Sinä olet mestariteos

Minulla on sellainen tunne, että ymmärrämme aika huonosti sitä, miten taide vaikuttaa silloin kun se vaikuttaa. Tiedättehän, se tunne, että jokin teos jollakin tavalla koskettaa, pysyttää, havahduttaa tai ehkä antaa pienen sähköiskua muistuttavan kokemuksen. Rehellisesti on sanottava, että koen harvoin sellaista taiteen äärellä, mikä ei tarkoita että taide olisi huonoa, vaan että juuri minua oikeasti koskettavia teoksia sittenkin on aika vähän. Ne samat teokset, jotka minä ohitan olan kohautuksella voivat kuitenkin koskettaa ketä tahansa muuta, ja siksi on aina oltava varovainen kun ryhtyy väittämään, että jollakin teoksella ei ole arvoa. Itse asiassa millä tahansa teoksella voi olla vaikutus johonkuhun henkilöön, eikä sellainen ole aivan merkityksetöntä. Ilmiselvää on kuitenkin, että kyky koskettaa, ei ole teoksen itsensä ominaisuus. Koskettaminen on jotain, jonka taiteen äärellä oleva ihminen tekee itse itselleen, vuorovaikutuksellisessa suhteessa teokseen. Hyvä teos ikään kuin tarjoaa hyvän heijastuspinnan katsojan omille aikeille, se on kuin väline joka kuljettaa ihmisen ajattelua ja tunteita kohti oivallusta, jonka ainekset alun alkaenkin, ja lopulta, olivat ihmisessä itsessään. Hyvä teos voisi olla sellainen, joka ei vie ajatuksia ja tunteita johonkin, joka on jo ennalta määrättyä, vaan joka vie ajattelun sellaiselle reunalle, josta aukeaa kokonaan uusi maisema. Sen sijaan, että ihminen aina kulkisi samoja ajatusten raiteita, hyvä teos on kuin vuoristoradan vaunu, joka jossakin tavanomaisessa kaarroksessa liukuu vaihteesta toisille raiteille, toisenlaiseen havainnoinnin ja ymmärtämisen tapaan, toisenlaiseen olemisen tapaan. Tämä jokin uusi, jonne taideteoksen äärellä pohdiskelu, taideteoksen äärellä oleminen, toisinaan voi johtaa, ei ole mikään yksi tietty paikka tai mielentila. Sanoisin, että se mitä tämä uusi on, on itse asiassa uudenlainen suhde johonkin, uusi suhtautumistapa itseen, elämään yleensä, työhön, rakkauteen, johonkin ihmiseen, tai johonkin muuhun jo tuttuun asiaan. Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että voimme aivan rinta rottingilla nyt vaatia suurta osaa taideteoksien ympärillä leijuvasta sädekehästä itsellemme. Se, mitä olet tuon merkittävän taideteoksen äärellä kokenut, on ainakin osaksi jotakin, jonka olet ihan itse tuottanut. Osa siitä mestariteoksesta, jota ihailet, osa siitä olet sinä itse.