Ulkomaille lähteminen: voiko elämä alkaa alusta?

Itse olen asunut Venäjällä ja Ruotsissa yhteensä kuutisen vuotta. Noina vuosina koin monesti ulkopuolisuuden tunteen, jonka kanssa en päässyt sinuiksi. Tiedän, että elän loppuelämäni Suomessa.

Joskus tapaa ihmisiä, jotka ovat lähteneet ulkomaille aloittamaan "kaiken alusta". Joskus lähteminen on pakoa. Toisinpäin käännettynä lähteminen on ratkaisuyritys, ja sellaisena rohkea ja positiivinen teko.

Monen mielestä ulkomailla asumiseen liittyy jännittävyyttä ja hauskuutta, menoa ja meininkiä - ainakin etäältä katsottuna. Millaista elämä ulkomailla pidemmän päälle on? Millaista on vaihtaa maata kuin sukkia - kun asiat alkavat aina nollasta?

Ylöjärveltä kotoisin oleva sähköinsinööri Maiju Tuomi, 29, lähti ensin Isoon-Britanniaan, sitten Uuteen-Seelantiin ja lopulta Tanskaan, missä nyt asuu. Miksi Maiju lähtee? 

"Ulkomaille lähdetään aloittamaan alusta."

Maiju: Englantiin Portshmouthiin lähteminen oli pakoa opiskeluista, jotka siinä vaiheessa tuntuivat liialliselta puurtamiselta. Lähteminen saattoi olla pakoa omaan elämään turhautumisestani, omatoimisuuden puutteestani. Tarkoituksenani oli kehittää englannintaitoja ja lisäksi tehdä jotain yksin ja itsenäisesti.

Toisen kerran muutin miehen takia. Halusin kyllä lähteä ulkomaille töihin, mutta en ollut ajatellut lähteä Uuteen-Seelantiin asti kuitenkaan.

Kolmas muutto Seelannista Tanskaan oli ehkä vähän kuin kotiinpaluuta. Vaikka maa oli uusi, Eurooppa, Suomi ja oma perhe Suomessa tulivat lähemmäksi. Vaikea sanoa onko tämä jotain… juurtumisen pakoilua. Tulevaisuus näyttää.

Olen saanut vierestä seurata välillä aika kaoottisiakin tarinoita siitä, kuinka ulkomaille lähdetään aloittamaan uusi elämä asenteella "kaikki lähtee puhtaalta pöydältä". Ei se lopulta ole niin. Saman pään kanssa sinne ulkomaille lähdetään, ja ne asiat mitkä vaivaavat Suomessa, vaivaavat varmasti vielä pahemmin ulkomailla.

"Etäältä suoraviivaisilta ja rohkeilta näyttävät teot voivatkin olla sattumaa, kipeiden ratkaisujen tuloksia, suurta epävarmuutta tai pelkoa."

Maiju: Tulin Englannista Suomeen ja tein opinnot loppuun. Uuteen-Seelantiin päädyin mieheni perässä, vuonna 2006 valmistumiseni jälkeen. Hain ja sain itselleni sopivaa työtä.

Elämästä Seelannissa tuli ihanaa, sillä ihmissuhde toimi ja sain myös pysyvän asumisluvan.

Jotenkin kuitenkin oli sellainen olo, että haluaisin Eurooppaan. Pääsisin matkustelemaan enemmän ja kokemaan suurten kaupunkien humua, kulttuuria, konsertteja. Olimme suunnitelleet mieheni kanssa muuttoa Norjaan, mutta kun sukset menivätkin ristiin vaihdoin maan Tanskaan. Ajattelin, että Köpis olisi kansainvälisempi.

Viiden Seelannin-vuoden aikana olin ehtinyt kotiutua jo hyvin. Kun alkoi näyttää siltä että muutankin eteenpäin yksin, ilman miestä, meinasin perua kaiken ja jäädä tuttuun ja turvalliseen. Sitten tulivat Christchurchin maanjäristykset, jotka vauhdittivat päätöstäni lähteä.

Selvisin luonnonkatastrofista itse aika vähällä. Mutta tunteet tulivatkin sitten voimalla kun olivat tullakseen: oli tiukkaa tunnemyllerrystä käydä läpi elämän pelottavia perusasioita sinkkuna, yksin maapallon toisella puolella.  

"Uuden kodin ja sosiaalisten ympyröiden rakentaminen vie aikansa. Henkilökohtaisen elämän vaiheesta ja tarpeista riippuu, mitä ulkomailla olo antaa tai ottaa."

Maiju: Kun muutin Seelantiin, olin nuori ja kuvittelin integroitumisen tapahtuvan helposti ja nopeasti. Oma erilaisuuteni tuntui kuitenkin aluksi vain hankalalta ja ärsyttävältä. Minulla meni aikaa oppia tulkitsemaan ihmisiä. 

Alkuun uudessa kulttuurissa huomaa eroavaisuuksia ja niihin tuskastuu, mutta pian uuden maan uudet tavat muuttuvat rutiiniksi, elämästä tulee arkipäiväistä eikä eroavaisuuksia edes ajattele. On tärkeä muistaa, että ne ovat eroja, mutta ei niistä voi valita oikeaa ja väärää tapaa.

Vaikka Tanskassa ihmiset eivät ole niin avoimia kun Seelannissa, minulla on nyt enemmän itsevarmuutta. On tullut harjoiteltua uusien ihmisten tapaamista. Lyöttäydyin heti mukaan työpaikan sählytiimiin, käyn muiden kanssa konserteissa ja kaljalla. Vaikka ei olisi aina huvittanutkaan, olen pakottanut itseni ulos ja tapaamaan ihmisiä.

Maan vaihtamisen jälkeen jo muutaman kuukauden kuluttua, kun olen löytänyt yhden tai kaksi ihmistä, joille voi soittaa ja kysyä "mitä teet, mulla on tylsää”, on heti rentoutuneempi olo. Ei tuttuja ihmisiä tarvitse monta, yksi tai kaksi auttaa alkuun.

Olen ollut Tanskassa vasta kahdeksan kuukautta, ja tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin. Olin onnekas, sillä satuin tuntemaan tanskalaisen, joka esitteli minut koko perheelleen. He ovat auttaneet alkuun, kun esimerkiksi piti kantaa pesukone kämppään ja asentaa se.

"On varman päälle ottajia ja ikuisia suunnittelijoita. Ja sitten on elämäntapalähtijöitä."

Maiju: Kun valitsin opintolinjaa lukion jälkeen, halusin jotain helposti muokattavaa ja monia ovia avaavaa. Päädyin sähkövoima-alalle. Toistaiseksi se on osoittautunut hyväksi universaaliksi ammatiksi. Voin tehdä elämään ja asumiseen liittyvät ratkaisuni ensin ja miettiä sitten vasta, että mistä töitä.

Lähdin sekä Seelantiin että Tanskaan ilman tietoakaan töistä, tarkoituksena etsiä niitä paikan päällä. Tapa on ollut toimiva, tosin pitää olla vähän säästöjä ja osata myös budjetoida jonkin verran.

Työt seuraavat perässäni, mutta haluan myös, että ura etenee maan vaihtojen ohella. Pitää muistaa, että en ole mikään reissaaja vaan viihdyn pidempään yhdessä paikassa. Nyt Tanska on pitkän tähtäimen suunnitelmissa: ostin elämäni ensimmäisen pesukoneen. Jos omistaa jotain niin isoa ja painavaa, se tarkoittaa sitä, että nyt ollaan hetki paikoillaan! 

"Se, kenen kanssa kaveeraat riippuu siitä, mitä kieltä osaat."

Maiju: Kieli sanelee toki paljon sitä, kenen kanssa on tekemisissä. Seelannissa olin enimmäkseen seelantilaisten kanssa, englanti oli yhteinen kieli. Tanskassa olen enimmäkseen muiden ulkomaalaisten kanssa, koska en osaa vielä juurikaan tanskaa.
Tanskalaiset puhuvat hyvää englantia eivätkä turhia ujostele, mikä auttaa paljon.

"Useissa tapauksissa parisuhde sinetöi päätöksen lähteä tai jäädä."

Maiju: Tällä hetkellä jääminen tai lähteminen riippuu paljolti siitä, kenet tapaan seuraavaksi. Jos se on suomalainen mies, niin voin tulla Suomeenkin. Tai voihan se syy olla jokin muukin.

"Reissaaja ei saa kiintyä paikkoihin, asioihin, esineisiin tai ihmisiin."

Maiju: En kiinny liikaa tavaroihin, taisin olla sellainen jo lapsena. Olen kyllä raahannut ihme roinaa maitten välillä, mutta aika maltillisesti varmaan kuitenkin. Esimerkiksi viltin sekä Hackmanin haarukat ja veitset vein Uuteen-Seelantiin. Samat ovat nyt Tanskassa.

Viiden vuoden jälkeen oli vaikeaa sanoa heipat seelantilaisille ystäville. Olin tehnyt saman jo kertaalleen Suomessa, Uuteen-Seelantiin lähtiessä, joten tunne ei ollut kuitenkaan uusi.

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta lähtemiseen oppii. Kyllä ihmisistä voi nauttia, vaikka he eivät tule olemaan osa elämää ihan tappiin asti. 

"Lähtijä on levoton sielu, jota saattaa kaduttaa monessa kohtaa."

Maiju: Ei ole mitään mikä kaduttaisi. Olisin voinut reissata enemmän mutta ehtiihän sitä vieläkin. 

"Reissun päällä myös viiden vuoden päästä."

Maiju: Viiden vuoden kuluttua näen itseni mieluiten Tanskassa. Ja puhun tanskaa työpaikan ruokiksella. Se olisi aika huippusuoritus!

Ei paikalla ole niin merkitystä - kunhan on mielenkiintoisia töitä. Ja ehkä joku kiva ihminen siinä rinnalla. 

"On niitä, jotka karistavat kotimaan pölyt lopullisesti, ja on niitä, jotka tietävät palaavansa."

Maiju: Minulta kysytään usein, minkä maan koen omaksi kodiksi. Kysymys muotoillaan usein niin, että vastauksen ajatellaan sulkevan pois kaikki muut vaihtoehdot.

Kotimaani on Suomi, mutta kotini on siellä, missä asunto ja päivittäiset rutiinit ovat.

 Minusta tähän ei ole yhtä oikeata vastausta. Voisin muuttaa takaisin Suomeen ja saattaa olla, että muutankin. Mutta en ihan vielä.