Siban kamulaiset perhepotretissa Musiikkitalon Camerata-salissa - Kuva: Jorma AirolaSibelius-Akatemian kansanmusiikin ja jazzin osastojen yhteiset 30-vuotisjuhlat ovat mahtavassa vauhdissa Helsingin Musiikkitalossa. Kiidän suorastaan hengästyttävää tahtia Black Boxin, Cameratan, Organon ja Sonoren väliä. Kolmekymmentä konserttia, neljässä salissa peräkanaa kolmessa tunnissa: mahdoton tehtävä, mutta ah, niin ihana!
Hurmaannun aina vaan uudestaan ja uudestaan riemukkaista elämyksistä, joita alan huippuammattilaiset sekä opiskelijat tarjoavat. Uskomatonta, mutta täyttä totta.
Näin ei todellakaan olisi, jos muutamat väsymättömät ja kiihkeät kansanmusiikin sekä jazzin puolestapuhujat olisivat epäonnistuneet päämäärässään. Mutta he onnistuivat ja kyseiset osastot perustettiin Sibelius-Akatemiaan vuonna 1983. Se oli uraauurtava teko, sillä missään muussa eurooppalaisessa musiikkikorkeakoulussa ei sellaisia ollut. Vahvaa vastustustakin asialle oli. Surullista on todeta, etteivät nuo soraäänet ole vieläkään täysin vaienneet, vaan pulpahtelevat ilmoille aina silloin tällöin, tosin jo henkitoreissaan ilmaa haukkoen.
Sibelius-Akatemia tiennäyttäjänä
Siba Folk Big Band vauhdissa ENFOn eli European Network for Folk Orchestras -verkoston kokoukseen liittyneessä konsertissa Vigossa, Espanjassa
Yksi noista tulisieluisista kansanmusiikin esitaistelijoista oli professori Martti Pokela, joka aloitti jo 1970-luvun lopulla kansanmusiikin opetuksen silloisella Koulumusiikkiosastolla. Jutkaus, Melkutus, Tilitulitallaa, Förskotti ja Niin on. Siinä joukko Pokelan innostamana syntyneitä yhtyeitä Sibelius-Akatemiasta. Ne kaikki tallensivat myös Yleen ohjelmistoaan ja muistan monia hulvattoman hauskoja tuokioita Ylen musiikkistudioilta. Olin noissa kaikissa sessioissa mukana keltanokkatoimittajana ja kerran pääsin jopa soittamaan jänisräikkää! Ei ollut digitaalia eikä moniraitaa, mutta sitäkin vahvempi analoginen meininki.
Sitten kun Kamu-osasto oli perustettu, sai Haapaveden shamaani alias Martti Pokela työnsä jatkajaksi toisen shamaanin, emeritusprofessori Heikki Laitisen. Nuo kaksi puhalsivat osaston toimintaan maagisen hengen ja innoittivat kaikki yhteistyötahot mukaan. Alkoi kolmenkymmenen vuoden menestystarina, joka jatkuu vielä ties minne.
Tohtoreita, maistereita, kandeja ja uusia valmistuu
Tohtori Sinikka Järvinen ja professori Hannu Saha viiden kielen lumoissa Pokelan polulla- konsertissa Kamun 30-vuotisjuhlissa. - Kuva: Jorma Airola
Sibelius-Akatemian kansanmusiikkikoulutuksella on ollut keskeinen merkitys suomalaisen musiikin kokonaiskuvan muutoksessa. Kansanmusiikin arvostus on noussut ja se alkaa vähitellen saavuttaa sen aseman, joka sille aiemmin kuului koko musiikillisen äidinkielen ja sivistyksen pohjana. Onneksi ei käynyt niin huonosti kuin olisi voinut käydä. Perinne ei kuollut, vaan alkoi elpyä. Nyt sen pohjalta luodaan mielikuvitusrikkaita fuusioita koko rintamalla, klassisesta poppiin, uusarkaaisesta heavy metalliin.
Kamulta valmistuneista nuorista ja innostavista ammattilaisista moni on palannut kentälle ja niinpä myös opetusta on tarjolla paljon entistä laajemmin ja monipuolisemmin. Se puolestaan rikastuttaa kaikkinensa yhteisöllisistä elämää ja vuorovaikutusta, antaa tyydytystä ja saa myös uusia nuoria tulemaan mukaan toimintaan.
Kansanmusiikin laaja julkisuus ennen ja nyt
Kuusikymmentäluku oli kansanmusiikin julkisuuden suhteen hiljaista aikaa tiedotusvälineissä. Kansanmusiikin renessanssi teki kuitenkin tuloaan. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat alkoivat vuonna 1968 ja saavuttivat pian vankan jalansijan ja innokkaan kävijäkunnan.
Sitten tulivat Konsta Jylhä ja Kaustisen Purppuripelimannit ja niin vaan vanhaa häämusiikkia ja Konstan uusia kappaleita esittävästä yhtyeestä tuli kaikkien ikäluokkien suosikki sekä mediajulkkis. Siitä osoituksena on mm. yhtyeen esiintyminen Ruisrockissa vuonna 1970. Joistakin Konstan sävellyksistä tuli todellisia suursuosikkeja, joista yksi on ylitse muiden. Se on Vaiennut viulu, joka äänestettiin mm. radiossa suosituimmaksi kansanmusiikkikappaleeksi 70-luvulla.
Konsta Jylhä ja Purppuripelimannit juhlakonsertissa Kaustisen Kalliopaviljongilla vuonna 1971
Hyppään tässä yhteydessä yli kaikki ne nimet ja suosikit, jotka voisi nostaa esille, kun puhutaan niin sanotusta uudesta tai nykykansanmusiikista. Monet sen edustajista saivat hyvinkin tilaa niin sähköisessä kuin kirjoitetussa mediassa. Mutta varsinainen julkisuuspommi kajahti Pohjois-Karjalasta kun Värttinä-ilmiö syntyi.
Sorja poika ja reipasta kansallispuku-Värttinää nuoruuden voimalla vuonna 1989
Yhtye lauloi itsensä kertaheitolla erityisesti nuoren polven suosikiksi ja oli ilman muuta tärkein puskutraktori, joka tuuppasi kansanmusiikin ennakkoluuloja ja pölyjä kertaheitolla nurkkaan. Ja tuuppasi varmasti ajan myötä suuren osan yhtyeen jäsenistä ammatillisiin musiikkiopintoihin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle tai muihin mahdollisiin oppilaitoksiin, joita alalle oli vuosien mittaan perustettu.
Kestosuosikilla on ollut monia menestyksen huippuja ja myös hiljaisia vuosia. Nyt mennään taas täysillä ja uudella kokoonpanolla.
Värttinä musiikkistudiolla Lasetuksen tunnelmissa
Moninaisuus kunniassaan, luovuus valloillaan
Siban Kamun kasvatteja alkaa olla jo niin paljon, etteivät sormet ja varpaat riitä laskemaan niitä huippuyhtyeitä ja solisteja, jotka vievät kasvavalla volyymilla uuden suomalaisen kansan- ja maailmanmusiikin vahvaa kuvaa ympäri maailman. Tyyliskaalan runsautta ei kannata edes yrittää luonnehtia, niin rikas se on.
Kansanmusiikin osastolla on syytä röyhistää rintaansa aivan erityisesti siitä kunniasta, joka sille annettiin vuonna 2008. Kyseessä oli ensimmäinen Womex Award for Professional Excellence -palkinto, joka on nyttemmin kansainvälisen kansan- ja maailmanmusiikin arvostetuimpia tunnustuksia.
Palkintoa perusteltiin mm. kansanmusiikin osaston tekemällä uraauurtavalla työllä suomalaisen musiikkiperinteen puolesta. Osasto on jakanut hyviä metodejaan myös muille maille, joissa alan koulutus on käynnistetty tai sitä ollaan käynnistämässä.
Harmonikkavelho Kimmo Pohjoselle käyvät yhtälailla suuret maailman konserttiestradit kuin traktorit ja konevoimakin
Juhlan kunniaksi, tulevaisuuteen luottaen
Kaikki kunnon iltamathan päättyvät perinteisesti tanssiin. Niin tapahtui myös Sibelius Akatemian jazzin ja kansanmusiikin osastojen riemukkaissa juhlissa Helsingin Musiikkitalolla. Tosin joukkotanssi ei mennyt täyteen ahdetussa Black Boxissa aivan perinteisessä mielessä. Muusikko Veera Voima toimi esihuutajana ja päästeli villejä komentojaan kannustuskehotuksista lemmen nostoon sekä osastojen ylistykseen, Friggin kirittäessä aina vaan armottomammalla tempolla pareja hurjaan loppuvetoon.
Siban Jazzin ja Kamun kunniaksi tämäkin juttu päättyy tanssiin. Otetaan ensin se alkuperäinen eli Siban vuosikurssiyhtye Loituman Ievan polkka, tosin nyt uutena teknoversiona. Ja heti perään yksi niistä lukemattomista versioista, joita alkoi syntyä, kun Ieva sai siivet ja aloitti maailmanmatkansa.
”Ei tätä poikoo kainous haittaa sillo ku tanssii laiasta laitaan...”
Sitten eiku kaikki mukaan!
Kommentit (0)