Korkeakulttuurimönjää

Julkista palvelua pahimmillaan? Korkeakulttuurimönjä nimeltä draama.

Töyssy lähetysvirrassa.

Ketuttavaa korkeakulttuurimönjää, joka tahmaa radioflown.

Julkista palvelua pahimmillaan - radioteatteria kohderyhmäkanavalla!

Missä on draaman paikka radiossa? Onko se kulttuuriorientoituneiden radioiden yksityisoikeus - ja velvollisuus? Vai tuleeko draaman läpileikata kaikki yleisöt ja tavat välittää audiosisältöjä?

Onko radiodraama lähtökohtaisesti korkeaa ja täten harrastuneisuutta ja asiaan paneutumista vaativaa? Vaikeaa vastaanotettavaa? Pitääkö nuorille yleisöille tehdä (lue= tuputtaa) radiodraamaa julkisen palvelun pipo päässä? Onko järkevää tunkea hyvien biisien ja spiikkien sekaan muutama minuutti käsikirjoitettua draamaa silläkin uhalla, että kohderyhmä - vaikkapa mieleistään musiikkia metsästäessään - äänestää kaukosäätimellä? Äänestääkö se?

Pohdimme paraikaa YleX-kanavalla palvelumme tulevaisuutta ja strategiaa. Haluamme olla iskukykyisiä voittajia alle 35-vuotiaiden yleisöjen tavoittamisessa. Pistetilat eivät kiinnosta. Niinpä mietimme hiki otsalla millaisia niiden radio- ja verkkosisältöjen tulee olla joihin alle kolmekymppiset suostuvat tuhlaamaan kallisarvoisen media- ja vapaa-aikansa. Miksi avata YleX - radio tai verkko? Ovatko käsikirjoitetut lähetysvirtasisällöt, insertit,  mm. radiodraama puoleenvetävä vai luotaantyöntävä elementti?

Tutkimustulokset maailmalta kertovat, että netin käyttö kokonaisuudessaan ja erityisesti musiikkipalvelu Spotify ja/tai omat soittolistat iTunesissa näkyvät radion tavoittavuusluvuissa nuorissa yleisöissä. Millaisia olisivat ne sisällöt, joilla mediasoitin-orientoituneita voisi houkutella oldskool-välineen pariin? Yllättävät musiikkivalinnat? Loistavat läpät? Tajuntaa täräyttävät persoonat? Nämä varmasti. Draama radiossa? Ilman muuta. Radiodraama?

Yleisötutkimuksissa YleXään liitetään sana huumori. Tässä sanassa on mahdollisuus myös radiolle ja draamalle. Huumorin asenteena tulee läpileikata tavalla tai toisella kaikki YleX-sisällöt. Me emme ole erityisesti kiinnostuneita genrestä nimeltä ”radiodraama”, mutta kiinnostavasta, käsikirjoitetusta, viihdyttävästä sisällöstä kyllä. Kuoliaaksinaurattajia emme halua olla, mutta haluamme vastata yleisöjemme viihtymisen tarpeeseen.

Mikä sitten on hauskaa ja viihdyttävää? Mikä radionomaista käsikirjoitettua viihdettä? Mikä hupa sopii YleXälle? Henkilöhahmot, joihin voi samastua. Hyvällä maulla tehty asiattomuus. Epäsovinnaisuus, itseironia, tilannekomiikka, tyypit. Näin listasimme strategiatyömme kick-offissa. Benchmarkiksi nimesimme Ihmisten puolueen ja Pasilan. YLE Viihteen Radio Millennium on ollut menestystarina niin lauantaiaamun radio-ohjelmana kuin videoklippeinä ylex.fi:ssä. Se täyttää monet hauskalistan kriteerit.

Ylen vahvuus on osaava porukka yli oskurajojen. Hyvät sisällöt, ideat ja tekijät kiinnostavat, ei se mistä kustannuspaikasta ne tulevat. Olisiko kanava-viihde-draama-oskuhybridi vastaus näihin tarpeisiin niin, että YleX voisi jatkaa tulevaisuudessakin yhä paremmin kohderyhmää kiinnostavien draamasisältöjen tarjoamista, jopa lähetysvirrassa.

Tehdään yhdessä tajuntaa räjäyttäviä töyssyjä ja koukuttavaa tahmaa.
 

Kuka?

Satu Keto-Kantele

Kanavapäällikkö, YleX

Satu Keto-Kantele on intohimoinen radion, hyvän musiikin ja puutarhanhoidon ystävä.