Neljä dogmaa
Neljä dogmaa
Ville Virtanen kirjoitti kolumnissaan, että ”sarjoittuminen tuhoaa draaman moderniteetin”. Kolumni julkaistiin minun unessani. Vastaan nyt tähän unikolumniin. Näin valvetilassa asia on mielestäni täysin päinvastoin. Sarjoittuminen on luonut pohjan draaman nousulle kaikissa Pohjoismaissa. Se on tukenut elokuvaa ja vahvistanut sen identiteettiä. Se on tukenut käsikirjoittajakunnan ammattimaistumista. Se on auttanut yleisöä löytämään tv-draaman suuret kertomukset.
Tanskan Borgen-sarjaa seuraa joka sunnuntai 1,5 miljoonaa tanskalaista. Sen pelätään vaikuttavan Tanskan poliittiseen ilmapiirin ja tekevän tietä ensimmäiselle naispääministerille. Se on DR:n in house –tuotanto. Ylellä sen esittää FST todennäköisesti ensi syksynä.
Ylen draamaa olisi jatkossa katsottava kokonaisuutena, jotta resurssi saataisiin paremmin käyttöön. Uusi organisaatio antaa siihen mahdollisuudet.
Jos olisin jatkanut Ylessä, olisin toiminut seuraavien unikolumnin innoittamien dogmien mukaisesti:
Käsikirjoituspalkkiot pitäisi nostaa pohjoismaiselle tasolle ja kehittelyn pitäisi olla määrätietoista ja ammattimaista.
Kotikatu päättyisi kolmen vuoden kuluttua. Sen viimeinen kausi olisi voitu tilata 20-osaisena laatusarjana. Se olisi käynnistänyt 20-osaisten vuosittaisten draamatapausten tuottamisen. Niiden käsikirjoituskehittely olisi pitänyt aloittaa nyt. Hanke voitaisiin toteuttaa Kotikadun suuruisella satsauksella. Sen esityspaikka pitäisi olla sunnuntai-ilta.
Vuosittain tilattaisiin myös 10 osaa kotimaista rikosgenreä. Ne voitaisiin esittää yhdessä scandi-crimin kanssa omalla ympärivuotisella ohjelmapaikallaan.
Kotikatsomo-draamoja tilattaisiin vain juhlakausiin - paljon vähemmän tunteja, paljon enemmän laatua. Samoissa yhteyksissä voitaisiin esittää myös kotimaiset elokuvat. Toisin sanoen nykyisen kaltainen 30 ensiesitystä tuottava Kotikatsomo loppuisi myös.
Joten hyvät draaman ammattilaiset: sarjoittuminen ja keskittyminen voisi luoda vahvan, modernin kotimaisen draaman, joka löytäisi tiensä myös katsojien sydämiin.
Kuka?
Harri Virtanen
Kommentit
En kyllä ymmärrä miksi valtiolla pitäisi olla omaa draamatuotantoa. Mielestäni koko YLE Draama pitäisi lopettaa ja YLE:n keskittyä lähetystoimintaan eikä häiriköidä ohjelmien tuotantomarkkinoilla valtion varoin.
Tapio Piirainen puhelee sellaisia höpöjä, joita lupamaksuvaroin palkattu kuukausipalkkainen voi puhua.
Toimelias ohjaaja tuottaa laajan kirjon erilaista ohjelmistoa, ei laiskistu ja kyynisty, mikä Piiraisen ilmaisusta huokuu.
On hyvä tehdä elokuvia, sarjoja ja vaikkapa väliin pari mainosta. Pitää mielen virkeänä.
Seuraavaksi Yleisradion olisikin syytä luopua leipääntyneistä virkaohjaajista, jotka eivät Virtasen tapaan ymmärrä toimintaympäristön muuttuessa nostaa kytkintä vaan notkuvat painolastina.
Kotikatu oli joskus erittäin laadukasta draamaa, mutta nykyään sarjan hahmot ovat epäuskottavia. Tuntuu kuin sarjassa tapahtuisi nykyään kaikkea sellaista, mistä jo alkeellisimmillakin käsikirjoittamisen kursseilla varoitetaan. Hahmoista on tullut pahvisia ja ne toimivat epäloogisesti. Esimerkiksi Hanna, joka kiintyi yhden jakson aikana Elsiin ja rupesi hyysäämään tätä ja on nyt kovasti surullinen Elsin kuolemasta, joka sekin tapahtui epäuskottavalla tavalla.
Kotikatu-sarjassa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat toimineet sarjan olemusta vastaan. En tiedä millä perusteella on palkattu uusia ihmisiä tekemään sarjaa; tuntuu kuin he eivät tietäisi sarjasta yhtään mitään ja ovat vaan ryhtyneet tekemään töitä. Sarja muuttui jossain vaiheessa vähän Salattujen elämien kaltaiseksi ja se oli mielestäni ei-toivottavaa.
Ja kun puhun epäuskottavuudesta niin tarkoitan Kotikatu-sarjan olemusta, joka on muodostunut monien vuosien aikana ja siinä on tapahtunut nyt ristiriitaisia muutoksia, mikä aiheuttaa epäuskottavuutta. Toki tiedän, että draama on draamaa eikä sen pidä olla "uskottavaa" siinä mielessä, mutta sarja on jotenkin muuttunut huonoksi siksi, että hahmot toimivat epäloogisesti eivätkä noudata sitä, millaisiksi ne ovat muodostuneet monien vuosien kuluessa.
Kotikatu oli joskus viikon juhlahetki. Tuntui kuin olisi päässyt joka viikko kylään Mäkimaille tai Luotolan perheeseen. Nyt sarja on enää irvikuva entisestään. En tiedä miltä sarjan pysyvimmistä näyttelijöistä on tuntunut tehdä töitä kaiken tämän muutoksen aikana. Muutos on hyväksi joo, mutta sen olisi voinut toteuttaa sarjan olemusta kunnioittaen.
Tapio puhuu asiaa.
Kotikadun mahdollinen lopettaminen toisi mahdollisuuksia tehdä eri mittaisia draamoja ja eri genreillä. Missä on Ylen panostus suomalaiseen scifiin, fantasiaan tai seikkailuelokuuvin? Jos jopa Elokuvasäätiö uskaltaa tukea moisia niin miksei sitten Yle?
Tuollaisella rajauksella suomalainen tarinankerronta ei etene. Se tarjoaisi vain parille valitulle kirjoittajalle mahdollisuuden tehdä draamaa Suomessa.
Alamaailma on hyvä sarja mutta pitkäveteinen koska tarinan toiminta ei riitä nyt kahteentoista osaan, vaan tarinan olisi voinut kertoa jo kahdeksan osan sisällä. Pakollinen 12. osainen ohjelmapaikka "kaava" ei sitä tietenkaan sallinut.
Missä on YLEn Doctor Who? Hieno esimerkki 50 vuotta pitkästä sarjasta, jota edelleen tuotetaan, mutta aina uudistetaan uusilla katsojakunnille vanhojen pysyessä mukana. Ja katsojia riittää ympäri maailmaa. Tästä hieman mallia Ylelle, miten kannattaa välillä poiketa muihin genreihin, kuten scifiin tai fantasiaan. Lässydraamat on jo nähty.
Kotikatu ei joskus ollut mitään "lässydraamaa" vaan laadukas draamasarja; arkea ja ihmisiä!
Mielestäni Kotikadussa on nyt koukattu fantasiankin puolelle, koska on alkanut tapahtua sellaisia epäloogisuuksia, joita ei millään pysty kyllä ainakaan puolustelemaan, jos miettii sarjan olemusta ja henkilöhahmoja ja niiden sisäistä logiikkaa.
Kotikatua katson edelleen, mutta tulee välillä sellainen myötähäpeä. Odotan, että sarja palautuisi ennalleen ja se olisi taas se kurkistus tuttavien arkeen torstai-iltaisin. Taitaa olla turha odottaa, koska jossain on joskus päätetty, että Kotikadun pitää olla jollain tavalla YLE:n Salatut elämät, mikä mielestäni ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoinen asia.
Laadukas draama on hankalaa tehdä. Joskus Kotikatu-sarja osoitti, että se on mahdollista. Tällä hetkellä siitä on tullut sellainen "lässydraama". Kunpa Kotikatu voitaisiin jotenkin pelastaa.
Kuinka monta dogmaa tähän maahan tarvitaan?
Ylen TV1n fiktiopäällikkö avasi muutamia päivä sitten ajatuksiaan siitä mitä hän tekisi YLE Draaman suhteen jos hän edelleen jäisi yhtiöön fiktion ohjelmapäälliköksi. Jokin aikaa sitten Harri nimittäin päätti jättää meidät ja siirtyä WSOYn kustantajaksi. Hänen kirjoituksensa innosti Ylen draamaohjaajan Tapio Piiraisen kommentoimaan nimenomaan sitä osiota jossa Harri Virtanen painottaa draamasarjojen merkitystä laadun kehittäjänä ja takeena. Tapio puolestaan näkee negatiivisen yhteyden televisiotarjonnan sarjoittumisen ja laadun välillä. Jos tarkastellaan television kansainvälistä draamatarjontaa, myös YLEn kanavilla, niin sieltä löytyy erittäin laadukasta sarjatuotantoa (esim. pohjoismainen draama, HBO-sarjat). Sarja- tai ei sarja ei siis ole se määräävä laatutekijä ja kiistattomasti sarja on helpompi löytää siinä valtavassa televisiotarjonnassa kun yksittäinen draamaohjelma.
Herrat puhuvat tärkeistä asioista ja valinnoista jotka näkyvät hyvin selkeästi katsojan silmässä ja on hienoa että syntyy keskustelu jossa valotetaan näiden valintojen seurauksia. Resursseja ei koskaan ole riittävästi ja uuden luominen aiheuttaa lähes aina jonkun olemassa olevan ohjelman tai sarjan poistamisen. Mutta asia ei kuitenkaan ole niin yksikertainen kun miltä se näyttää.
Yleisradion draamatarjonta on tärkeä kokonaisuus siinä ohjelmatarjonnassa joka tavoittaa suomalaiset päivittäin ja viikoittain. Suomalaiset arvostavat ja katsovat YLEn draamaohjelmia. Viime keskiviikkona TV2ssa esitetty Taivaan tulet tavoitti lähes miljoona katsojaa, mutta katsojamäärä ei tietenkään ole ainoa onnistumisen kriteeri. Julkisen palvelun yhtiönä emme voi keskittyä vain yhdenlaiseen yleisöön vaan tehtävämme on tarjota monenlaisia ohjelmia monenlaisille ja monen ikäisille suomalaisille. Esimerkiksi Kotikatu, jonka molemmat kirjoittajat haluaisivat lakkauttaa, saa edelleen keskimäärin yli puoli miljoonaa katsojaa joka ei suinkaan tarkoita ettei sarjaa pidä jatkuvasti kehittää paremmaksi.
Kun julkisen palvelun tehtävä on palvella kaikkia suomalaisia tasapuolisesti vaikkakin ei koko ajan eikä yhtä aikaa ohjelmiston suunnittelu on aika monimutkainen palapeli. Jos tuo sarja poistetaan, niin mitä sitten tarjotaan se yleisölle jatkossa? Jos aloitetaan jotain uutta, niin minkälaista vastaanottoa halutaan ensimmäisenä kuukautena, ensimmäisenä vuonna? Ammatillinen itsetunto kantaa kauas, mutta nöyryys yleisön ja myös tekijöiden suuntaan ei ole huono asia sekään. Draaman tekeminen on vaikea laji jossa, aivan oikein, tarinan kerronta on se tärkein juttu. Tarinan joka koskettaa ja kertoo meille jotain ihmisistä ja ihmisyydestä.
Ingegerd Pesonen
Ohjelmistopäällikkö
YLE TELEVISIO
Tv-draama on kulkenut rahan ehdoilla yhtä jalkaa muun yhteiskunnan kanssa jo 90-luvun lamasta alkaen, jolloin olin talossa fiktiotuottajana. Silloin kun tuottaja teki vielä tuottajan työtä. Lähdin talosta 1998 tilaajajärjestelmän astuessa voimaan, koska katsoin sen älyttömäksi, mikä aavistus toteutuikin.
Fiktion lähtevä tilaaja Harri Virtasen toiminta on noudattanut säästöpohjaista ajattelua. Tiedän sen itse, koska olin aikanaan sairastua samaan tautiin. Mitä halvempi, sen parempi -ajattelu levittää etäpesäkkeensä huomaamatta, kun joutuu puun ja kuoren väliin, taloususkonto-opin riepoteltavaksi, niin kuin Ylessä joudutaan. Ulospäin tämä sisäelinsairaus näkyy katsojien mielistelynä ja katsojalukujen maksimointiyrityksenä, usein laadun kustannuksella, aivan kuten kaupallisilla kanavilla. Koska fiktion tarkoitukseksi jo 90-luvun Ylessä asetettiin katsojien haalinta, jotta fakta voisi siltä välttyä, fiktion olemattomat varat saatiin lähes riittämään, kun ohjelmat sarjoitettiin ja budjetteja (=laatua) supistettiin vielä entisestäänkin.
Virtasen tullessa taloon hän ilmaisi Nelosen Kylmäverisesti Sinun -sarjan mallikappaleeksi myös Tv-1:een. Tämän mukaisesti hän on saanut toteutettua mm. pitkän Alamaailma-sarjan, joka kirkuu laaduttomuutta ja nollabudjettia. On hämmästyttävää, jos dramaturgian ammattilainen seisoo tämän alkeellisen ja ammattitaidon puutteesta kielivän tuotteen takana. Ulkomaille sillä ei ole mitään asiaa.
En saanut selvää tarkoittaako Virtanen koko draaman määrän supistamista, vai pelkästään yksittäisten draamaohjelmien. Määrää pitää vähentää siksi, että budjetit kasvaisivat edes sietorajalle. Mm. pohjoismainen tv-draama tehdään kaksi kertaa isommalla budjetilla, ja se näkyy. Käsikirjoitusten laadunkohennuksesta ja niistä maksettavista palkkioista olen Virtasen dogmin kanssa samaa mieltä.
Mitä Kotikatuun tulee, voi olla makuasia, mutta en kovinkaan innokkaasti ole liputtanut sen puolesta, että katsojat houkutellaan kokemaan metaelämää oikeaa elämää jäljittelevällä latteudella. Mutta makunsa kullakin. Kotikatu on toki suurta draamaa verrattuna kakkosen Uuteen päivään, joka on kaikkien alitusten alitus. Tekele ei ole Virtasen aikaansaannoksia, mutta sen sosialistiseen realismiin verrattavat kömpelöt propagandakeinot positiivisen elämänasenteen puolesta ansaitsevat tulla kaikissa yhteyksissä rusikoiduksi.
Missä vaiheessa Yle-draama luopui kunnianhimostaan? En tietenkään tarkoita, että tekijät näin olisivat tehneet. Päinvastoin, he tekevät parhaansa, mitä Ylen tarjoamassa sapluunassa nyt pystyy. Ja se sapluuna on ahdas, kovin ahdas, sillä hinta-katsojaluku -suhde on jo 90-luvun alusta alkaen haluttu hysteerisesti pitää edullisena. Laadusta ei ole huolehdittu, vaikka se olisi juuri Yleisradion tehtävä.
Janne Kuusi
elokuvaohjaaja, kirjailija
YLE Kulttuurissa dokumenttiohjaajana vuodenvaihteeseen saakka,
jolloin talossa astuu voimaan freelancer-sulku
No just, kuka katsoisi scifiä? Luulisin, että aika monessa kodissa suljettaisiin tv. Kotikatu on draamaa parhaimmillaan arkipäivän dramatiikkaa. Sitä katsoessa saa aivot laittaa luvalla narikkaan ja nauttia viihteestä. Kuka laadun määrittelee? Kotikatu on omalla sarallaan laadukas, väkivallaton vyöhyke. Tuntuu, että joka kanavalla väkivallan määrä on laadun tae -sairasta!
En kyllä ymmärrä miksi valtiolla pitäisi olla omaa draamatuotantoa. Mielestäni koko YLE Draama pitäisi lopettaa ja YLE:n keskittyä lähetystoimintaan eikä häiriköidä ohjelmien tuotantomarkkinoilla valtion varoin.
Anonyymille : No siks kun pitkät sarjat ovat alue- ja sosiaalipolitiikkaa .
Missäpä tehdään Taivaan tuley , Karjalan pummit , Uusi Häivä
ja Kotikatu ?
Tulis paljon työttömiä jos näitä ei tahkottaisi vaikkei kukaan kai oikeasti enää katso ohjelmia .
Esim Areenalla joka klikkaus on
plussa katsojamäärään vaikka jengi vaan surffailee tai katsoo
että miten noi tänään ryssii tossa sarjassa - siihen riittää kolme sekuntia ; )
Ystäväni luona erästä ulkolaista TV-sarjaa katsoessamme hän äkkiä huudahti: "Hei - Ikean kalusteet, mulla on toi lamppu!
Kulutustavaroiden sarjatuotanto tähtää tuotteen kustannustehokkaaseen monistamiseen ja jakeluun. Miksi TV-draama sarjatuotantona poikkeaisi tästä tavoitteesta?
Draamasarja ei tarkoita sarjaa peräkkäisiä, korkealaatuisia draamaelokuvia. Sarjatuotanto perustuu toistoon. Jokainen tuottaja tietää: mitä paremmin tuotanto toteuttaa kustannustehokasta monistamista, sitä tuottavampaa toiminta on.
Tarinan nälkä on ihmisellä geeneissä. Jos jokin TV-sarja saa paljon katsojia, se ei millään tavalla mittaa katsojien todellisia toiveita. Sitä katsotaan, mitä tuutista tulee. Ei ole harvinaista kuulla sanottavan: "Ei se mikään hyvä ole, mutta katson kun se on kotimainen." Tästä seuraa, että katsojaluvut ovat korkeat, mutta onko katsojatyytyväisyys?
Kirsi
Kaikki eivät myöskään katso ihmissuhteisiin perustuvia draamasarjoja.
Katsojilla on erilaisia makuja. Joidenkin mielestä voisi olla jännittää nähdä millainen voisi olla vaikka Suomi 2500 vuonna.
Tai jos 1800-luvun runojen keräilijät metsästäisivätkin Vienan Karjalassa Sampoa.
Suomalaisella budjetilla ei voi tehdä tehosteiden täyttämiä pläjäyksiä, ja Hollywoodia ei ole pakko matkia. Silti olisi tyhmää sulkea erilaisten tarinoiden mahdollisuus pois.
Osui silmiini Valfrid Hedmanin runo ERI MUODOT:
"Tekopyhänä, maailma, tyhjistä
yhä dogmeista riitelet sinä!
Mä uskon kaikkia uskontoja,
joka jumalaa palvelen minä.
Teilt, ahdasmieliset ihmiset,
mä tahtoisin kysytyksi:
kun mietteet ne muussakin vaihtelevat,
miks uskonto meill olis yksi?
On aatteiden maailma avara
ja sen Luoja on ääretön, suuri.
Ehk eroavat oppimme eessään ois
saman totuuden ilmaus juuri."
Tässä vähän miettimistä, eiköhän Yleen mahdu erilaiset
tyylilajit kevyestä vakavaan, eri muotoiset tuotannot päivittäissarjoista lyhytleffaan.
Kurjistuvissa olosuhteissa olisi draamantekijöiden lähdettävä taistoon suomalaisen elokuvakerronnan puolesta. Aseiksi kävisi panostaminen kerrontaan eli käsikirjoittamiseen ja tuotantojen keventäminen. Eli pitäisi ryhtyä tekemään laadukkaampaa halvemmalla.
Juuri tätähän vaaditaan YLEssäkin ja juuri tätä trendiä vastaan tekijät yhteen ääneen kirkuvat, kun ei laatua kuulemma kyetä halvalla saamaan aikaan.
Väitän ettei laatu ole niin riippuvainen rahasta, kun annetaan ymmärtää. Väitän että laadun tekeminen vähemmällä rahalla vaatii ehkä uudenlaista ajattelua, toisenlaista tekemistä ja suurempaa ammattitaitoa.
Väitän että ryhtymällä tekemään halvemmalla voitaisiiin ehkä kasvattaa elokuvanteon "puhtautta" ja päästäisiin ehkä eroon kaikista tekijöistä jotka tuovat elokuvaan ylimääräistä pintakiiltoa ja kikkailua, ja voitaisiin keskittyä vain elokuvan sisällön kannalta olennaisiin asioihin.
Viimeinen lause oli mukaillen lainattu wikistä, kohdasta jossa kerrotaan Dogma -elokuvasta.
test
Uusimmat blogimerkinnät
Uusimmat kommentit
- Casaubon
- Anonyymi
- Anonyymi
- Jukka Halttunen
- Anonyymi
- Olli Haapanen
- Jussi Koivisto
- Kommenti
- Millerin Broidi
Pertti
Hamartia; kohtalaisen kätevä lähestymistapa henkilöhahmon sielunelämään.
Asiasanat
Footer
Kohtaus
Teosten takaa - seuraa kirjoittajia, ohjaajia ja muita luovan työn ammattilaisia tuotannon eri vaiheissa.
Kirjoita -osiosta löydät alati päivittyvän työkalupakin ja inspiraation lähteitä.
Tarjoa - osio neuvoo, kuinka valmis käsikirjoitus, synopsis tai idea kannattaa tarjota eteenpäin.
Palaute - anna palautetta Kohtauksesta tai kerro mistä aiheesta haluaisit kuulla lisää
En näe yhteyttä television sarjoittumisen ja laadun välillä. Miten sarjoittuminen muka olisi nostanut draaman tasoa? Jos puhutaan Suomesta? Verrattuna Niskasen Surmanluoteihin? Suomessa on rajallinen määrä tekijöitä. Ja rajallinen määrä ohjelmapaikkoja. Kannataako sisältöjä suitsia rajaamalla ne vain 20-osaisiksi tv-sarjoiksi tai 10-osaisiksi crime-sarjoiksi? Mitä jää ulos? Suuri osa luovuudesta. Viisaampaa olisi etsiä parhaat tekijät koko maasta, valita parhaat jutut ja tehdä ne. Numeroista riippumatta. Ei Otava tai Tammi ilmoita kirjailijoille, että me julkaisemme tästä eteenpäin vain trilogioita ja runoja julkaistaan vain jouluna. Toivon ettei siihen sorru tulevaisuudessa myöskään WSOY.
Olen samaa mieltä, että draamaa pitäisi tehdä vähemmän - ja se mitä tehdään pitää tehdä paremmin. Kotikadun olisin lopettanut jo ennen kuin se alkoi, kakkosen viiden miljoonan visan vingutuksesta nyt puhumattakaan.
NELJÄ DOGMIA
1) Jos on kaksikymmentä ohjelmapaikkaa, mutta vain yksi idea, kuinka ratkaista yhtälö: tee sarja.
2) Mitä pidempi sarja, sitä enemmän se banalisoi sisältönsä ja yleisönsä.
3) Mitä enemmän sarjatyötä, sitä paatuneemmat tekijät.
4) Luovuus on tehty mahdolliseksi kaikille muille, paitsi juuri niille joiden pitäisi olla luovia.