Voiko kaunokirjallisuutta kilpailuttaa?

raittilalle pointsit

Mervi Kantokorpi ei ymmärtänyt lainkaan Hannu Raittilan argumentointia. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, etteikö Raittila olisi ilmaissut selkeästi ja todistusvoimaisesti kantaansa. Hannu Raittila voitti väittelyn 16-1.

En malta olla kommentoimatta joitakin kirjallisuusihmisten käyttämiä termejä. Kumpikaan keskustelija (niin kuin moni muukaan toimittaja tai kirjailija) ei tunnu tietävän, mitä eroa on käsitteillä "kysymys" ja "kyse".

Raittila käytti ahkerasti tietotekniikan tutuksi tekemää termiä "formatoida" ilmaisemaan muodon antamista. Luultavasti hän kuitenkin tarkoitti formulointia. Formatoinnissa data nääs häviää ja tuloksena on tabula rasa :-)

Mielestäni väittelyn voittaja oli Raittila. Kirjallisuuden ylenmääräinen kilpailuttaminen kaupallistaa ja vaikuttaa jo kirjailijan motiiviin kirjoittaa oletettu myyntimenestys teos,
"teollisuusperhonen", joka räpyttelee parrasvaloissa sen hetken ja sillä voimalla ,kun sitä mainostetaan.

Raittila ei väittelijänä ollut ehkä tarpeeksi ponteva, mutta Kantokorvella taas pontevuus kääntyi riidanhaastamisen puolelle. Raittila toi esiin henkilökohtaiseen arvomaailmaan perustuvia huomioita, Kantokorpi taas vaikutti ottavan ei-henkilökohtaiset näkemyksensä (sinänsä asiantuntemusta osoittavat) henkilökohtaisella asenteella (ärtyminen). Raittilan yleinen näkemys kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan vaikutuksesta taiteen arvokkuuteen ja vapauteen on perusteltu, ja varmasti juuri Finlandia-palkintoa voidaan tältä pohjalta kritisoida.

Raittila voitti! se toine yritti vaa haastaa riitaa.

Raittila oli paljon parempi.

Raittila puhui kirjailijana ja myös kirjoittajana, hillitysti, viisaasti ja ilman väittelynhalua. Kantokorpi toki puhui myös viisaasti. Hän sitä paitsi ilmeisesti halusi väitellä, mutta vaikeaa se oli. Pelkällä hyökkäyksellä ei kovin kiinnostavaa väittelyä saa aikaan.

Asetelma oli kuvannollisesti sanoen palkinnon myöntävä eräänlainen päättäjätaho vastassaan arkista kirjoitustyötä tekevä puurtaja. Sellainen asetelma ei kai koskaan voi olla tasapainoinen olkoonkin, että Raittila on itse Finlandia-palkittu.

Väittely voidaan nähdä myös niin, että väittelijät olisi voitu valita osuvammin.

Paitsi että ajattelen taiteiden (ja taiteilijoiden) kilpailuttamisesta samoin kuin Raittila, hän oli mielestäni myös parempi keskustelija. Mervi Kantokorpi esim. huomautti Raittilalle (aika rumastikin) keskeyttämisestä, mutta teki sitä itse monta kertaa.

Jaa, nyt sitten kilpailutetaan väittelijöitä paljon pahemmin kuin kirjoja koskaan. Ja Yle vielä yllyttää äänestämään voittajaa!

Raittila puhui paatoksella kirjallisuuden kaupallistumista vastaan. Kirjallisuus - toisin kuin kuvataide - on ainalähtökohdaltaan kaupallista, koska kustantaja päättää mitä lukemattomista tarjottavista käsikirjoituksista julkaistaan.

Hän ei myöskään ymmärrä Finlandia-palkinnon olemusta. Ei kukaan aikuinen oikeasti usko, että kirjallisuutta voidaan mitata, yhtä vähän kuin naiskauneutta (missikisat vrt urheilu). Finlandiapalkinto tarjoaa vain kymmenelle kirjalijalle suuren julkisuuden suuren yleisön edessä ja saa tuon yleisön kiinnostumaan kirjallisuudesta. Finlandiapalkinto tulee nähdä kirjallisuuden iloisena, karnevalistisena julkisuustapahtumana. Tosikirjailijaa se ei saa pilkkuakaan muuttamaan, mitä on aikonut kirjoittaa.

Finlandia-palkinnon jako-ohjeet: "Finlandia-palkinto voidaan myöntää tunnustuksena Suomen kansalaisen kirjoittamasta ansiokkaasta romaanista."

Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että Finlandia-palkinto voidaan antaa vaikka englanniksi kirjoitetulle kirjalle! Englannin kielihän tarvitsee suomenkielisten tukea siinä kuin ruotsinkielinen kirjallisuus.

Valtiollinen eliitti haluaa osoittaa tavallisen kansan yläpuolella olemistaan antamalla Finlandia-palkinnon kahtena vuonna peräkkäin muulle kuin suomeksi kirjoitetulle kirjalle? Kansahan ei ole ruotsinkielistä.

Suomeen pitäisi saada kirjallisuuspalkinto, joka jaettaisiin suomeksi kirjoitetulle romaanille kirjailijan kansalaisuudesta riippumatta.

Finlandia-palkinto on sidottu nyt Suomen kansalaisuuteen. Uusi Finlandia-palkinto pitäisi sitoa suomen kieleen eikä Suomen kansalaisuuteen!

Ps. Minusta on myös mielenkiintoista, että yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa ei ole suomalaisen kirjallisuuden professuuria. Viestiikö se siitä, että suomalainen kirjallisuus on niin ohuella pohjalla, että siihen ei ole mahdollisuuttakaan? Olisiko se sitten pohjana myös Finlandia-palkinnon jakoperusteille, koska suomalainen kirjallisuus on niin vähäveristä, että edes professuureja ei ole voitu sille perustaa yhteenkään yliopistoon.