kätevä emäntä
Yes jengi. Jo hiljeni emäntä adressilla. Loppui raittiushössötys.
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen halusi taannoin, että kansa raitistuisi. Että Suomen kansa vähentäisi alkoholin kulutusta. No huh huh. Mikä toive. Miten kehtasi haluta?! Onneksi ministeri hiljennettiin nopeasti. Loppui tädin raittiushössötys lyhyeen. Ei löytynyt tukijoita Päiville.
Päivi halusi lyhentää ravintoloiden aukioloaikoja muutamalla tunnilla, koska pikkutuntien anniskelu aiheuttaa muka ongelmia. Suomalainen heiluu kännissä turuilla ja toreilla ja mätkii tosia. Kotiin päästyään jatkaa luultavasti perheen mätkimistä.
Räsänen uskoo, että anniskeluajan lyhentäminen vähentäisi näitä tuuppimisia ja pahoinpitelyjä. Tämä taas helpottaisi poliisien työtä. Poliisien voimavarat voitaisiin keskittää sinne missä on isompia ongelmia.
Päivi sai ehdotuksensa jälkeen ihmiset älähtämään. Muutamassa päivässä oli Päivin ehdotusta vastustavan ja hänen eroaan vaativan adressin allekirjoittanut lähes viisikymmentätuhatta kansalaista.
Adressi oli siis niin yes-toimintaa! Viiskyttuhatta nimeä puolustamassa aikuisten oikeutta juoda aamuun asti. Mahtavaa kansalaisaktivismia. Adressi toimi.
Äkkiseltään tuli mieleen, että olishan se hienoa saada viiskyttuhatta nimeä muutamassa päivässä adressiin, jossa vaaditaan vaikka pienille lapsille lyhyempiä hoitopäiviä – oikeutta siihen, että hoidossa ei tarvitse olla 10 tuntia päivässä. Vanhempi voisi hakea lapsen hoidosta kun kahdeksan tuntia tulee täyteen, että työnantajat ja yhteiskunta arvostaisi lapsia niin, että se olisi mahdollisista. Että tahtotila olisi lasten puolella.
No, tuo oli tuollainen höpsö ajatus vaan. Vähän lapsellinen. Pikku asioita sen rinnalla, että aikuisten juoma-aikaa ravintolassa ehdotetaan lyhennettäväksi muutamalla tunnilla. Ehdotus maltillisemmasta juomisesta on pöyristyttävä. Riittää kun menee Tallinnan lautoille tai Ruotsin laivoille niin näkee miksi juomista ei saa vähentää – meno on kerrassaan viehättävää. Ja sen perinteen siirtämistä lapsille ei saa mikään eikä kukaan päivi uhata. Kauheaahan se olisi, jos suomalaiset heiluisivat täällä selvin päin ja kailottaisivat pöhnättömän elämän ihanuutta? Ihan tyhmä ajatus.
Pieni pelko tässä on perseessä. Päivi ei nimittäin ole ainoa taho, joka raitistumisesta vouhottaa. Viime aikoina ovat kaiken maailman julkkikset ruvenneet lehdissä avautumaan ja kertoilleet olleensa ilman alkoholia jo vuosia. Ovat oikein kehuneet raittiin elämän maistuvan paremmalta ihan raakana. Ja höpö höpö.
Oikeesti on niin, että ne, jotka ei juo, haaveilee, et ne jois. Koska sit ne vois haaveilla pahasta olosta, pöhnästä, krapulapäivistä, oksentelusta, tappelemisesta, riitaisista liitoista, vaikeuksista töissä, illoista joista ei muista mitään. Kaikesta ihanasta.
Yes jengi, nyt itkuvirttä hoilaamaan
Nainen itkee, itkeskelee, vetistelee, vollottaa, kyynelehtii, nyyhkyttää, tirauttaa, usein ja paljon. Miehillä taas on ne lyhyet hetkiset, ne tunnetilat. Esimerkiksi jalkapallo-, tai lätkämatsissa voi tunnetila yllättää miehen. Tai taksin takapenkillä.
Mies voi liikuttua synnytyksessä. Maailmaan putkahtaa jotain, mitä hän on ollut tekemässä. Mutta kun Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden tai Hirvonen juhlii Jyväskylän MM-rallin voittoa, silloin miehen tunneilmaisu on huipussaan. Mies itkee saavutukselle, voitolle, hetken kokemukselle, jossa voi tuulettaa.
Nainen ja tunteet. Siis nainen ja tunteet. Iloa ja onnea, ja sylikaupalla myös niitä kuluttavia tunteita: surua, pelkoa, pettymyksiä, inhoa, kiukkua. Tunneilmaisu on hyvä asia. Kohtuus kuitenkin kaikessa, eli määrää ja kestoa on hyvä rajoittaa. Siihen on oiva keino – itkuvirsi.
Hoilaa itkuvirsi, kun et jaksa töissä, etkä kotona. Itkuvirsi parisuhteelle, ulkonäköpaineille, rahapulalle, siivoukselle, pyykkirumballe, kun tunnet olevasi huono äiti, vaimo, tytär, ystävä. Itkuvirsi pullukalle mahalle, paskalle pomolle, ketutukselle ja väsymykselle.
Kyllä saa nainen voivotella ja säälitellä kurjuuttaan – aina on aikaa yhdelle valitusvirrelle. Kun on itkuvirren laulanut ja olo on parempi, niin sitten onkin paikallaan ulkonäön kohennus ja selän suoristus. Korot kohti uusia elämyksiä ja pettymyksiä. Korot kohti uutta päivää.
Itkuvirsi, kun pännii, kun ei jaksa, vaikka pitäs. Kun jo aamusta ketuttaa:
Pittääks miun herätä – eiks riitä ko mie eile heräsin
Pittääks miun mennä töihi tännääkii– eilehä mie siel olin
Pittääks miun mennä jumppaa – miehä kävin kuukaus sit
Pittääks miun tehä lapsille ruokaa tälkii viikol – vastha mie viime viikol tein
Pittääks miun siivota – miehä meinasin siivota jouluks
Pittääks miun huomioija miestäkii – miehä huomioin viime kesänä
Pittääks miun polosen pulusen jaksaa, pittääks miun jaksaa tännääkii
Mie en jaksa, mie en jaksa, mie en jaksa.
Mie en jaksa yhtää mittää - en jaksa!
Yes jengi, jo helpotti!
Nyt on maaliskuu ja ens kuun jälkeen on jo toukokuu!
Yes jengi. Ihan kreisi meininki – salkun kanssa mopokerhoon tai työpaikalle mököttämään!
Pukeutuminen puhututtaa aina. Onko se asiallista, onko tilanteeseen sopivaa, onko etiketin mukaista.
Eräs kansanedustaja osallistui presidentin virkaanastujaisiin ilman kravattia. Nousi poru. Ei ollut etiketin mukaista. Hyi! Kauhea moka. Oppilas hiihti farkuissa. Aijai! Ei ollut hiihtohousuja. Ei ollut tilanteeseen asiallisesti pukeutunut! Hiihtää voi lapsi vain siihen hommaan sopivissa urheiluhousuissa ja presidentin virkaanastujaisiin voi osallistua vain kraka kaulan ympärillä. Näitä pukeutumis-sooloilijoita paheksutaan ja ojennetaan. Tehdään selväksi, että yleistä linjaa ja pukeutumiskoodia tulee noudattaa. Ruotuun mars! Sekä lapsi, että aikuinen. Hyi teitä!
Toinen kansanedustaja sössötti päissään työpaikalla. Ei kai niitä täysistuntoja muuten jaksa. Samaa tapahtuu kouluissa. Oppilaita ilmaantuu tunneille silmät harittaen. Ihan sama meno. Tilannetaju pettää ja arkijärki ei toimi. Kummat matkii, nuoret aikuisia vai aikuiset nuoria?
Kolmas kansanedustaja taas oli kiinnostunut mopoista – ihan kuin viittätoista lähestyvät koululaiset. Sama meno.
Tämä kyseinen kansanedustaja sitten oikein otti ja vieraili eräässä aikuisten mopokerhossa. Ja viihtyi. Totta kai viihtyi. Ovathan aikuisilla asiat paremmin kuin nuorilla. Aikuisten kerhoilla on tilat, pelit ja pensselit. Nuorille taas ei oikein mestoja löydy – Helsingin Viikissäkin on odoteltu nuorisotiloja jo kymmenen vuotta. Ei ole vielä saatu.
Mopokerhoiltaa viettänyt kansanedustaja voisi joskus vierailla vaikka koululaisten iltapäiväkerhossa. Huomaisi miten on pienet tilat ja paljon lapsia. Voisi tulla ajatus vaikuttaa asiaan, ojentaisi vaikka niitä satasia kerho-ohjaajille, niin saisi lapsille ostettua liikuntavälineitä ja värikyniä.
Ay-virkamies tuuppasi kollegaa ravintolassa kun ei kommentti miellyttänyt. Samaa tapahtuu kouluissa. Tönitään ja tuupitaan koulukavereita, jos ei jutut tai pärstä miellytä. Tai tykkää vääristä Facebook-päivityksistä. Sitä lapsi perässä mitä aikuinen edessä - lehdessä.
Ja sitten tämä ay-pomo. Tiuskii ja kiukuttelee. Ei kuuntele muita. Äänestytti alaiselleen potkut, kun oli ensin muutaman vuoden pitänyt mykkäkoulua. Ei halunnut pomo puhua työntekijälleen. Ei tahtonut. Ja jos ei taho, ei tarvi. Sellaisia pomoja työelämässä. Ei tartte käyttäytyä työpaikoilla. Kouluissa edes yritetään. Pitäskö ottaa mallia? Ensin nootti reissuvihkoon ja kutsu vanhemmille keskustelemaan. Moniammatillinen oppilashuoltoryhmä puuttuu ongelmaoppilaan edesottamuksiin, laaditaan asiakirjoja, siirretään pienryhmään opettelemaan koulunkäyntitaitoja ja vuorovaikutusta, erotetaan mahdollisesti pariksi viikoksi koulusta ja jos ei vieläkään onnistu niin sitten on edessä koulunvaihto erityisluokalle ja siellä kunnon vierihoito. Yleensä toimii.
Kouluissa kiusataan. Työpaikoilla kiusataan vielä enemmän. Kiva Koulu -ohjelma myös työpaikoille! Yes. Opitaan vähän vuorovaikutusta, ja tunneilmasto paranee. Se olis uuden alku.
Yes jengi. Kiva Työpaikka -ohjelma vaan käyttöön!
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
arkisto
- 2012 (9)
kommentoiduimmat