Kansanmusiikin Euroviisut

Suomea ja Yleä edusti 34. Euroradio Folk Festivalilla Varnassa menestyksellä Kardemimmit: Anna Wegelius, Jutta Rahmel, Maija Pokela ja Leeni Wegelius.

Joukko tulisieluisia radiotoimittajia, uuden kansanmusiikin kiihkeitä puolestapuhujia, loi yli kolmekymmentä vuotta sitten sitkeällä työllään uuden kansainvälisen kansanmusiikkifestivaalin. Se käynnistettiin Euroopan Yleisradioliiton eli EBUn sateenvarjona alla ja ristittiin EBU Contemporary Folk Music Festivaliksi. Tanskan yleisradio isännöi ensimmäistä katselmusta Skagenissa, ja siitä se alkoi, vuosittainen Eurofolk-kavalkadi. Seuraavana vuonna oli kohtaamispaikkana Bryssel ja sitten Kaustinen.
Tapahtuma on pitänyt pintansa, Euroopan suurista muutoksista huolimatta. Toukokuun lopulla Varnassa pidetty festari osoitti taas tapahtuman elinvoiman ja tarpeellisuuden.

Ukrainalainen Veseli Vyjky tulkitsee maansa perinnettä vapaasti ja villisti.

Eurofolkmuistojen kultaa

Yle otti tapahtuman vetovastuun, yhteistyössä Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kanssa ensi kerran vuonna 1982.  Sama temppu tehtiin sitten toisen kerran vuonna 2006. Se oli mahtavaa menoa, olinhan mukana 110-prosenttisesti. Tehtävänäni oli toimia kokonaisuuden tuottajana ja mieleeni palaavat ne lukemattomat hauskat ja tunnelmalliset hetket, kuvat, tuoksut ja muistot sekä kohtaamiset, musiikista nyt puhumattakaan.
Yhtä seikkaa muistelen vieläkin aivan erityisellä, lämmön sekaisella kateudella. Miten mielelläni olisinkaan ollut mukana siinä ”kokoomabussissa”, joka toi autolastillisen eri radioyhtiöiden edustusyhtyeitä pitkin poikin Eurooppaa Helsingin kautta Kaustiselle. Oli kuulemma ollut bussimatka vailla vertaa ja välittyihän se, kun hilpeä joukko purkautui bussista majoittumista varten Pohjanmaan lakeuksien yöttömässä yössä, niin kuin villit luokkaretkeläiset ikään. Yleä edustivat tuolloin Näppäripelimannit  sekä Tallari.  Kolmen päivän aikana saatiin Kaustisen festivaaleilla nauttia 16 huippuyhtyeen musiikista ympäri Euroopan ja Suomessa heti saman tien suorina lähetyksinä Ylessä.

Kulkurin monet retket.

Rakkaalla kulkurilapsella on monta nimeä

Eurofolk kiertää vuosittain maasta toiseen ja aika hyvin on jo Eurooppa  nastoitettu. Toukokuun lopulla tuli kartalle uusi merkki, kun Bulgarian yleisradio isännöi tapahtumaa ensi kerran ja nyt nimellä Euroradio Folk Festival.  34 vuoden aikana on rakkaalle etnon, maailman- ja kansan- musiikin yhteiselle lapselle annettu monia nimiä. Käyttökieleen, ikään kuin lempinimenä on vakiintunut ytimekäs Eurofolk.

Entä sitten alkuperäinen tarkoitus, onko siitä jäljellä mitään? ”Festivaalin tarkoitus on edistää ja esitellä elävää ja käytössä olevaa kansanmusiikkia, johon usein yhdistyy elementtejä rock-, jazz- ja popmusiikista. Contemporary folk music  - 'nykykansanmusiikki' on tyypillisesti epäkaupallista musiikkia ja sitä tuottavat pienet ns. riippumattomat levy-yhtiöt. Niillä ei yleensä ole kansainvälisiä markkinoita eikä resursseja erityisesti puolustaa omaa kulttuuriaan. Kun vielä nykykansanmusiikki on radioyhtiöiden organisaatioissa pudonnut perinteisen kansanmusiikin sekä rock- ja jazzmusiikin väliin, on aihetta kohentaa sen asemaa ja arvostusta.” Mm. noin todettiin festivaalin perustamismuistiossa.

Antti Paalanen valloitti Eurofolk-yleisön viime vuonna Segoviassa. Tässä menossa vuosittaisten suurmessujen, Womexin veto 2011.

Eurofolkin merkitys tänään 

Yllä olevat lainaukset olivat siis kohta 35 vuoden takaa. Moni asiaa on muuttunut. Digitaaliset välityskanavat toimivat sfäärien nopeudella, levynteko onnistuu pienelläkin rahalla ja lähes mitä vaan voi välittää lähes minne vaan. Elävän kulttuurin ylläpitäjänä, tukijana sekä välittäjänä sekä kansainvälisenä toimijana ja kontaktien luojana valtiollisten Yleisradioiden asema on kuitenkin edelleen keskeinen, ellei jopa entisestäänkin vahvistunut. Esimerkiksi Eurofolkin konsertit lähetetään miljoonille ja taas miljoonille kuuntelijoille ympäri maailman vuoden aikana niin radioissa kuin netissäkin.

Erilaiset messut, tärkeimpänä Womex ovat nykyisin valtavan tärkeitä tiedotuskanavia yhtälailla muusikoille, levy-yhtiöille, festivaaleille kuin mediallekin. Ne ovat kiihkeätempoisia ja massiivisia tapahtumia, joissa osa pääsee esille, osa ei. Netin tarjonta on musiikin ja tiedon välittämisessä suorastaan räjähtänyt musertavalla massalla. Kuka kykenee, haluaa ja jaksaa seuloa tarjolla olevaa infoa tuntikausia? En ainakaan minä. Sen sijaan, voi sitä nautintoa, kun tarjolla on huippukonsertteja toinen toisensa jälkeen ja vieläpä pitkän kaavan mukaan. Jokainen Eurofolk-bändi esittää nimittäin noin kolmen vartin kokonaisuuden. Ja mikä mahtavinta, tätä tunnelmaa voimme välittää kaikille sitten, kun Eurofolk 2013 alkaa pyöriä Kaiken maailman musiikissa elokuun lopussa.

Kardemimmit avasivat Eurofolk-konserttinsa Huolettomalla rakkaudella, tässä paria vuotta aiemmalla kokemuksella. Vas. Maija, Leeni, Jutta ja Maija.

Kardemimmien haastattelu Kaiken maailman musiikkia -ohjelmassa (ensilähetys 18.6.2013):