Kätevintähän tämä touhu olisi aloittaa jos raaka-ainetta olisi valmiina edessä saavillinen. Esimerkiksi rakennustöistä ylijäänyttä betonia. Mutta idean tullessa eteen, se on saatava toteuttaa. Mars rautakauppaan! Kaikki lähti keväisistä sisutuslehdistä, laajeni google-hakuun ”betoniruukku” ja huipentui aikamoiseen parin tunnin säätöön takapihalla. Nyt jäljellä on enää kestämätön jännitys - eli onnistuiko se?

Vakaa aikomus oli siis tehdä kesäkukille betoninen ruukku. Kirputoreilta keräämäni pitsiliinat pääsivät kuvioimaan betoniruukun pintaa. Liimasin erikeeperillä liinat muotin sisäpuolelle. Hyvin pysyi. Mukavaa puuhastelua kevätauringossa. Paitsi se betonin sekoittaminen liian lyhyellä puukepillä: massa alkoi käydä aika raskaaksi hämmentää loppuvaiheessa.

Betonimössöä oli hauska käsitellä. Materiaalina se on paljon karkeammin työstettävää kuin kipsivelli, josta olen aiemmin valanut kuvanveistossa patsaita. Kosketus betoniin materiaalina oli ensimmäinen, ja siistiä sisähommaa tämä ei todellakaan ole. Sain tehtyä yhden suuren ruukun.

Minulla oli yksi 25 kilon säkki kuivalaastia varattuna. Toiseen pienempään ruukkuun olisi varmaan ollut aineksia, mutta en ollut varannut sittenkään tarpeeksi pientä sisäkappaletta valmiiksi. Niinpä päädyin tekemään kaksi pitsikuvioitua lettua sankojen pohjalle, vaikka kukkaruukkujen alustoiksi.

No onnistuiko valu? En tiedä, odotellaan kun betoni kuivuu… Joko pelargoniat saavat kukkia herkän karheassa betoniruukussaan kesäauringon paistaessa tai sitten keräilen rikkonaiset ruukunpalaset valuastiasta koristamaan talon seinustan kivetystä. Onhan niissä ainakin se kaunis pitsikuvio mitä ihastella.