Nyt käy kinkuttamaan

"Tarmo tässä, moi! Ajattelin vaan sellasta kysyä, että tiiät sä, pitääkö tosta kinkusta ottaa se kuori pois päältä ennen uuniin laittoa? – Mikä kuori? – No, se joka on siinä päällä. – Siis muovi? – Nii…” Tämä puhelinkeskustelu ei ole keksitty, vaan ihan oikeasti muutama vuosi sitten käymäni. Ei ollut Tarmolle helppoa joulupöydän valmistaminen.

Myönnän, että olen itsekin aikoinani sössinyt kinkunpaiston pari kertaa nololla tavalla. Eräänä jouluna opiskeluaikoinani onnistuin lainaamaan rahat joulupöperöihin vasta aatonaattona ja löin possun uuniin umpijäässä, mietoon lämpöön sentään. Kyllähän sitä söi, toisin kuin kinkkua, jonka laitoin yöksi viileään parvekkeelle ja heräsin aamulla mainittavan kokoisen lokkiparven riemujuhliin läskin merkeissä.

Joka vuosi saa lukea lehdistä, kuinka kalkkuna tekee tarmokasta tuloaan suomalaisten joulupöytiin. Joo, joo. Kerran kokeilin itsekin. Lintu oli paistettuna kaunis mutta tylsä. Lyö kalkkuna kuitenkin laudalta sellaisen oudon ruoan kuin jouluhauen, saati keskieurooppalaisen joulukarpin, joka syyttävästi samein silmin tuijottaa vadiltaan joulun ihmeen herkistämää ihmispoloa.

Suomesta löytyy ihmislaji, joita voidaan kutsua lähiömiehiksi. Lähiömiehet ovat noin 20 – 50-vuotiaita eronneita tai muuten parisuhteessaan epäonnistuneita reppan...  parisuhteen onnistuneesti välttäneitä äijiä. He maistelevat itsekseen terästettyä glögiä ja olutta, soittelevat joulunpyhinä toisilleen, exilleen ja vanhemmilleen ja itkeskelevät hieman. Lähikselle passaa valmis pinkkukinkku.  Minäkin olen edelleen puolittain lähiömies ja haluan kiittää kaupan keskusliikkeitä kumisesta pinkkukinkusta, vaikka se onkin syömäkelvotonta ja sen ostaminen on noloa ja vetää puoleensa sääliviä katseita markettijonossa. Kinkku kuin kinkku antaa silti edes vähän joulufiilistä.

Loistava näyttelijä Aake Kalliala sanoi joskus vuosia sitten erottuaan parisuhteestaan, että tuona jouluna heitä oli vain ”minä ja kinkku”. Se tiivistää lähiömiehen olon, vaikka ei Aake aito lähis ole koskaan ollutkaan. Hyvää joulua Aakelle!

Mutta nyt itse asialliseen asiaan. Yksi mies Suomessa tietää, miten kinkku kuuluu oikeasti valmistaa. Hän on YLE Radio Suomen Ylen Aikaisen toimittaja Olli Ihamäki, joka on vuodesta toiseen jaksanut opastaa meitä tavallisia kuolevaisia kinkunpaiston ihmeellisessä taidossa. Tämä ei ole naljailua, itsekin noudatan Ollin täsmällistä ohjeistusta. Tärkeintä on paneutuminen ja kärsivällisyys!

Lopuksi toivotan kaikille Olotilan lukijoille kuten lukemattomille muillekin oikein riemullista joulunaikaa ja lainaan ystäväni, tohtori Eerikki Mäen herkkää, porsas-aiheista runoa: ”Kyljys suussani minä mietin, mitä maailmassa eniten rakastan”. Se on minusta hyvin kauniisti sanottu.

Katso myös nämä:

Olli Ihamäen jouluruokaohjeet

Juice Leskinen: Sika

Pikkukinkku ja uuniperunoita

Joulun perinneruokia ja leikkejä

Joulun rääppiäisruokia

Sika ei maistu Ritalle

 

 

kommentit

Oli kyllä kauniisti ja osuvasti sanottu - koko teksti!

La, 2008-12-13 04:21

Eläköön lähikset ja heidän esiasteensa esikaupunkimiehet! Kun lähisten uinuva vaellusvietti herää, alkaa polveileva virtaus kohti kaupunkikeskustojen liepeitä. Kun kutsun kuulee, sitä on syytä noudattaa, muuten energia voi purkautua haitalliseen sijaistoimintaan. Mutta näin joulun lähestyessä vietit uinuvat ja lähisten sekä muidenkin lähimmäisten on hyvä vetäytyä horrostamaan kotiluolan perälle, väräjävän valon lohtua luovaan piiriin. F

Ti, 2008-12-16 12:07

T621CN tsvkduangbyz, [url=http://uxhdeszsrmpi.com/]uxhdeszsrmpi[/url], [link=http://tnowfyxzdakt.com/]tnowfyxzdakt[/link], http://xnfixfqsregq.com/

Su, 2010-04-18 12:00

lisää kommentti

välipala

Välipala

Tunneasiaa ruoasta ja juomasta, tottumuksista ja sattumuksista sekä suun nautintojen seurauksista. Mikan Välipala on blogisarja vuosilta 2008-2009.

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä