Väittely uraaninetsinnän vapaudesta

Harvinaisen selvä laskutoimitus tuo uraanin etsintä ja kaivoksen toteuttaminen on.
Heikki Simola vain ei osannut missään vaiheessa ilmaista asian todellista laitaa.
On melkoisen älytöntä etsiä uraania, jos sitä ei haluta kaivaa sieltä ylös.

Muuten miksi ei Suomessa näytetä koskaan uraanikaivoksien jättömaita tai sitä mitä kaivosyhtiöt jättävät jälkeensä.
Mitenkäs paljon se maksaisi entisöidä kaivosalue?
Niin ja kenen rahalla?

Vain vastuuntunnottomat voivat puhua uraanikaivoksien puolesta. (Vaikka kuka Suomenkin poliitikoista tai muista päättäjistä olisi koskaan ottanut jotakin "vastuuta" ja millainen se vastuu ylipäätään olisi?)

Ohjelmaa kuunnellessa tuli hyvin ärsyyntynyt olo Osmo Kaipaisen jatkuvasta Heikki Simolan puheen keskeyttämisestä ja päälle puhumisesta. Simolan tyyli puhua ei ilmeisesti sopinut Kaipaiselle ollenkaan. Kyllä väittelijän kuitenkin täytyy kunnioittaa toisen mielipiteitä niin, että edes vaivautuu kuuntelemaan loppuun, mitä toinen aikoo sanoa.

Muuten olen sitä mieltä, että ainakaan niin kauan kuin ydinjäteongelma on ratkaisematta, yhtään uutta ydinvoimalaa ei tarvita tähän maahan! Muutenkin meidän pitäisi enemmän panostaa uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen kestävän kehityksen pohjalta.

Lilli

Väittely oli epäsuhtainen. Arevan Kaipainen jyräsi päälle, ei kunnioittanut keskustelukumppaniaan eikä tämän problematisointia. Mutta näinhän uraanin etsijät toimivat maakunnissa. Kun keskustelija hikeentyy, kuten Kaipainen, hän on heikoilla.

Kaipaisen kunniaksi on sentään sanottava, ettei hän ryhtynyt häpäisemään keskustelukumppaniaan. Niin teki hänen kollegansa Eerola Karjalaisen yleisönosastossa paniikkireaktiossaan piispa Riekkistä ja teol.tri Kainulaista kohtaan.-Waari vain

Ehdin kuulla osan tästä väittelystä. Arevan maajohtaja Kaipaisen keskustelutyyli häkellytti: Jo puuttumatta esitettyihin argumentteihin kaivosvastaisuuteni vain kasvoi: Kaipaisen tyyli oli päällekäyvää, hänhän oli kuin silmille huidottu. Ei syntynyt, anteeksi kovasti, ollenkaan luotettavan ihmisen vaikutelmaa.

Simola oli liiankin kohtelias, toki hän olisi voinut pyytää kohteliaasti saada sanoa lauseensa loppuun. Tämän seurauksena olisi tosin Kaipainen unohtanut olevansa eetterissä ja alkanut karjua, mene tiedä.

t. Kapo Kontiolahdelta

Miksi kukaan menee metsään etsimään puolukoita, jos ei ole aikomus niitä poimia?

Mielenkiintoista oli kuunneella (taas) Kaipaisen jatkuvaa vetoamista olemassa olevaan ympäristölainsäädäntöön, kun edustamansa pulju on syytettynä ympäristörikoksista ainakin Ranskassa. Sama kai se, millainen on valtion lainsäädäntö, jos yritys ei sitä noudata...

Oli väittelemässä kaksi ehkä liian erilaista henkilöä, kun asiat tahtoivat jäädä toisen osapuolen jyräämisen varjoon.

On valitettava sellaisessa teemassa, että isoilla yhtiöillä on viestinnän ammattilaisia vastaan paikallisen vapaaehtoinen tieteellinen ihminen. Mie pakotin tämän elämäntyyli, missä se, jonka huutaa kovempi on oikeassa... valitettavasti areva jahti minut tänne asti.

Olen melko hyvä tietoinen uraanista, itse Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen (ja ehdokas 113 Joensuussa, oma mainos samalla), mutta kun vastaan esiintyy hyvää puhuva ihminen kuin Kaipainen, joka pystyisi myymään jäätelöä pohjois-navalla tai hiekkaa Saharassa, tulee hirveästi hankalaa. Fakta ei riittää. Hän tietää tarkasti, mitä hän voi sanoa, mitä ei, mitä puhevapaus hän voi antaa vastustajalle ja milloin pitää puhua päälle. Se on erittäin turhauttava, erityisesti kun kuvitellaan, että se voi vaikuttaa epätietoiset ihmiset.

Ja kun uraanikaivos (pinta-ala ei ratkaise) on aloitettu, vaikka ympäristökeskus on antanut lausunnot lain puitteissa, ensimmäinen inhimillinen virhe aiheuttaa korjamaattomia vahinkoja ympäristöön ja terveytteen (Ranskassa, Tsekissa ym.)

Toivottavasti, ilmastomuutoksen myöten, jotkut yritykset tukevat luonnonsuojelua viestinnänkursilla, jotta tulee meidän jälkiläisille parempi ympäristö kuin areva rakentaa.

Alain Minguet