Ulkomaille lähteminen: voiko elämä alkaa alusta?

Voiko elämän aloittaa alusta, kun muuttaa ulkomaille? Kuva: stock.xchng

Itse olen asunut Venäjällä ja Ruotsissa yhteensä kuutisen vuotta. Noina vuosina koin monesti ulkopuolisuuden tunteen, jonka kanssa en päässyt sinuiksi. Tiedän, että elän loppuelämäni Suomessa.

Joskus tapaa ihmisiä, jotka ovat lähteneet ulkomaille aloittamaan "kaiken alusta". Joskus lähteminen on pakoa. Toisinpäin käännettynä lähteminen on ratkaisuyritys, ja sellaisena rohkea ja positiivinen teko.

Monen mielestä ulkomailla asumiseen liittyy jännittävyyttä ja hauskuutta, menoa ja meininkiä - ainakin etäältä katsottuna. Millaista elämä ulkomailla pidemmän päälle on? Millaista on vaihtaa maata kuin sukkia - kun asiat alkavat aina nollasta?

Ylöjärveltä kotoisin oleva sähköinsinööri Maiju Tuomi, 29, lähti ensin Isoon-Britanniaan, sitten Uuteen-Seelantiin ja lopulta Tanskaan, missä nyt asuu. Miksi Maiju lähtee? 


"Ulkomaille lähdetään aloittamaan alusta."

Maiju: Englantiin Portshmouthiin lähteminen oli pakoa opiskeluista, jotka siinä vaiheessa tuntuivat liialliselta puurtamiselta. Lähteminen saattoi olla pakoa omaan elämään turhautumisestani, omatoimisuuden puutteestani. Tarkoituksenani oli kehittää englannintaitoja ja lisäksi tehdä jotain yksin ja itsenäisesti.

Toisen kerran muutin miehen takia. Halusin kyllä lähteä ulkomaille töihin, mutta en ollut ajatellut lähteä Uuteen-Seelantiin asti kuitenkaan.

Kolmas muutto Seelannista Tanskaan oli ehkä vähän kuin kotiinpaluuta. Vaikka maa oli uusi, Eurooppa, Suomi ja oma perhe Suomessa tulivat lähemmäksi. Vaikea sanoa onko tämä jotain… juurtumisen pakoilua. Tulevaisuus näyttää.

Olen saanut vierestä seurata välillä aika kaoottisiakin tarinoita siitä, kuinka ulkomaille lähdetään aloittamaan uusi elämä asenteella "kaikki lähtee puhtaalta pöydältä". Ei se lopulta ole niin. Saman pään kanssa sinne ulkomaille lähdetään, ja ne asiat mitkä vaivaavat Suomessa, vaivaavat varmasti vielä pahemmin ulkomailla.


"Etäältä suoraviivaisilta ja rohk
eilta näyttävät teot voivatkin olla sattumaa, kipeiden ratkaisujen tuloksia, suurta epävarmuutta tai pelkoa."

 

Maiju: Tulin Englannista Suomeen ja tein opinnot loppuun. Uuteen-Seelantiin päädyin mieheni perässä, vuonna 2006 valmistumiseni jälkeen. Hain ja sain itselleni sopivaa työtä.

Elämästä Seelannissa tuli ihanaa, sillä ihmissuhde toimi ja sain myös pysyvän asumisluvan.

Jotenkin kuitenkin oli sellainen olo, että haluaisin Eurooppaan. Pääsisin matkustelemaan enemmän ja kokemaan suurten kaupunkien humua, kulttuuria, konsertteja. Olimme suunnitelleet mieheni kanssa muuttoa Norjaan, mutta kun sukset menivätkin ristiin vaihdoin maan Tanskaan. Ajattelin, että Köpis olisi kansainvälisempi.

Viiden Seelannin-vuoden aikana olin ehtinyt kotiutua jo hyvin. Kun alkoi näyttää siltä että muutankin eteenpäin yksin, ilman miestä, meinasin perua kaiken ja jäädä tuttuun ja turvalliseen. Sitten tulivat Christchurchin maanjäristykset, jotka vauhdittivat päätöstäni lähteä.

Selvisin luonnonkatastrofista itse aika vähällä. Mutta tunteet tulivatkin sitten voimalla kun olivat tullakseen: oli tiukkaa tunnemyllerrystä käydä läpi elämän pelottavia perusasioita sinkkuna, yksin maapallon toisella puolella.  


"Uuden kodin ja sosiaalisten ympyröiden rakentaminen vie aikansa. Henkilökohtaisen elämän vaiheesta ja tarpeista riippuu, mitä ulkomailla olo antaa tai ottaa."

Maiju: Kun muutin Seelantiin, olin nuori ja kuvittelin integroitumisen tapahtuvan helposti ja nopeasti. Oma erilaisuuteni tuntui kuitenkin aluksi vain hankalalta ja ärsyttävältä. Minulla meni aikaa oppia tulkitsemaan ihmisiä. Kuva: Uusi-Seelanti, Maiju Tuomi

Alkuun uudessa kulttuurissa huomaa eroavaisuuksia ja niihin tuskastuu, mutta pian uuden maan uudet tavat muuttuvat rutiiniksi, elämästä tulee arkipäiväistä eikä eroavaisuuksia edes ajattele. On tärkeä muistaa, että ne ovat eroja, mutta ei niistä voi valita oikeaa ja väärää tapaa.

Vaikka Tanskassa ihmiset eivät ole niin avoimia kun Seelannissa, minulla on nyt enemmän itsevarmuutta. On tullut harjoiteltua uusien ihmisten tapaamista. Lyöttäydyin heti mukaan työpaikan sählytiimiin, käyn muiden kanssa konserteissa ja kaljalla. Vaikka ei olisi aina huvittanutkaan, olen pakottanut itseni ulos ja tapaamaan ihmisiä.

Maan vaihtamisen jälkeen jo muutaman kuukauden kuluttua, kun olen löytänyt yhden tai kaksi ihmistä, joille voi soittaa ja kysyä "mitä teet, mulla on tylsää”, on heti rentoutuneempi olo. Ei tuttuja ihmisiä tarvitse monta, yksi tai kaksi auttaa alkuun.

Olen ollut Tanskassa vasta kahdeksan kuukautta, ja tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin. Olin onnekas, sillä satuin tuntemaan tanskalaisen, joka esitteli minut koko perheelleen. He ovat auttaneet alkuun, kun esimerkiksi piti kantaa pesukone kämppään ja asentaa se.


"On varman päälle ottajia ja ikuisia suunnittelijoita. Ja sitten on elämäntapal
ähtijöitä."

Maiju: Kun valitsin opintolinjaa lukion jälkeen, halusin jotain helposti muokattavaa ja monia ovia avaavaa. Päädyin sähkövoima-alalle. Toistaiseksi se on osoittautunut hyväksi universaaliksi ammatiksi. Voin tehdä elämään ja asumiseen liittyvät ratkaisuni ensin ja miettiä sitten vasta, että mistä töitä.

Lähdin sekä Seelantiin että Tanskaan ilman tietoakaan töistä, tarkoituksena etsiä niitä paikan päällä. Tapa on ollut toimiva, tosin pitää olla vähän säästöjä ja osata myös budjetoida jonkin verran.

Työt seuraavat perässäni, mutta haluan myös, että ura etenee maan vaihtojen ohella. Pitää muistaa, että en ole mikään reissaaja vaan viihdyn pidempään yhdessä paikassa. Nyt Tanska on pitkän tähtäimen suunnitelmissa: ostin elämäni ensimmäisen pesukoneen. Jos omistaa jotain niin isoa ja painavaa, se tarkoittaa sitä, että nyt ollaan hetki paikoillaan! 


"Se, kenen kanssa kaveeraat riippuu siitä, mitä kieltä osaat."

Maiju: Kieli sanelee toki paljon sitä, kenen kanssa on tekemisissä. Seelannissa olin enimmäkseen seelantilaisten kanssa, englanti oli yhteinen kieli. Tanskassa olen enimmäkseen muiden ulkomaalaisten kanssa, koska en osaa vielä juurikaan tanskaa.
Tanskalaiset puhuvat hyvää englantia eivätkä turhia ujostele, mikä auttaa paljon.


"Useissa tapauksissa parisuhde sinetöi päätöksen lähteä tai jäädä.
"

Maiju: Tällä hetkellä jääminen tai lähteminen riippuu paljolti siitä, kenet tapaan seuraavaksi. Jos se on suomalainen mies, niin voin tulla Suomeenkin. Tai voihan se syy olla jokin muukin.


"Reissaaja ei saa kiintyä paikkoihin, asioihin, esineisiin tai ihmisiin."

Maiju: En kiinny liikaa tavaroihin, taisin olla sellainen jo lapsena. Olen kyllä raahannut ihme roinaa maitten välillä, mutta aika maltillisesti varmaan kuitenkin. Esimerkiksi viltin sekä Hackmanin haarukat ja veitset vein Uuteen-Seelantiin. Samat ovat nyt Tanskassa.

Viiden vuoden jälkeen oli vaikeaa sanoa heipat seelantilaisille ystäville. Olin tehnyt saman jo kertaalleen Suomessa, Uuteen-Seelantiin lähtiessä, joten tunne ei ollut kuitenkaan uusi.

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta lähtemiseen oppii. Kyllä ihmisistä voi nauttia, vaikka he eivät tule olemaan osa elämää ihan tappiin asti. 


"Lähtijä on levoton sielu, jota saattaa kaduttaa monessa kohtaa."

Maiju: Ei ole mitään mikä kaduttaisi. Olisin voinut reissata enemmän mutta ehtiihän sitä vieläkin. 


"Reissun päällä myös viiden vuoden päästä."

Maiju: Viiden vuoden kuluttua näen itseni mieluiten Tanskassa. Ja puhun tanskaa työpaikan ruokiksella. Se olisi aika huippusuoritus!

Ei paikalla ole niin merkitystä - kunhan on mielenkiintoisia töitä. Ja ehkä joku kiva ihminen siinä rinnalla. 


"On niitä, jotka karistavat kotimaan pölyt lopullisesti, ja on niitä, jotka tietävät palaavansa."

Maiju: Minulta kysytään usein, minkä maan koen omaksi kodiksi. Kysymys muotoillaan usein niin, että vastauksen ajatellaan sulkevan pois kaikki muut vaihtoehdot.

Kotimaani on Suomi, mutta kotini on siellä, missä asunto ja päivittäiset rutiinit ovat.

 Minusta tähän ei ole yhtä oikeata vastausta. Voisin muuttaa takaisin Suomeen ja saattaa olla, että muutankin. Mutta en ihan vielä.

kommentit

Ulkomaille muutto vaatii suuria ponnisteluja ja rohkeutta, mutta myös Suomeen jääminen voi vaatia ehkä vielä enemmän ponnisteluja. Syyt ulkomaille lähdöissä mitä tässä artikkelissa kirjoitetaan ovat hyväosaisten ja koulutettujen ihmisten vapaita päätöksiä, joillekin ne syyt ovat olleet paljon ikävämmät, esim.raha-asiat. Olisi hyvä ottaa lehtijutuissa kokemuksia myös ihmisiltä, jotka eivät ehkä ole niin hyväosaisia.

>lumihanget Su, 2012-01-15 10:23

Ihan hyvä ettei tuonut ulkomaalaista miestään Suomeen taakaksi meille veronmaksajille vaan lähti miehen perässä tämän kotimaahan.

Noin se pitää tehdä.

>El Reino Su, 2012-01-15 10:51
El Reino kirjoitti:

Ihan hyvä ettei tuonut ulkomaalaista miestään Suomeen taakaksi meille veronmaksajille vaan lähti miehen perässä tämän kotimaahan.

Noin se pitää tehdä.

Surullinen ajattelutapa. Viestistäsi paistaa se, että et ole koskaan tuntenut rakkautta yli rajojen, etkä näe asioita kun rahan kautta.

>-Jack Su, 2012-01-15 11:00
El Reino kirjoitti:

Ihan hyvä ettei tuonut ulkomaalaista miestään Suomeen taakaksi meille veronmaksajille . ...

Siinä on nyt `Reinolla´ paljon oletettu, ja se on hänen mielestään hyvä, että yhteiskunnan kalliilla korkeasti kouluttama, ilmeisen sivistynyt naisihminen lähti ulkomaille - kunhan ei tuo sieltä läheistä ihmistään Suomeen (joka olettavasti olisi yhtä koulutettu ja kielitaitoinen).
reinot ovat yksi ponnin ollut itsellenikin lähteä. Ja vielä: takaisin tullessa härmäjunttien naamat antavat heti jo viitteen, kohta ehkä tarvitaan taas raitista ilmaa.

>-rh Su, 2012-01-15 12:50

Asun vakituisesti ulkomailla. Nykyisessä asuinmaassani on ihanaa mm. se, että koen itseni tervetulleeksi. Teen työtä, maksan veroja ja olen samalla utelias mitä yhteiskunanssa tapahtuu. Suomessa on hyvää se, että monet asiat hoidetaan todella rationaalisesti, mutta ikävää se että ihmiset ovat niin järkyttävän vihamielisiä toisiaan kohtaan.

>Susse Su, 2012-01-15 22:30

Juuri tämänlaisten asenteiden takia en muuttaisi takaisin Suomeen! Joten kyllä tyytyväisenä ulkosuomalaisena pysyn vielä pitkän aikaa!

>nl Su, 2012-01-15 22:45
El Reino kirjoitti:

Ihan hyvä ettei tuonut ulkomaalaista miestään Suomeen taakaksi meille veronmaksajille vaan lähti miehen perässä tämän kotimaahan.

Noin se pitää tehdä.

Ilmeinen trolli, mutta juurikin "Reinon" kaltaisten ihmisten vuoksi ei kiinnosta Suomessa asua eikä yrittää.

>Olavi Ma, 2012-01-16 07:36

Mielenkiintoinen näkökulma! minulle taas elämä ja seikkailu ulkomailla on ollut tie syvempään itsetietoisuuteen - tai pikemminkin osa sitä.
Sekä omien biologisten sukujuurien että sielullishenkisten juuren löytäminen ja tiedostaminen, se on niitä suurimpia elämänaarteita.
Seuraan myös, mitä muut tekevät. Yksi ystäväni on jäänyt kiertämään maapalloa eikä osa pysähtyä. Kovakuntoinen henkilö, joka hankkiutui työhön, jossa voi jatkaa loputonta elämäänsä yläilmoissa.
Se minkä pistäisi olla irtiotto, on nyt rutiinia, hänellä.

>-rh Su, 2012-01-15 12:31

"...elämä ja seikkailu ulkomailla on ollut tie syvempään itsetietoisuuteen..."

Hirveää potadskaa. Asu nyt ensimmäiset 15 vuotta vähintään 3'000km päässä Suomesta, älä käy Suomessa vähintään kolmeen vuoteen ja lue sitten uudestaan kirjoittamasi teksti.

Huomannet itse kuinka naivilta kuullostat.

>Esteri Ma, 2012-01-16 08:49

Hyvä artikkeli ja tuo esiin mielenkiintoiden näkökulman. Olen pitkään suunnitellut lähtöä muihin maihin ja muutama vuosi sitten oli vaihtoehtona joko muuttaa Kiinaan tai jäädä Suomeen. Jäin tänne vaikka työttömyys ja sen uhka on ollut koko ajan käsillä.

Elämä ulkomailla on kuitenkin samaa kuin täällä ja se sinänsä ei ole itseisarvo muuttamiselle. Seikkailuromantiikka katoaa aika pian kun perusrutiinit astuvat esiin.

Miksi muuttaa jos elämä kotimaassa on kuitenkin lähempänä sydäntä vaikka pihalla pakkasta nyt onkin?

>genius Su, 2012-01-15 17:35

Ulkomailla itse 13 vuotta asuneena koen ratkaisuni hyvänä. Kokemus olla "olkomaalainen" kasvattaa omalla tavallaan. Mitään ei saa "ilmaiseksi". Kaupanpäälle kaikesta olen saanut kielitaidon, ystäviä ja perheen. Minulla on siis kaksi kotimaata. Kotimaani ompi Suomi ja asuinmaani Norja. Onneksi välimatka on lyhyt. Ulkomailla koen kuitenkin suomalaisuuteni vain vahvistuvan eikä minulla ole tarveta luopua juuristani.

ulkomailla asuminen voi tietysti olla hyvä ratkaisu, jos haluaa olla juureton. Et asu kotimaassasi etkä tarviste paneutua asuinmaasikaan oloihin,koska et ole paikallinen, et oikeasaan kuulu joukkoon. Meitä on useista syistä lähtijöitä ja palaajia ;-)

>nm Su, 2012-01-15 20:29

Itte oon asunut vuoden päivät etelä-amerikassa, enkä ole katunut hetkeäkään muuttoani tänne. Myin kaiken mitä omistin suomessa ja ostin täältä muutaman asunnon ja sijoitin omaan yritykseen osan ja vielä jäi käteenkin mukavasti tuohta. En missään tapauksessa palaa enään suomeen asumaan, kun voin elää täällä omalla rytmilläni. Ei tarvitse olla siinä samassa oravanpyörässä kuin suomessa, maksat asuntolainaa korkeita veroja, mutta vastine on huono. Eikä mitään jää käteen. Nyt menee hyvin ja huomenna vielä paremmin. Ei muuta teille lukijoille kuin rohkeutta tehdä kovia päätöksiä ja tee elämästäsi sellainen kuin unelmoit! Minä tein näin ja suosittelen sitä muillekin. Ei se helppoa ole tehdä näitä ratkaisuja tai saada niitä toimimaan, se vaatii aikaa työtä ja hermoja, mutta lopussa kiitos seisoo.

>k Su, 2012-01-15 23:33

Hyvin olen pärjännyt New Yorkissa, tulin työkomennukselle
tapasin mieheni, jäin tänne. Lapset ovat nyt opiskelemassa. Lähimmat kaverini ovat kaikki suomalaisia ja kaikkia meitä vaivaa koti-ikävä! Ruisleipä, jouluruoka..jne
Kaikki olemme Finnairin koneessa kesä-heinäkuussa kohti
Helsinkiä! Kaipaan yhteisiä hetkiä Suomessa asuvien omaisten kanssa, perhetapahtumia-ja juhlia, läheisyyttä. Samalla tiesin kauan sitten ettei amerikkalainen mieheni pitemmän päalle voisi olla onnellinen Suomessa ... Tama on oma valintani, ja kun lapsia tulee niin silloin katsoataan heidan parastansa, omat seikkailut jaa historiaan -

>Finnish Su, 2012-01-15 23:49

Itse asun englannissa enka ole oikein edes osannut ajatella takaisin muuttamista. Maksan vahemman veroja kuin suomessa, mutta en oikeasti ole huomannut, etta palvelut mita kaytan olisi sen huonommat kuin suomessa. Esim terveydenhuolto toimii mielestani oikein hyvin. Oma laakari on 200m paassa (Lontoossa joka paikassa nain) ja hoitoon paasee ajan varaamalla tai kiiretapauksissa heti. Leikkauksiin ei ole tarvinnut juuri jonotella ja hoito on ollut hyvaa. Ja eika maksa mitaan. Ei siis edes kayntimaksuja.

Suurin syy kuitenkin on se, kuinka leppoisia englantilaiset ovat. Ei turhaa nipotusta ja kaavoihin ja byrokratiaan takertumista niinkuin suomessa lahes joka paikassa (Toki taallakin on poikkeuksensa).

Lisaksi suomalaiset ovat englantilaisiin verrattuna erittain epakohteliaita. En sita ennen muuttoani edes huomannut, mutta nyt kun kayn suomessa meinaa valilla hermot menna. Esimerkkina tasta jonottaminen. Jos on kaksi kassaa niin englantilaiset muodostavat siihen yhden jonon. Sehan on sikali selvaa, etta kun saapuu paikalle ja odottamassa on yksi henkilo niin tokihan riippumatta siita mika kassa mahdollisesti vapautuu on tama henkilo oikeutettu asioimaan enne itsea. Kokeilkaapa yrittaa suomessa jonottaa yhdessa jonossa. Eika kyse ole pelkastaan kuttuurisista tavoista. Kyse on toisten huomioon ottamisesta.

>Yksi ulkosuomalainen Ma, 2012-01-16 02:02

Olen samaa mieltä kanssasi, että kohteliaisuuden puuttumisen huomaa, kun palaa Suomeen. Poikani avasi kaupan oven suomalaiselle naiselle, joka kiitoksen sijasta tokaisi:osaan minä itsekin oven avata!" Pelkäävätkö suomalaiset sanaa KIITOS vai pelkäävätkö suomalaiset naiset olevansa heikompia/huonompia kuin miehet, jos heille ollaan kohteliaita? Mikä on kasvatuksessa mennyt vikaan, kun pelkkä kiitos on niin vaikea lausua? Toisten huomioon ottaminen on edellytys onnistuneelle yhteiselämälle, ei pelkästään avioliitossa vaan myös yleisesti kaikkialla. Eikä suomalaisten tarvitse pelätä, että koulutettu ulkomaalainen ottaa suomalaisen työn tai Suomi täyttyy pakolaisista. On melkoinen rohkeus tulla SUomeen ja JÄÄDÄ sinne asumaan. Se on miltei kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan.

>Saksan suomalainen Ma, 2012-01-16 11:26

Minä olen asunut useassa eri maassa lyhyen elämäni aikana kuten kirjoittajakin. Suomea minulla on maailmalla ollut aina ikävä, mutta kyllä maailmalla on aina asioita tarjottavana (myös arkena), joita Suomessa ei pääse kokemaan. Toisaalta Suomessa on vastaavasti niin paljon huippu-juttuja, joita ei löydy mistään muualta maailmasta. Kulttuurit ovat houkuttelevia, mutta Suomalaisuus on etuoikeus. Tyhjätaskunakin pärjää maailmalla, jos olet yhtä osaava ja avoin kuten päätekstin kirjoittaja.

Saksassa nykyisin asuvana olen huomannut, että käytöstapoja ei pitäisi käydä juurikaan arvostelemaan mistään suunnasta. Ei täällä Saksassa niin hienosti osata käyttäytyä, että vastaavia tilanteita ei syntyisi täälläkin.

>Tuulihattu Pe, 2012-12-07 18:46

Mielenkiintoinen kirjoitus kiitos siitä.Löisin muutaman kohdan mistä voin tunnistaa itseni.Suomessa minua juuri ahdistaa ihmisten jäykkyys jyrkkyys konemaiset rutiinit ja toisten kulttuureiden ja uskontojen tuntemattomuus.Itse asun tällä hetkellä välillisesti taas suomessa.Mutta kun saan asiat järjestykseen lähden takaisin brasiliaan.Brasilia on minun maa.Kaverit monesti kysyy eikö sinulla ole ikävä kotiin vastaan ei.Toki joskus Perhettä,makkaraa ja saunaa on ikävä mutta sen kestää!Ikävä kyllä suomessa ei ole montaa asiaa mitä kaipaan.Maailmalla ollesani huomaan kuinka täällä menee asiat päivä päivältä huononpaan suuntaan.Tiedän suomi on vielä turvallinen maa,mutta kuinka kauan?Ihmiten eriarvoisuuus toisten kunnioittaminen ovat yksi asia missä en näy täällä suuntauksen olevan positiivinen.Sitten vielä ne ihmiset jotka arvostevat toisia uskontoja toisia kulttuureja tuntematta niitä.Se kertoo myös ihmisten yksin kertaisuudesta.Joten ne jotka eivät tunne tai tiedä toisista kulttureista älkää myös arvostelko!Ehkä teidänkin olisi tehnyt mieli lähteä reissuun,mutta kaintti ei vaan ole kestänyt!

>syntyi väärään maahan Ma, 2012-01-16 11:24

Ennenkuin tulin New Yorkiin olin 5v. Saksassa ja vuoden Brasiliassa. Kiehtovia kokemuksia, olin utelias ja
seikkailun haluinen toisaalta ehka Suomalainen
kulttuuri ja menttaliteetti kannustaa ulkomaille lahtoa. On ehka aika kehittaa ja vahvistaa suomalaisuutta sita jota kaikki vanhat ja vahvat kultturit tekevat kuten ranska, saksa, englanti, italia. Saksassa jossain vaiheessa tuli vahva tietoisuus siita etten ole saksalainen, olin Auslander. Ehkapa Suomessa ollaan menossa suuntaan missa arvostetaan suomalaisuutta ja omaa kulttuuria.

>Finnish 'sama Finnish henkilo kuin sunnuntaina 15.1.2012' Ma, 2012-01-16 17:22

Ennenkuin tulin New Yorkiin olin 5v. Saksassa ja vuoden Brasiliassa. Kiehtovia kokemuksia, olin utelias ja
seikkailun haluinen toisaalta ehka Suomalainen
kulttuuri ja menttaliteetti kannustaa ulkomaille lahtoa. On ehka aika kehittaa ja vahvistaa suomalaisuutta sita jota kaikki vanhat ja vahvat kultturit tekevat kuten ranska, saksa, englanti, italia. Saksassa jossain vaiheessa tuli vahva tietoisuus siita etten ole saksalainen, olin Auslander. Ehkapa Suomessa ollaan menossa suuntaan missa arvostetaan suomalaisuutta ja omaa kulttuuria.

>Finnish 'sama Finnish henkilo kuin sunnuntaina 15.1.2012' Ma, 2012-01-16 17:22

Suomi ja suomalaiset ovat niin uskomattoman ahterista, että lähes kaikki tuntemani kolmekymppiset haaveilevat poismuutosta. Tämä supervammainen yleinen junttimuutos on tapahtunut viimeisen 10-15 vuoden aikana

Kun kaikki kykenevät, fiksut, koulutetut ja kansainväliset ihmiset muuttavat pois, eihän tänne jää kuin kasa kateellisia, narsistisia tunareita jotka kyttäävät toisiaan 24/7.

.. ja sitten vielä ihmetellään nuorten syrjäytymistä. Ei voi muuta kuin nauraa.

>gerrra La, 2013-11-02 15:19

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä