Pitääkö Suomen yliopistoja yhdistää?

Muistaakseni jossakin on esitetty väite, että n. miljoona asukasta / yksi täyden palvelun yliopisto on sopiva suhde, mikä takaa tarpeeksi laadukkaan ja monitieteisen yliopiston. Tarkoittanee Helsingin tapauksessa yliopiston ja korkeakoulujen kokonaisuutta. Muualla Suomessa yliopistoja onkin liikaa. Liian hajallaan. Nykymaailmassa tieteiden rinnakkaiselo on must. Pienet yliopistot (hajauttaminen eri paikkakunnille) ei tue monitieteisyyttä vaan eristyneisyyttä.

Perusopetusta voi järjestää pienissäkin paikoissa, mutta jatkotutkinnot eivät sitten enää niin hyvin onnistu niissä. Joten karsintaa tai ainakin keskittämistä keskeisille paikkakunnille tarvitaan.

Sitäpaitsi korkeakouluverkoston hajauttaminen Suomen mallin mukaan on tosi kallista.

Kannanotto paremmuuteen:
Rehtori Esko Riepulan argumentit olivat selvästi painavammat.
Johtaja Pekka Pokela oli tosin sujuvampi suustaan, mutta argumentit painakoot.

Muuta:
Keskittämisen ylistäminen liittyy (ainakin usein) ajatukseen, että korkeakulttuurit syntyivät vasta kaupunkien syntyessä, missä on perää.
Siitä ei seuraa, että kaikki keskittäminen olisi hedelmällistä. Kuka ilkeäisi väittää, että New York on edes läntisen maailman sivistykselle nykyään samaa kuin Ateena 2300 v sitten?

Hajauttamisen kalleus riippuu laskutavasta. Sillä on alueellisesti merkityksiä, jotka kompensoivat menoja.

Muistettakoon Oulu: sen yliopisto on nuori, mutta juuti yo:n laajeneminen auttoi alueen kehittymään siksi Pohjois-Suomessa harvinaiseksi kasvualueeksi, joka se on nyt.

Suomessa on liikaa akteemisia työttömiä. Ei siinä ole oikein järkeä, että ihminen koulutetaan yhteiskunnan varoin maisteriksi ja sitten lykätään työttömyyskortistoon tai töihin, jossa ei voi hyödyntää pitkää koulutustaan.

Oppilaitokset järjestävät vaikka mitä koulutusta ja sitten mainostavat sitä katteettomin lupauksin. Näin nuoria ihmisiä petetään: heille valehdellaan. Esim. yliopistoon perustettiin lääkekehityksen koulutus, jota markkinoitiin tulevaisuuden alana, josta opiskelijat melkein ryöstetään työelämään. Kolmen vuosikurssin valmistumisen jälkeen, maisterit huomasivat, ettei heistä juuri kukaan ollut saanut töitä. Eräskin nuori maisteri oli yrittänyt aivan epätoivoisesti - sitten hän päätyi tavarataloon kausiapulaiseksi myymään joulutonttuja!

Turussa melkein kaikki kemian, biokemian sekä biologian alan maisterit päätyvät pätkätöihin tai koulutusta vastaamattomiin töihin. Opiskelut ovat tosi vaativia ja niihin valikoituu lahjakkaita, matemaattisia naisia - ja miehiäkin jopa. Mitä järkeä on kouluttaa ihmisiä kortistoon tai kaupan kassoille tämmöisillä koulutuksilla?

Tradenomiesta 53 % saa koulutustaan vastaavaa työtä, heistä 10 % saa n. 1500 euroa kuussa palkkaa. Muotoilijat jäävät melkein kaikki työttömiksi tai "johonkin vain menevät" - silti muotoilukoulutusta on mahdottomasti. Ja mitkä mainokset oppilaitoksilla onkaan, kun yritetään värvätä ja hoksauttaa poikia lukemaan mediassistenteiksi ja media-allalle, joka on ihan tukossa. MITÄ JÄRKEÄ TÄSSÄ TOUHUSSA ON?

Riepula on ajastaan jäljessä. Pokela voitti väittelyn. Paras olisi ollut Akavan Piekka, joka on jo sanonut suorat sanat koulutusmyllystä.

Miten akateemiset työttömät liittyvät tähän aiheeseen? En ymmärrä.

Fraasit akateemisista työttömistä noin yleisesti ottaen ovat paikkaansapitämättömiä. Useimmiten koulutus kannattaa

Kommentti ylläolevaan (otsikko "Riepula"):

Kaupungit ovat innovatiivisia. Jos New Yorkin merkitys maailmanhistorialle ei ole yhtä suuri kuin Antiikin Ateenan, se ei poista sitä että New York on ollut merkittävä. Kuten myös aikanaan Firenze jne.

Kaikki keskittäminen ei ole hedelmällistä. Hajauttaminen tuskin koskaan on. Hajauttaminen on yleensä vain kallista. Investoidaan sinne missä investoinnille ei ole tuottoa. Kaiken ei aina tarvitse olla tuottavaa, mutta jos valtiolla ei ole ylimääräistä rahaa, rahan käytössä tulisi huomioida se, että panostuksella saadaan järkeviä tuloksia. Ei kannettu vesi kaivossa pysy = hajauttaminen.

Masa

Lapin Yliopistosta valmistuneena voinen väittää, etteivät pienet opiskeluyksiköt välttämättä ole uhka vaan jopa mahdollisuus muutosvaatimusten edessä. Voinemme kuvitella, että pieni laiva kääntää suuntaansa ketterämmin, kuin raskas alus. Pienemmät opiskeluyksiköt voivat tarjota opiskeluympäristön, joka vaalii opiskelijan yksilöllisyyttä ja alueellista identiteettiä. Eikö yksilöllisyyden tunteminen ole voimavara luovien uusien ratkaisujen syntymiselle eli toisin sanoen tuloksekkaiden tutkimustulosten syntymiselle. Kyse on myöskin aluepolitiikasta, sillä tarvitsemme erityisesti osaajia, jotka tuntevat alueen ongelmat ja kulttuurin, syrjäytyneille reuna-alueille.

Mielestäni keskeinen ongelma on opiskelijoiden haluttomuus sitoutua yhteiskuntaan ja työelämään. Tätä erityisesti ruokkii kasvanut negatiivinen suhtautuminen opiskelijoita ja korkeakoulutusta kohtaan. Opiskelijoiden tilanne ei ole yhtä auvoinen, kuin miksi sen työelämässä väsähtänyt työntekijä saattaa kuvitella, sillä akateemisen vapauden ja syrjäytymisen raja on nykyisin varsin häilyvä. Ammattikorkeakoulujen ja Yliopistojen rahoitusmalli on luonut epäoikeudenmukaisen tilanteen opiskelijan kannalta, jossa katteettomilla ammattiuralupauksilla joskus harhaan johdetaan juuri kirjoitusten prässistä koulutusmarkkinoille tipahtaneita ylioppilaita. Juuri tämä on se vaihe, jossa oikealla tuella pystytään vaikuttamaan siihen, että henkilöt hakeutuvat sopivaan koulutukseen, ovat realistisia haavemarkkinoille ajautuessaan ja myöhemmin oikeudenmukaiseksi kokevansa kohtelun kautta sitoutuvaisia työelämään. Kukaan ei valvo opiskelijan etuuksia. Pitänee muistaa, että koulutus on niin opiskelijoille henkilökohtainen kuin yhteiskunnallekin suuri sijoitus parempaa tulevaisuutta varten. Koulut eivät usein pysty kasvaneiden opiskelijamäärien ja rahoituspulan edessä tarjoamaan niitä taitoja, joita ammattinimike vaatisi. Kirjatentit ovat koulutusyksilöille edullisempaa kuin ohjausta ja pienryhmiä vaativa taitojen kehittäminen. Vastavalmistuneet kokevat, etteivät kykene vastaamaan työelämän asettamaan rautaisen ammattilaisuuden haasteisiin, vaan osa ajautuu lähes palkattomaan harjoittelukierteeseen. Tosin tämä uhkakuvien luominen on yrityksille edullista, sillä täten he saavat lähes ilmaista korkeasti koulutettua työvoimaa.

Kiitokset aikaisemmille sukupolvilla hyvinvointivaltiomme on mahdollistanut tasa-arvoiset mahdollisuudet ammattiuran luomiseen. Ei ihme, että vanhempi sukupolvi ihmettelee nuoren sukupolven kiittämättömyyttä, jotka esiintyvät eripurana venyviä opiskeluaikoja kohtaan. Olemme kuitenkin uuden haasteen edessä, miten kasvaneet ammattihaaveet ja itsensä toteuttamisen tarve vastaa työelämän vaatimuksia ja yksilön kykyjä. Kasvava tietojen määrä ja suuret yksiköt eivät ole välttämättä vastaus koulutuksen laadun kehittämiselle. Tarvitsemme entistä enemmän itsen tuntemisen taito sekä oman erityisarvoisuuden tuntemista, jotka auttavat eteenpäin pettymysten vastaan tullessa. Opinto-ohjaus sekä taide- ja taitoaineen voivat olla väylä kehittää oman itsen tuntemista ja arvostamista ja tätä auttaa sopivan työuran löytymistä ja siihen sitoutumista sekä erilaisten luovien ratkaisumallien löytymistä.

Kiitokset rehtori Esko Riepulalle miellyttävän ja innovatiivisen opiskeluympäristön luomisesta ja sen puolustamisesta sekä johtaja Pekka Pokelalla mielenkiintoisten kehittämisnäkemysten esiin tuomisesta.

Kunnioittaen,
Taiteen maisteri

ja Pokela väittelyn toinen.

Mielenkiintoinen väittely

Miljoonan asukkaan logiikka ontuu pahasti. 280 000 asukkaan Islannissa on yliopisto, jossa on 9 000 opiskelijaa. Mitkä tiedekunnat pitäisi Islannissa tehokkuuden nimissä lakkauttaa, että päästään 0,28 -kertoimen yliopistoon? Teologinen, humanistinen ja muut "turhat" tiedekunnat?

riepula oli uskottavmpi!

On sanottu, että ihmisen korvien väli on ainoa alue, jossa ei ole näkyvissä kasvun rajoja.

Tämä miljoonakerhon rakentaja näyttää olevan toista maata. Älyllistä kapasiteettia löytyy Helsingin ulkopuolelta monin kerroin enemmän kuin kehäkolmosen sisältä jalostettavaksi yliopistoissa. Juuri siksi, jotta helsinkiläistenkin toimeentulo olisi tulevaisuudessa varmistettu, yliopistoja tarvitaan eri puolilla Suomea.

Kirjoittaja näyttää haluavan siirtää puolet peruskoulun jälkeisestä väestä suoraan kortistoon, jottei tulisi pettymyksiä koulutuksen jälkeisestä työttömyydestä. MITÄ JÄRKEÄ SINÄ OLISI?

Kyllä Riepulan argumentit olivat vahvemmat. Pokela joutui väistelemään EK:n höyrypäiden pahimpia ylilyöntejä. Riepula kävi niihin aivan oikein suoraan käsiksi.

Emme tarvitse yliopistolaitosta eliittejä vaan koko kansaa varten. Sitähän Riepula painotti.

Ei keskittäminen ja suuruuden ihannointi ole tae älyllisyydestä.

Tarkoitin sitä, että opiskeilijoiden on tärkeä tuntea itsensä sen verran hyvin, että löytävät sellaisen alan, jossa viihtyvät, ja myös sellaista realismia, etteivät aseta liikaa odotuksia työn suhteen. Monelle on kunnia kysymys saada opiskelupaikka heti kirjoitusten jälkeen tietäen hyvin vähän mahdollisen tulevan työn kuvasta. Tämän olen tuutorina usein huomannut. Mitä suurempi ristiriita ammattihaaveiden ja todellisen työelämän välillä, sitä heikommin opiskelija kykenee käyttämään todellisia kykyjään ja taitojaan, vaan väsyy. Luulen, että meillä on myös paljon opiskelijoita suorittamassa erilaisia tutkintoja, vaikka tietävät tai luulevat usein todellakin vain luulevat, etteivät sovellu alalle. Jotta nämä opiskelijat saataisiin aktivoitua, ollisi jotain tehtävä että sammuneiden haaveiden tilalle löytyisi realistisia uusia haaveita ja sitä kautta halu erikoistua ja kehittää itseään.

EK:n toiveissa on saada tuottavuus lisääntymään hinnalla millä hyvänsä. Yliopistoja ei tule kytkeä tuottamaan hyvää yrityksille, vaan niiden tulee olla yhteiskunnan kehittäjiä. Liiketaloutta opiskelleena on helppo ymmärtää EK:n natinan, koska kaikki lasketaan tuottavuudessa. Mutta jos tähän Suomi lankeaa, niin voi olla moni kehityksen suunta tulevaisuudessa olematta ja taantuma tulla todella voimakkaana. Yritykset voivat tehdä oman kehitystyönsä itse palkkaamalla tutkijoita ja jättää yliopiston ainoaan oikeaan käyttöön laaja-alaisena tutkimuksen kehtona. EK elää valitettavasti vielä 1800-luvulla ja näkee ainoaksi vaihtoehdoksi herra- ja renkiyhteiskunnan. Säälittävää EK.