Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa
Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen
Elämme voimakkaasti digitalisoituvaa aikaa. Vaikka saatavillamme on melkeinpä mitä vaan musiikkia ja melkeinpä mistä vaan, niin sellaista juurimusiikkia, joka kumpuaa perinteestämme, oman musiikillisen äidinkielemme syvistä vesistä, ei voita mikään. Ympäri maailman sellaisen musiikin suosio, kutsutaan sitä nyt sitten nimellä kansanmusiikki, maailmanmusiikki, etnomusiikki, fuusiomusiikki tai vaikkapa kaiken kansan musiikki, on vahvassa nousussa.
Pitkän linjan blues-miehet pysähtyivät yleisön riemuksi myös Folk- ja Välrdmusik -gaalassa Gävlessä.
Kansanmusiikki vei mukanaan
Tein ensimmäinen matkani kenttätöihin Kaustisen kansanmusiikkijuhlille vuonna 1975 ja se oli unohtumaton elämys. Sain nähdä ja kuulla oikeita, juurevia pelimanneja. Soiton ja laulun vastustamaton veto ja imu, luontevuus, herkkyys ja hurjuus- tuo kaikki puraisi minua vahvasti ja sytytti todellisen roihun. Eikä tuo tuli osoita minkäänlaisia sammumisen merkkejä, päinvastoin.
"Kansanmusiikki on kuin syöminen", toteaa Alina Järvelä, kaustislaisen pelimannisuvun jälkeläinen, nykyinen ammattimuusikko.
Muusikoilla ympäri maailman on yhteinen kieli
Entä mitä kansanmusiikki sitten on minulle, ensimmäisen polven kaupunkilaiselle? Se on mm. lämmin muisto sukuköörin laulannasta erilaisissa juhlissa ja aivan erityisesti se hetki, kun mahtavaääninen enoni antoi bassonsa kumista täysillä. Nuoruudenajan nuotioretket kitara kainalossa ja äidin ja isän kansanlauluduetot, joita usein säestin pianolla.
Laulua olen aina rakastanut ja minulle on kerrottu, että perheemme Vappulounaalla päästelin 7-vuotiaana Rosvo-Roopen alusta loppuun ulkoa flyygelin kannella seisten. Osaan minä sanat edelleenkin ulkoa, sen flyygelin kanssa on sitten vähän toinen juttu.
Runolaulun vahvat lähettiläät MeNaiset eivät ääntänsä häpeä. MeNaiset löytyy myös Elävästä arkistosta.
Runolaulun hurma
Kansanmusiikin soittopuolen svengi aukeni siis kertaheitolla Kaustisella 70-luvun puolivälissä. Meni viisi vuotta ja runolaulun suhteen kävi täsmälleen samoin. Professori Heikki Laitisen ja Nelipolvisten Kalevalaisen laulun kurssilla lauloimme kurkut suorina vanhojen häiden laulustoa, jonka tekstuuri on paikoin täysin painokelvotonta suorasukaisuudessaan. Toisaalta herkät morsiamen itketykset ja kotoa poissaattamisen rituaalit saavat vieläkin silmäkulmat kostumaan.
Yhteinen äänemme, yhdessä koettuna ikään kuin herätti mahtavan muinaisuutemme eläväksi. Kuinka upeita tarinoita voikaan laulaa maailman suurimmasta laulukirjasta, joka monen yllätykseksi on juuri meillä Suomen Kansan Vanhat Runot -jättiläiskokoelmassa. Se kun oli kaikki laulettua perinnettä.
Pölyt pois
Niin siinä sitten kävi, että ennakkoluulot melko pölyttyneestä tradimaailmasta, jossa ukkopahanen vinguttaa nurkassa viulua surkean epävireisesti, kansallispukuinen pari tanssahtelee tylsyttävän tasaisesti ja nuori neito heläyttelee kaihoisasti kanteletta vienosti laulaen – nuo kaikki kuvat hävisivät ja päädyin kerta kaikkiaan kansanmusiikin vietäväksi.
Tradikaali todisti Samuelin Poloneesin pääjuhlassa vauhdikkaalla meiningillään, että se todella ansaitsee Vuoden nuoren pelimanniyhtyeen tittelin.
Kaiken Maailman Musiikin seikkailu kutsuu!
Haasta sinäkin itsesi perustavaa laatua olevalla kysymyksellä: Olenko sielultani etnohoroskoopissa Ilmeikäs Ikiturso, Sanavalmis Sampo, Väkivahva Väinämöinen, Laulava Lempo tai kenties Uskalikko Untamo?
Karusellimme pyörii vaihtuvin maustein pyörittäjänsä mukaan Yonasta Konsta Jylhään, musadiggarista päivän kuumiin nimiin, festivaaleilta juttustudioon, kuuntelijatoiveesta viikon uutuuslevyyn, kotimaasta ympäri maailman, ajankohtaisesta Ylen arkiston aarteisiin aiheinaan kansanmusiikki, etnomusiikki, maailmanmusiikki, vanha ja uusi eli kaiken maailman musiikki ilman rajoja ja estoja.
Ps! Kevään tapaus – kolmen tunnin suora puhelintoivekonsertti
Kansanmusiikin sävel on vapaa lauantaina 11.5. Yle Radio 1 klo 19.03-22.00.
Kommentit (0)