutumisesta; homouden kieltävät kohdat ehkä osin tunnustaen, mutta sijoittaen "rakkauden" kuitenkin etusijalle. Sitaateissa siksi, että liberaalien termistössä rakkaus samaistetaan maailman yleisen mielipiteen mukaiseen suvaitsevaisuuteen, jota myös välinpitämättömyydeksi voi kutsua. Kiitos, Leif!
Hannu Savonen

..kiitos tästä. Älkää siis tulko lainkaan hakemaan kirkolta siunausta sellaiseen minkä Jumala on tuominnut. Näin voimme elää tämän asian kanssa rauhassa. Emme todellakaan kaipaa kirkossa tällaista hämmennystä.

t. Iloista seksuaalielämää eläen avoiosuhteessa.

Samoin perustein kirkko voisi jättää siunaamatta kaikki naiset, joiden pää ei ole peitetty. Olisi kai myös parempi jättää puhumatta ei-uskovien kanssa, sitten kun heitä on pari kolme kertaa varoitettu vääristä poluista.
Näihinhän raamattu antaa yhtäläiset perusteet, tai itse asiassa jopa selkeämmät, kuin homoseksuaalien hyväksymättömyyteen.

Nummelan puheestahan kävi ilmi, ettei ongelma hänen mielestään ole ainoastaan homoparien siunaaminen, vaan myös heidän homoutensa. Homo ei esimerkiksi voi hänen näkemyksensa mukaan olla uskossa, mikäli ei "palaa heteroksi".

Ymmärtääkseni luterilaisen kirkon raamatuntulkinnan ei tulisi perustua niinkään traditiolle, kuten esimerkiksi katolisessa kirkossa. Niinpä Nummelan kommentti traditioon perustumattomasta raamatuntulkinnasta jää merkityksettömäksi ja Huovinen ymmärtävänä ihmisenä kysyykin, olisiko luterilaisen kirkon tila tämä mikäli Luther ei koskaan olisi poikennut traditiosta. Melkein isku vyön alle ankaralle fundamentalistille, sillä niissä piireissä katolista kirkkoa pidetään usein harhaan joutuneena ja synnin pesänä.

Huovinen voitti - ei piilotellut puskassa eikä raamatussa.

Yrittäkää nyt ymmärtää, että väittelyssä ei ollut kyse rakkauden siunaamisesta tai siunaamatta jättämisestä vaan homoseksuaalisesta käyttäytymisestä.

Tämän Alarannan kommentin pitäisi kaikien lukea

Jos Raamattu määrää elämästämme vuonna 2007, tämän ajatuksen kannattajien tulisi luopua kaikesta siitä, mitä Raamatussa ei sanota. Siis pois kerrostaloasunnot, autot, kesämökit, radiot, pesukoneet, televisiot, tietokoneet, puhelimet, kamerat, laajakaistat, kirjapainosta tulleet kirjat, myös Raamatut, peruskoulut, jne. jne.

Ihmiset, jos teillä on aivot, yrittäkää edes käyttää niitä!

mummi42: "Jos Raamattu määrää elämästämme vuonna 2007, tämän ajatuksen kannattajien tulisi luopua kaikesta siitä, mitä Raamatussa ei sanota."
Miksi? Ei kaikki, mitä Raamatussa jätetään sanomatta, ole automaattisesti syntiä tai vaihtoehtoisesti, sallittua.

Aivojen käyttö toki on sallittua, mutta kyllä Jumala kuitenkin tietää paremmin kuin me, että mikä meille on parasta.

Kuuntelin väittelyn podcastina kuukausia myöhässä ja tulin hyvin iloiseksi sen kuultuani. Oli kuin olisin kuunnellut rauhallisen ja ymmärtäväisen, hyvin perustelevan papin ja kenen tahansa pusikosta repäistyn teunteikkaasti homoliittojen siunaamista kannattava ihmisen väittelevän. Huvittava oli Huovisen kommentti, kun hän tunteenpalossaan korosti suhtautuvansa asiaan "HYVIN LEVOLLISESTI". Siihen Leif vastasi tyynesti sivukommenttina "levollinen olen minäkin" jatkaen sitten asiaan ytimeen. Kiitokset vielä Leif! Rohkeutesi ja Jumalan sinulle antama ymmärrys tuo toivoa kirkon skolioosimaisen linjan oikenemisesta.

Huoviselle vinkki: lataa väittely koneellesi ja yritä kuunnella se neutraalein silmin. Et todellakaan kuulosta ihmiseltä, joka tukeutuu raamattuun missään suhteessa. Raamatun tulisi olla teologin ohjenuora nro 1.

Ihan oikein, tässä maassa tarvitaan selkeitä mielipiteitä ja uskallusta sanoa mikä on oikein ja Jumalan tahto. Ei kaikkeen sairaaseen touhuun tule sanoa joo joo. Homous ja lesbous kun ovat synti eikä se miksikään muutu vaikka he kuinka protestoisivat.

Yhdesssä evankelis-luterilaisen kirkon perusasiakirjassa, Augsburgin tunnustukissa sanotaan:

"Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.

Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, 11 jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia."

Tästä avautuu kiinnostava näkökulma pohdittaessa, onko homopareja siunaavat papit tuomittava tai mahdollisesti erotettava tehtävistään.

Onko homo-rakkaus voimakkaampaa, kauniinpaa kuin rakkaus Jumalaan eli onko tämä se synti, josta Jumala voi suuttua ? Pitäisikö Jumala suututtaa tällöin oikein kunnolla, että Linkolankin tavoitteet toteutuisivat ?

Näin 25.9.2008 on hyvä katsoa Raamattuun ja miettiä, että mikä on oikein mennyt pieleen. Raamattua ei lueta Jumalan Sanaksi, eikä sen mukaan enää saarnata, ei puhuta, ei opeteta. Ja seuraukset ovat sitten tätä. Tuskaa, kipua ja kärsimystä.

Oli merkillistä kuulla Huovista yle Suomessa Kauhajoen tapahtumien iltana. Hänellä ei ollut kertakaikkiaan mitään sanottavaa. Mitäpä sitä sanoisi, kun on hyljännyt ainoan tärkeän ja se on totuus?

Sen sijaan kuulemme ihan tavallisten ihmisten, taiteilijoiden ja lastensuojelu-ihmisten puhuvan asioista, joista papin pitäisi puhua. He puhuvat rohkeasti sen mitä näkevät osaamatta yhdistää sitä Jumalan Sanaan. He puhuvat arvojen katoamisesta. Eikös ne arvot ole ns. "kristillisiä" arvoja? Joskaan, niitä ei ole koskaan ole tarkoitettu vain arvoiksi.

Mitä ovat välinpitämättömyys, piittaamattomuus, viha, rahan himo, seksuaalisuuden ylikorostus? Mitä kertoo kansasta se, että BB on Suomen suosituinpia ohjelmia? Jos ei olisi, niin se olisi lopetettu jo aikoja sitten..
Tai mitä kertoo jatkuvasti paheneva ihmisten pahoinvointi? Mitä kertoo Koulukiusaamisen ja työpaikkakiusaamisen kasvu?

Raamatusta löytyisi sanottavaa, mutta koska se ei ole tämän päivän näkemyksen todellista Jumalan puhetta, niin sitä ei voi katsoa sieltä.

Raamattu puhuu näistä päivistä aivan selkeästi. Mitään kysymerkkejä siellä ei ole Jumalattomuuden lisääntymiselle. Ei edes homoseksuaalisuuden kohdalta. Mutta kun on heitetty Jumalan sanasta jotakin "meille" sopimatonta pois, sinne on sitten mennyt kaikki muukin. Ihminen, tehdessään itsestään Jumalaa suuremman (tai kuviteltua se on kaikki tyynni) ajaa itsensä ja ympäristössään kaaokseen.

Jokainen joka sanoo ymmärtävänsä Jumalan asioita, joutuu erikoisen suureen vastuuseen tietämästään ja puhumastaan. Jokainen joka opettaa, joutuu vastaamaan opetuksestaan. Näin siis pappi, joka väittää olevansa Jumalan edustaja, joutuu vastaamaan kerran sanoistaan.

Miksi on niin vaikea kertoa ihmisille, että kasvavien ongelmiemme takana on se, että tämä kansa on mitä suurimmin Jumalaton kansa. Ei jumalaton kansa, vaan Jumalaton. Kyllä meillä jumalia löytyy. Kukin on tänään jumala jo itselleen, ja varsin usein toisellekin.

opiskelija