Jotain pientä, söpöä ja ystäväni näköistä. Siinä kriteerit lahjaan jonka ystävälleni tein. Inspiraatio lähti valtavasta säkillisestä erilaisia kierrätettyjä nahkanpaloja jotka sain lahjaksi. En aivan heti kyennyt hahmottamaan mitä palasista syntyisi, mutta kun oikeanlainen kaava ja ajankohta kohtasivat, tiesin heti miten palaset käyttäisin.

Ompelu sujui sutjakkaasti, nahkaa kun ei tarvitse huolitella. Paksu materiaali oli hieman hankala vetoketjua ommellessa.

Ystävänpäiväänhän kuuluu rusettiluistelu ja tämä rusetti saa olla ystävälleni muistutus siitä. Rannekoruja olin tehnyt jo aiemmin ja olen aika varma että musta koru on juurikin passeli lahjan saajalle. Muutama makeinen vielä mukaan, luultavasti salmiakkia.

Ylijääneistä nahkanpalasista sain vielä letitettyä rannekkeen. Nipistin letinpäät nauhanpäillä kiinni. Sama toimisi myös punotulla ystävärannekkeella

Tämän rannekorun mukana voisi antaa ystäväkirjan jonka avain kulkisi aina mukana.