Keltainen tupa ja kesällä perunamaakin – kohti omavaraisuutta

Piinaan ystäviäni muun muassa ala-asteelta tutuilla kysymysleikeillä liittyen maallemuuttohaaveiluun. Esimerkiksi näin: ”Mitkä kolme eläintä ottaisitte, jos asuisitte maalla ja saisitte valita?”. Itse tietenkin kiiruhdan vastaamaan ensimmäisenä. ”Mää ottasin kilipukkeja, koiria ja kanoja. Toisaalta lampaatkin olis ihania, kilit on kuulemma aika ovelia ja vilkkaita, niissä saattas olla aika paljon vahtimista… jaada-jaada…”. Voisin horista aiheesta loputtomiin.

Muutama pieni este matkallani pientilalliseksi tässä kuitenkin vielä on. Ensinnäkin minulla on asunto ja työt Helsingissä. Toisekseen kuka ne eläimet ja mahdollisen kasvimaan hoitaa? Laitoin juuri viikko sitten ikkunalaudalle mausteita itämään ja epäilen, että hukutin ne jo alkumetreillä liikaan veteen. Eläintenpitokaan ei varmasti ole ihan niin yksinkertainen juttu kuin kuvittelen. Toisaalta lähes mitä vain oppii tekemällä. Ja jos maalle saisi jallitettua kaveriksi työteliään ja innostuneen puolison…  

Luomu- ja lähiruoan suosiminen on nykyään suorastaan trendikästä ja yhä useampi haaveilee jonkinasteisesta omavaraisuudesta (ja siitä omasta tuvasta). Luomu- ja lähiruokaa saa suhteellisen helposti kaupoista ja ravintoloista, mutta kaikkien elämiseen tarvittavien tuotteiden itse valmistaminen ei ole ihan läpihuutojuttu. Mutta askel kerrallaan, kuten 28-vuotiaan Jenni Syrjälän perheessä ajatellaan.

Toisin kuin minulla, Syrjälällä on jo Etelä-Pohjanmaalla, Vähässäkyrössä, oma keltainen tupa ja kesällä perunamaakin. Sata vuotta vanhan puutalon pihapiirissä on vanha navetta ja ulkosalla temmeltää eläimiä. Jenni on hypännyt pois oravanpyörästä ja haaveilee omavaraistaloudesta.   

Yle PuheenTästä elämästä -sarja tarjoaa vertaiskokemuksia elämän pieniin ja suuriin käänteisiin. Luvassa on sekä tietoa että tunnetta maanantaista perjantaihin aina klo 17.08.