Sijaisäiti - henkilöt 2.versio

Dramaturgi Leena Virtanen: Mitä päähenkilö joutuu pistämään likoon saavuttaakseen tavoitteensa? Huomio kiinnittyi myös Jaanan haluttomuuteen adoptoida lapsi, mistä ominaisuudesta tämä kertoo?

Halu äitiyteen vie Jaanan valintojen eteen. Hän on saanut mennä ja tulla kuten haluaa, keskittyä vain itseensä. Sijaisvanhemmaksi ryhtyessään hän sitoutuu Pyryn aikatauluihin, ruokkimiseen ja huoltamiseen. Hänen täytyy hyväksyä ympärilleen ihmisiä, joita hän on ennen halveksinut.

Hän ymmärtää, että elämä ei ole aina tahdosta kiinni. Hänen kotinsa, työaikansa ja maailmankuvansa muuttuvat, hän kasvaa aikuisemmaksi. Jaana joutuu uusiin ympäristöihin kuten haisevalle, hiiriä vilisevälle hevostallille seuraamaan Pyryn terapiaratsastusta.(vaihdoin pojan harrastuksen)

Tunnetasolla voisi ajatella, että Jaana jollain tavalla antautuu, laskee aseensa ja katsoo hyväksyvämmin ympärilleen. Elämäänsä tiukasti kontrolloivana ihmisenä hänen täytyy astua sivuun ja antaa mennä. Lopuksi hän tulee huomaamaan, että tätä hän tarvitsi – arki on rosoisempaa, syvempää ja todempaa. Hän voi elää elämää, jossa on kuraa, tahmaa ja keppejä. Se on parempaa kuin täysin hygieeninen, suojattu, valkoinen elämä. 

 ”Haluan lapsen. Voin tinkiä vähän jostain, jos sen saan. Voin tinkiä aika paljonkin. En halua jäädä yksin. Haluan hoivata. Haluan päästä neuvolaan ja vanhempainvarttiin. Haluan ostaa potkupukuja ja pikku tarralenkkareita. Haluan keskustella ruokatunnilla siitä, millainen on paras syöttötuoli. En halua olla kiukkuinen vanhapiika, outo, erilainen ja ylimääräinen. Haluan olla tärkeä jollekin. Haluan, että almanakassani on muitakin menoja kuin konsertteja ja ystävien lasten ristiäisiä. En halua olla vanhana yksin. Haluan muistoja, perheen, ääntä. Kaikki ympärilläni on jo valmista ja järjestyksessä. Olen suoriutunut kaikesta, lokeroinut, järjestänyt ja pannut kaiken tapahtumaan. En halua, että elämäni on tässä. Haluan aloittaa jotain, en vain uutta kielikurssia kesäyliopistossa. Se ei valitettavasti enää riitä.”

Jaana on päätynyt sijaisvanhemmuuteen, koska hän ei tahdo lasta kaukaa ja eri kulttuurista, eikä hänellä ole aikaa pitkiin prosesseihin. Biologista lasta hän ei saa, kipeä asia, jonka hän on jo käsitellyt edellisessä liitossaan. Häntä myös pelottaa se, että häntä ei luultavasti hyväksyttäisi adoptiovanhemmaksi yksin asuvana naisena. Ehkä sijaisvanhemmuudessa Jaanaa hivelöi se pieni sädekehä, jonka siitä voi saada. Kun pelastaa huostaan otetun lapsen, on Jaanan mielestä ilman muuta hyvä ihminen. Tätä hän ei myöntäisi ikinä kenellekään. Jossain alitajuntansa sopukassa hän myös ajattelee, että sijaisvanhemmuudesta voi perääntyä kunniallisemmin kuin adoptiosta, jos tällainen tilanne eteen tulee. Jaana haluaa myös päättää kuka hänet perii. Jaana on kuin rotta, hänellä on aina perääntymisreitti mietittynä valmiiksi.

Dramaturgi Leena Virtanen: Mistä me pidämme Jaanassa?

Jaana laittaa kaikki peliin sellaisen syyn vuoksi, jota ei voi täysin ymmärtää. Ihminen on kait sellainen. Ehkä toivomme hänen onnistuvan? Hän on etäinen ja kylmä, mutta kotioloissa näemme hänen lukevan vauvalehteä suurin toivein. Nyt ollaan niin herkillä alueilla, että vain katsoja tietää.

Jaana on tarinan hyvä ihminen, joka joutuu näkemään keskeneräisyytensä. Hän oppii hyväksyntää ja huomaa, että kaikkea ei voi hallita. Oman elämän kontrollointi on monen toive, olisiko tässä samaistumispintaa?

Pelkäämme Jaanan epäonnistuvan, menettävän työnsä ja itsekunnioituksensa. Toivomme onnellista loppua, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Näin ei välttämättä tule tapahtumaan.

Jännitämme sitä, hyväksytäänkö hänet sijaisvanhemmaksi, miten hän pärjää Pyryn kanssa, miten hän selviää sossun ja sijaislapsen vanhempien kanssa? Jääkö hänelle omaa elämää enää ollenkaan? Mikä on ihmisen omaa elämää? Mistä hän saa apua? Saako hän epäonnistua? Jatkaako hän suhdettaan Jyrkiin? Miten hän selviää töihin valvoneena ja kotinsa menettäneenä? Miksi hän rupesi koko touhuun?

Dramaturgi Leena Virtanen: Mitä Pyry ajattelee uudesta kodistaan ja Jaanasta sijaisäitinä? Mitä hän tuntee ja miten tämä kaikki ilmenee hänessä? Entä mitkä ovat Jaanan ja Pyryn välisen suhteen kipupisteet ja miten heidän suhteensa kehittyy tarinan aikana?

Pyry katsastaa uuden kotinsa: ”Täällön vähän siistiä. Taulutelevisio, Applen Mac Pro ja kalliit kännykät. Puhtaat lattiat ja oma huone. Saan olla vähän aikaa rauhassa, ja jaksan kohta taas hoitaa isää ja äitiä”. Pyry on väsynyt oman elämänsä kannattelusta, hän tahtoo ensiksi vain nukkua. Jaana on hänelle kuin päiväkodin täti tai opettaja, yksi naama muiden samanlaisten joukossa. Pyry esittää välinpitämätöntä, mutta pikku hiljaa hänen panssarinsa alkaa murtua, sillä Jaana on sitkeä, eikä anna periksi.

Kipupisteitä sijaisäidin ja pojan välillä on useita: he eivät ole toistensa näköisiä, he pitävät eri asioista, Jaana haluaisi hoitaa ja Pyry on tottunut pärjäämään yksikseen. Pyry pitää roiskeista, vauhdista ja isoista arvaamattomista hevosista. Jaana tykkää siististä tiskipöydästä, pinseteistä ja merkkivaatteista. Jaana on ollut aina mallioppilas, Pyry saanut laiskan ja tyhmän leiman. Pyry on oppinut, että kiintyminen tuo lisää kipua, Jaana taas haluaa kiintyä. Jaana tahtoisi olla äiti, Pyrylle hän on vain Jaana. Jotta suhde näiden kahden välille syntyy, tarvitaan vaikeista tilanteista yhdessä selviytymistä ja aikaa.

Kun Pyry monien tapahtumien jälkeen lopulta näkee, miten menetys ja epäonnistuminen Jaanaan sattuvat, uskaltaa hän ajatella, että hänen elämässään voisi olla paikka Jaanalle. Silti hänen on koeteltava sijaisäitiään ollakseen aivan varma. Lasten tavoin hän kuitenkin toivoo kaikille parasta ja kantaa syyllisyyttä.  

Dramaturgi Leena Virtanen: Minkä jännitteen Pyryn vanhemmat tuovat tarinaan, ovatko he pelkkä este Jaanan uudelle roolille vai voivatko he esimerkiksi toimia väylänä Jaanan lisääntyvään itsetuntemukseen. Samoin Jaanan rehtori-rakastajan funktio tarinassa kaipaa kirkastusta.

Pyryn vanhempiin tutustuessaan Jaana kokee inhoa ja raivoa. Hän kamppailee vanhempia vastaan, kantelee heistä sossuun ja haukkuu heitä Pyrylle. Kun hän saa enemmän tietoa vanhempien taustoista, oppii hän ymmärtämään, että omaa käytöstään muuttamalla hän voi pärjätä vanhempien kanssa. Hän joutuu myös huomaamaan, että kaikesta huolimatta vanhemmat ovat Pyrylle tärkeitä ja osa pojan identiteettiä. Sossussa hän syyttää myös yhteiskuntaa vanhempien huonosta voinnista.

Rehtori-rakastaja Jyrki on enemmän tarinan sivuhenkilö. Hän voi antaa tiukkoja pedagogisia neuvoja Jaanalle ja sekaantua Pyryn kasvatukseen jonkinlaisena kaikkitietävänä isähahmona. Rehtori haluaa olla tätä päivää nuorine rakastajattarineen. Jaanalle hän on jonkinlainen korvike. Jyrki on tarinassa edustamassa vanhaa elämää, josta Jaana oivaltaa luopua jossain vaiheessa.