Poisjäännin riemu ja murhe - kertomuksia kuukautisten ympäriltä

Poisjäännin riemu ja murhe - kertomuksia kuukautisten ympäriltä. Kuva: stock.xch

Kuukautiset ovat edelleen lähes tabu; niistä ei juuri puhuta - ja naisen ne "yllättävät" joka kuukausi. Yhtä varmasti kuin kampaajalle mennään aina aivan äärettömän toiveikkaana ("Nyt tulen sieltä ulos aivan uutena ihmisenä!") yllättävät kuukautiset, jälkikäteen ("Ai, siitähän se mun olo johtuikin.").

Neljä naista, kaksi miestä ja kuukautiset:

Mies, 23 v

"Suhtaudun kuukautisiin mielestäni normaalisti: ne eivät niin inhota, niin kuin eivät kauheasti kyllä kiinnostakaan. Asian läpikotaisempi mietiskely voi varmasti puistattaa ketä tahansa miestä. En ole huomannut tyttöystäväni käyttäytyvän mitenkään tavallisesta poikkeavasti kuukautisten aikana, joten ne näyttelevät hyvin pientä osaa elämässäni.

Mitään erityisen mehukasta kerrottavaa kuukautisista minulla ei ole (lol, "mehukasta"!). Kuulin kuukautisista ensimmäisen kerran muistaakseni pari vuotta vanhemmilta kavereiltani, itse olin  jotain 12 -14-vuotias. Muistan kyllä lukeneeni kuukautisista myöhemmällä iällä, noin 15 - 16-vuotiaana netistä ja useaan otteeseen joistain nuorten seksuaaliterveysoppaista.

Seksistä pidättäydyn mieluummin kuukautisten aikana. Jos vuoto ei ole ihan kauhean rankkaa, kai homma oikein superkiihottuneena onnistuisi.

En oikein tunnista kuukautisten oireita, paitsi naisen "valituksen" vatsakivuista ja mahdollisesti kipeistä rinnoista. Parhaatkin vitsini ovat tyttöystäväni mielestä aika huonoja, joten tyydyn nauramaan kuukautisvitseilleni (harvoin) omassa päässäni.

En keksi nyt mitään juttuja kuukautisista - näitä tarinoita liikkuu ehkä enemmän naisten keskuudessa. Miespuolisten kavereiden tai ystävien kanssa koetut keskustelukerrat kuukautisista pystynee laskem… itse asiassa niitä ei taida olla yhtään."

Nainen, 31 v

"Olen nyt 31-vuotias nainen. Kuukautiseni alkoivat suhteellisen myöhään, kaksi viikkoa ennen 15-vuotissynttäreitäni. Minulla oli säilössä jo joitain vuosia aiemmin hankitut paketit kuukautissiteitä, joista opiskelin tarkasti faktat kuukautisista. Olin myös kuullut koulun terkkarilta sekä äidiltäni asiasta.

Odotin menkkojen alkamista valtavasti! Kipein muistoni kuukautisista liittyy tilanteeseen, joka tapahtui noin puoli vuotta ennen menkkojen alkua: lauma tyttöjä, koulukavereitani, pelmahti kotiovelleni ja mentiin yhdessä ulos hengaamaan. Kysyivät sitten onko mulla jo alkaneet menkat. Kaikilla muilla oli - ja häpeän tunne omasta viallisuudesta oli valtava.

Kun menkat sitten vihdoin alkoivat, olin koulussa ja ihmettelin selkäkipua, joka osoittautui sitten menkoista johtuvaksi - mistä olin hyvin onnellinen! Soitin äidilleni ja kerroin että vuodan verta. Äitini kysyi että nenästäkö, johon vastasin että molemmista päistä! Se oli hetki jolloin tunsin olevani hieman vanhempi.

Kuukautiskiertoni oli pitkään säännöllinen ja aika pitkällä 33 päivän kierrolla, mistä olin silloin onnellinen kun menkat tulivat suhteellisen harvoin. Menkkani kun olivat aina tajuttoman kivuliaat.

Myöhemmin hormonaalisten ehkäisyjen jälkeen alkoi kiertoni heitellä 28 ja 42 päivän välillä.
Ongelmaksi tämä tuli, kun aloin puolisoni kanssa yrittää lasta. Ovulaation metsästys oli hankalaa, kun ei voinut tietää, kuinka myöhään se tulee. Taas tunne omasta viallisuudesta oli päällimmäisenä. Jokainen ensimmäinen kiertopäivä oli musertava, kun en sitä raskautta vaan onnistunut saamaan aikaiseksi. Ympärillä kaverit tulivat raskaaksi ensimmäisestä yrittämästä, tuosta vaan.

Loppupeleissä kahden vuoden yrityksen jälkeen minulla diagnosoitiin oligo-ovulaatio eli ovulaatiohäiriö sekä monirakkulaiset munasarjat. Lääkitys aloitettiin ja viiden kuukauden jälkeen raskaustesti näytti plussaa. Ikinä en ole ollut näin onnellinen menkkojen poisjäännistä!"

Nainen, 34 v

"Kuukautiseni alkoivat, kun olin 16-vuotias. Ãitini oli kertonut asiasta hyvissä ajoin, tiesin tästä naisen elämään kuuluvasta asiasta varmaan jo 5-vuotiaana. Kun hetki sitten koitti, äitini ei kuitenkaan ollut kotona, vaan ensimmäisenä kerroin asiasta isälleni, joka taisi olla laittamassa ruokaa. Hän otti asian tyynesti ja kysyi, oliko minulla siteitä.

Samana päivänä kävin ylpeänä kaupassa ostamassa sidepaketin. Tosin tuolloin ne olivat vielä kauheita, paksuja pötkylöitä, todella epämukavia.

Olin iloinen ja ylpeä kuukautisten alkamisesta ja kirjoitin päiväkirjaani, että nyt minusta on tullut N-A-I-N-E-N. Sittemmin en iloinnut asiasta niin paljon, sillä kuukautiskipuni olivat kovat, kunnes myöhemmin aloin syödä e-pillereitä.

Kuukautiskiertoni on ollut säännöllinen, myös ilman pillereitä, ja kivut ovat pysyneet poissa särkylääkkeillä. Suhtaudun kuukautisiin pakollisena, kenties joskus hieman hankalana mutta luonnollisena asiana."

Mies, 32 v 

"Aiemmin, nuorempana, suhtautumiseni kuukautisiin ei ollut mitenkään erityinen. Ne olivat jotain, mitä tytöille tapahtui yläasteen aikana. Joku kohisi ala-asteella kuudennella luokalla, että jollain tytöllä oli alkanut menkat. En tajunnut antaa sille mitään arvoa. Myöhemmissäkään suhteissa kuukautiset eivät ole rajoittaneet elämistä.

Äiti kertoi minulle jo lapsuudessa kuukautisista. Samoin muutkin sukupuolijuttuihin liittyvät asiat olen saanut kuulla varhain. Enkä ole kokenut sitä haitaksi.

Kuukautiset ovat saaneet uutta merkitystä vaimoni vuoksi, koska hän kokee menkat melko voimallisesti. On kipua ja hormoniheittelyä. Onpahan tullut opittua, mitä PMS voi tarkoittaa. Kuukautiset sinänsä eivät inhota tai muutakaan, hyvin perussettiä. Normaalia. Toisaalta minä kyllä saatan sietää eritepuolta keskimääräistä paremmin, ei mua p***a-jututkaan inhota enkä voi pahoin ruokapöydässä vaikka mistä puhuttaisiin. Ei hävetä ostaa tamponeita kaupasta. Enemmän hävettää ostaa kortsuja.

PMS-oireiden kanssa ei ole mukava elää, mutta niitä oppii hiljalleen lukemaan. Se oli kyllä järisyttävä yllätys, kun menkat olivat vaimollani ratkaisevan paljon jäljessä.

Voisin harrastaa seksiäkin kuukautisten aikana, Kyllä se minulle sopisi. Ei inhota. Miehen kierto taitaa olla siinä mielessä 24/7.

Vitsejä aiheesta ei aina uskalla laskea. Jos vaimo on muutenkin kärttyinen ja siihen päälle kun heittää, että "jaahas, onkohan PMS" niin tietää sanoneensa. Ei viitsi tahallaan heittää bensaa liekkeihin. Toisaalta, joskus veikkaus osuu kyllä oikeaan. En siis pidä kirjaa vaimoni kuukautiskierrosta, en laske kalenterista päiviä, en seuraa. Se hetki kuukaudesta tulee aina vähän kuin yllättäen.

Menkat ei todellakaan ole minulle mitenkään erityisen merkittävä asia. Paljon helpompaa olisi elää ilman niitä, miehenäkin.

Kerran vaimoni ystävä jäi meille juhlien jälkeen yökylään. Laitettiin vieraspatja yksiömme lattialle. Aamulla ystävä heräsi, nousi vessaan ja olipa yllätys, kun patjaa koristi verinen läntti. Kyllä sen kaikki huomasivat, vaan yritin olla ettei mitään olis tapahtunutkaan, koska tuo kaveri on muutenkin aivan järjettömän ujo. Tilanne oli varmasti nolo hänelle, minä naureskelin sitten jälkikäteen. Oli hyvä etten huomauttanut asiasta silloin, kuulin myöhemmin. Vieläkin samassa patjassa on ruskea jälki.

Kerran exän kanssa harrastettiin seksiä kuukautisten aikaan ja kun hän nousi päältäni, verta tipahteli reilusti päälleni ja oli valunut muutenkin. Oma verinen vatsa, reidet ja nivuset - se näky jäi mieleen, mutta en minä kauhistunut. Se vaan oli aika erikoinen tilanne, Niin erikoinen että sen muistaa. Taidettiin kuitata naurulla, ei siitä kiusallista tullut."

Nainen, 32 v

"Olin 12-vuotias ala-astelainen ja kesälomalla tädin mökillä kun kuukautiseni alkoivat. Tiesin kyllä hyvinkin mistä on kyse, mutta silti olo oli hämmentynyt. En oikein tiennyt pitäisikö asiasta olla iloinen, koska vuoto sattui. Ja jotenkin siihen konkretisoitui lapsuuden loppuminen tavallaan. Hankalinta konkreettisesti taisi olla silloin että löytää pikaisesti siteitä jostakin. Lähin kauppa oli kohtalaisen matkan takana mökiltä. Muistan että side tuntui todella ahdistavalta ja pelkäsin että se näkyy. 

Koulussa, kavereiden kanssa ja kotonakin kuukautisista oli kyllä puhuttu. Eikä aihe ollut outo. Muistaakseni kuukautisten ensimmäisellä kerralla tätini oli se joka auttoi siteiden hankinnassa.

Olin yhdeksästä kuudennen luokan tytöstä varmaan kolmas, jolla kuukautiset alkoivat. Jotenkin kummasti luokkamme opettaja hoiti seksuaalivalistuksen ja kuukautisista puhumisen niin, että me tytöt puhuimme keskenämme asioista aika avoimesti. Suhtautuminen siihen, jolla kuukautiset aina vuorollaan alkoivat, oli järkevää ja empaattistakin.

Kuukautisten alettua välttelin pitkään siteiden ostamista itse. Se tuntui jotenkin nololta. Jos vaikka joku tuttu olisi sattunut kauppaan samaan aikaan. Se olisi ollut kamalaa. Ylä-asteikäisenä taisin jo itse uskaltaa hoitaa asian.

Kuukautisten aikaan kivut ovat usein sitä luokkaa, että ei tule mieleenkään ajatella seksiä. Vaikka joskus kyllä tekee mieli - mutta olo on sitten kuitenkin sellainen, että se ei tunnu kivalta ajatukselta.

Kuukautiset ovat tuoneet minulle hiukan kipua ja murhetta. Enkä ole koskaan pitänyt niistä. Kipuilu on lähes jokakertaista ja vaikuttaa pahimpana vuotopäivänä suoraan elämänlaatuun. PMS-oireista nyt puhumattakaan."

Nainen, 40 v

"Kuukautiseni alkoivat 11-vuotiaana. Olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin. Kävimme äidin kanssa ostamassa minulle siteitä aurinkoisena kevätpäivänä. Olin epäuskon vallassa, ehkä vähän pakokauhunkin; eihän niiden pitänyt vielä alkaa! Jotain peruuttamatonta oli tapahtunut. 

Olin saanut hyvissä ajoin tietoa kuukautisista biologian tunnilla ja äitikin oli niistä kertonut.  

Tunsin kantavani salaisuutta. Kaveriporukassa toki menkoista puhuttiin, mutta en kehdannut myöntää, että minulla oli jo alkanut. Helpotus oli valtava, kun joitakin aikoja myöhemmin läheisellä ystävälläni alkoivat kuukautiset. Enää en ollut yksin. 

Koulussa nolotti, kun piti mennä hakemaan terveydenhoitajalta lupa olla pois uinnista kuukautisten aikana. Ja sitäkin enemmän näyttää se lupalappu eläkeikää lähestyvälle miesopettajalle.  

Fyysiset tuntemukset, kuukautiskivut, olivat uusia ja ehkä siksi niin rajuja. Koin välillä itseni niin sairaaksi, etten sängystä ylös päässyt. Kaiken lisäksi siteet tuntuivat hirvittävän kömpelöiltä. 

Parikymppisenä aloin ajatella, että kuukautiset ovat merkki hedelmällisyydestä, ainakin sen mahdollisuudesta. Ennen raskaaksi tuloani tietoisuus kuukautisten olemassaolosta ja kierrosta kasvoi. Kuukautisten poisjääminen tuotti ensin varovaista ja varmuuden tultua suurta iloa. 

Oikeastaan suurin riesa kuukautisista minulle on ollut ulkoiluaktiviteeteissa leiriolosuhteissa. Mutta silloinkin niiden kanssa on vain elettävä, turhia miettimättä."

kommentit

miehillä on todella negatiivinen suhtautuminen kuukautisiin. Sanotaan ettei haittaa ja sitten kuitenkin pidetään niiden oireita negatiivisina. Minulle on eräs mieshenkilö jopa suositellut sterilisaatiota, vaikka minulla ei ole lapsikaan. Sterilisaation hän perusteli sillä että naispuoleiset sarjamurhaajat kärsivät PMS oireista.Keskustelu käytiin vakavalla naamalla aivan tosissaan. Nainen jolla ei ole kuukautisia mahdollistaa myös vapaan seksin / irtosuhteet ilman ehkäisyä, kun unohdetaan sukupuolitaudit. Nainen jolla on kuukautiset on tällä logigalla yhteiskunnan vihollinen ja uhka. Jotain korjattavaa tälläisissä asenteissa on, en tietenkään väitä että kaikki miehet ajattelvat näin.

Henkilökohtaisesti asia on päinvastoin tunnen oloni hieman seesteisemmäksi ja tunne-elämältä rikkaamkasi. Toisaalta saastainen veri ja äärettömät kipukohtaukset saavat hetkellisesti olon likaiseksi, mutta siittä pääsee liikkumalla ja hygieniaa hoitamalla. Verinen seksi on mielstäni likaista ja siksi kuvottavaa. Välillä kieltämättä kaipaisi sairasloman kuukautisten ajaksi koska kipulääkeiden jatkuva popsiminen tasaisin väliajoin kerran kuussa ei ole tervettä.Hormoonihoito, e-pillereit, vaikuttavat yleisesti hormoonitasa-painoon enkä halua turhaan syödä koska ei ole miesystävää. E-pillereiden popsiminen saastutaa veden ja toisaalta kuukautiskivusta aina muistaa olevansa nainen, ja kuinka rankaa naisena oleminen on.

Hyvä että kuukautisista keskustellaan.

>kuunkiertolainen Ma, 2012-06-18 14:46

Ihmettelin ensimmäisen miehen kertomaa, että oli kuullut kuukautisista kavereilta ja netistä? Hmm. Minun nuoruudessa (70-80-luvuilla) niistä kerrottiin koulussa, biologian ja terveystiedon tunneilla. Kun niistä puhuttiin pojat kiusasi ja hävetti.

Menkat alkoi 13-vuotiaana, ilman ennakkovaroitusta kun oltiin uimarannalla. Se oli hirveää. En tiedä kuinka moni huomasi, äitini ainakin ja hän pelasti minut tilanteesta. Inhosin menkkoja. Vuoto oli todella runsasta. Maha ja pää oli todella kipeät ja välillä oli lämpöä. Silloin jäin kotiin. Olin urheilullinen, mutta menkkojen aikana ei tehnyt yhtään mieli liikkua. Vain maata ja kärsiä. Siteet tosiaan oli siihen aikaan paksuja ja huonosti imeviä.

En koskaan oppinut pitämään kuukautisista vaikka oireet helpottuivat parissa vuodessa merkittävästi. Niiden kanssa vain oppi elämään. Nyt ne tekee loppuaan, ja tuntuu kuin olisi palannut nuoruuteen. Hirvittävät PMS-oireet pää- ja vatsakipuineen, myös kuukautisten aikana. Epäsäännöllisyys on pahinta, ja se vuodon runsaus hämmentää kun luulin niukkenevan loppua kohden.

>Maaria Ma, 2012-06-18 19:31

Omat menkat alkoivat 15 vuotiaana ja vihasin niitä tulivatpa ne säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Mutta kiitos hormonaalisen ehkäisyn aloin ensin siirtelemään vuotoajankohtaa e-pillereillä harvemmaksi ja nykyään, kun syön minipillereitä ei ole ollut kuukautisia seitsemään vuoteen! Oikeasti tämä on ihanaa..ei vatsakipuja, ei sotkua, ei seksitöntä aikaa, ei särkylääkkeitä. Lisäksi tiedän, etten ole edes ainutlaatuinen tapaus..yhä useammalla naisella on hormonikierukka nykyään joka jättää menkat pois kokonaan ja e-pilleritkin vähentävät vuotoa ja niillä voi päättää itse vuodon ajankohdan. Tai itseasiassa lääketiede ei edes käytä nimeä kuukautisvuoto kun syö pilereitä, koska ne aiheuttavat "keinotekoisen tyhjennysvuodon".

>Riitta Ma, 2012-06-18 19:52

Taisin olla 14-vuotias ja kotosalla, kun menkat alkoivat. Olin kuvitellut, että elämänlaatuni heikkenee romahdusmaisesti sitten, kun ne alkavat. Äitini käytti sellaisia paksuja, neliskanttisia siteitä - ja myös tamponeja, ja saatoin vain kuvitella, kuinka kamalaa olisi kävellä vaipat housuissa päivät pitkät.

Tiesin kyllä, missä äiti piti siteitään, mutta kysyin kuitenkin, kun pelätty päivä koitti. Taisin käyttää pelkkiä siteitä tasan sen kerran, ja seuraavalla siirryin päiviksi heti tamponeihin. Lopulta aloin käyttää tamponeja myös öisin. Kätevää.

Totesin aika pian, että pelkäämäni elämänlaadun heikkeneminen jäi melkoisen vähäiseksi. Teininä minulla ei ollut minkäänlaisia kuukautiskipuja. Vuoto oli niukkaa ja kesti 3 - 4 päivää. PMS-oireista ei ole kokemusta, sillä kiukkuni syntyy ainoastaan siitä pienoisesta elämänlaadun heikkenemisestä: uiminen ja yhteissaunat eivät niin innosta, ja pitää turvautua tamponeihin. Nykyään on usein huono olo ekana päivänä. Valitettavasti aikuisiällä alkanut migreeni liittyy vahvasti menkkojen ajankohtaan.

Alusta asti olen yleensä tuntenut, kun munasolu irtoaa, ja tiennyt päiviä laskematta, kun menkat alkavat samana tai seuraavana päivänä.

Seksielämääni niukahko vuoto ei ole yleensä haitannut. Kumppaneita ei ole pelottanut, kun olen kertonut ja todennut, ettei ole kyse mistään Tonavasta. Pyyhe alle kaiken varalta. Ensimmäistä kertaa uuden kumppanin kanssa en ole halukas kokeilemaan menkkojen aikaan.

>Viivi, 37 v Ma, 2012-06-18 21:02

Olin 9-vuotias, kuukautiset alkoivat todella aikaisin ja voi miksi juuri minulla. Äiti oli kertonut niistä, että ei pidä säikähtää, jos alkaa valua verta. Kauhistuin, kun huomasin, että mahakipu johtui kuukautisista.

Ei ollut sisävessaa ja ennen kaikkea vaikeaa oli se, että meillä kuukautiset olivat häpeä, "alapään asia", josta ei saanut puhua, itse otin puheeksi ne muutaman kerran. Äiti vain totesi nähtyään pyykissä koppuraisiksi verestä kuivuneet alushousuni, että sinullakin on näköjään p---atauti alkanut. Yllätyin, kun äiti sanoi, että on ne hänelläkin. En tiedä, mitä äiti käytti, mutta siteitä hän osti minulle vasta yhden talven jälkeen pyynnöstäni, siihen asti pärjäsin nenäliinoilla. Jännitin aina, kuinka saan vohkittua nenäliinoja tarpeeksi niin ettei muu perhe huomaa. Huomasivathan he mutta kaikki olivat kuin eivät olisi tienneet. Opin, että salailu on normaalia.

Minulla oli kovat kuukautiskivut, oksensin ja makasin puoli päivää sängyssä aina eka päivänä, paitsi koulusssa ei pystynyt. Pelkäsin kuukautisia. Kukaan ei hankkinut lääkkeitä eikä hoitanut kipua, koska kuukautiset olivat häpeä ja tabu. Täysin käsittämätön tilanne, että isän kanssa olisi voinut rupatella menkoista. Minulla tilanne oli tämä -80-luvulla, varmaan aiempina vuosikymmeninä tuo oli yleistä. Koulussakaan kukaan ei arvannut, että niin nuorella lapsella oksentelun syy voisivat olla kuukautiskivut. Terveydenhoitajalle joskus kerroin, mutta hän vain nyökytteli myötätuntoisena.

Nyt olen nelikymppinen ja menkoista ei ole ollut haittaa melkein 20 vuoteen. Kivut loppuivat aikanaan täysin ja pelkkä valuminen ei ole haitta. Synnytyksissä oli etua nuoruudessa saadusta korkeasta kipukynnyksestä.

>A Ma, 2012-06-18 22:16

Muistan oikein hyvin. Sain kuukautiset 13-vuotis lahjaksi. Ymmärsin, että näin tapahtuu ja mistä on kysymys. En kuitenkaan ollut saanut kummoisempaa valistusta äidiltäni saati muilta. Äidille kerroin ja hän hankki minulle siteet sekä tampoonit. Itse opettelin käyttämään. Leskiäidin resurssit eivät riittäneet tyttären seksuaalivalistukseen, ainoastaan elatuksen hankkimiseen. En ole katkera, ymmärrän tuon hetken elämäntilanteen ja ajan hengen. Nyt itse, pian 50-vuotiaana, olen tyttärilleni eritavalla asiasta kertonut ja asioista keskustellut. Ovat luultavasti fiksumpia kuin itse tuon ikäisenä. Edelleen, viiden lapsen jälkeen. minulla on kuukautiset. Hiljalleen huomaan niiden hiipuvan. Menopaussissa ollaan. Elämä jatkuu....

>AR Ma, 2012-06-18 22:34

Minulla kuukautiset alkoivat 12-vuotiaana kesken koulupäivän,se hävetti suunnattomasti minua ja olin luokallani ainut jolla oli kuukautiset ja terveydenhoitaja vielä kertoi asian muille,niin minua kiusattiin koulussa kuukautisten takia.Siteitä en heti tykännyt käyttää ollenkaan,koska minua kiusattiin koulussa asian takia,pesin käsin verisiä pikkuhousujani kotona iltaisin vessassa kuivumaan.Meni pari vuotta yläasteella vasta hyväksyin kuukautiset ja aloin käyttää siteitä.Kivut minulla aina olleet kuukautisten aikana todella kovat teini-iästä asti.Odottelenkin jo että koska täytän 50v,niin pääsen kuukautisista eroon.lapsia minulla ei ole.Oma äitini ei minulle kuukautisista kertonut ollenkaan.Ainut mikä harmittaa,että omaa lasta en ole saanut ja ikää minulla jo yli 40v,se jää haaveeksi minulla ja olen lapsirakas ollut aina niin itkettää kun lasta en ole saanut.Luoja minulle kuitenkin kuukautiset antanut lapsen saamista varten,mutta ei ole lasta sitten minulle antanut.

>Marjut Ma, 2012-06-18 23:05

Minulla kuukautiset alkoivat 12-vuotiaana kesken koulupäivän,se hävetti suunnattomasti minua ja olin luokallani ainut jolla oli kuukautiset ja terveydenhoitaja vielä kertoi asian muille,niin minua kiusattiin koulussa kuukautisten takia.Siteitä en heti tykännyt käyttää ollenkaan,koska minua kiusattiin koulussa asian takia,pesin käsin verisiä pikkuhousujani kotona iltaisin vessassa kuivumaan.Meni pari vuotta yläasteella vasta hyväksyin kuukautiset ja aloin käyttää siteitä.Kivut minulla aina olleet kuukautisten aikana todella kovat teini-iästä asti.Odottelenkin jo että koska täytän 50v,niin pääsen kuukautisista eroon.lapsia minulla ei ole.Oma äitini ei minulle kuukautisista kertonut ollenkaan.Ainut mikä harmittaa,että omaa lasta en ole saanut ja ikää minulla jo yli 40v,se jää haaveeksi minulla ja olen lapsirakas ollut aina niin itkettää kun lasta en ole saanut.Luoja minulle kuitenkin kuukautiset antanut lapsen saamista varten,mutta ei ole lasta sitten minulle antanut.

>Marjut Ma, 2012-06-18 23:06

Minäkin muistan hyvin kuukautisten alkamisen, tarkan päivämääränkin. Olin 11-vuotias ja epäilin aamusta, että nyt ne alkavat, kun alushousuissa oli vähän tuhrua. Illalla sitä oli jo paljon enemmän ja muistan kiroilleeni itkukurkussa, että nytkö jo... Koko kouluajan inhosin säätämistä siteiden kanssa, pelkäsin läpivuotoja koulussa ja nukkuessa (molempia kävi) enkä suostunut ensi alkuun käymään suihkussa menkkojen aikaan, kun ällötti niin. Äidille kerroin, mutten muista ikinä kellekään muulle sanoneeni asiasta.

Nykyään kuukautisiin on tottunut, mutta vieläkään ne eivät ole aivan neutraali juttu. Vuotoa tulee melko runsaasti, mieliala heittelee jne. Vasta lapsensaannin jälkeen olen alkanut oppia oman kiertoni piirteitä, esim. tunnistamaan ovulaation ja mielialavaihtelut. En tiedä, vakiintuvatko kierron oireet vasta vanhempana tai voiko niitä ymmärtää vasta sitten, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi lapsena auttanut huomattavasti, jos olisi osannut niitä yhtään tunnistaa jo silloin.

Varsinaisen helpotuksen omaan kuukautistuskaani kuitenkin toi siirtyminen käyttämään kuukuppia. Tamponeita en ikinä ollut käyttänyt ja ero siteisiin nähden oli valtava. Tampooni mainoksissa sanotaan, että voit tehdä kaikkea mahdollista myös kuukautisten aikaan, ja kuukupin kanssa on sama juttu. Toivon todella, että sekä ekologinen että käyttäjäystävällinen kuukautissuoja tulee saamaan lisää käyttäjiä!

>Z Ma, 2012-06-18 23:44

Inhosin kuukautisia alusta asti, 14-vuotiaasta. Siteet ja tamponit ällöttivät, kärsin kovista kivuista enkä kehdannut käydä uimassa tai saunassa muiden kanssa.

Vasta kuukupin käytön myötä suhtautuminen kuukautisiin on muuttunut. Uiminen ja saunominen onnistuu, eikä ole enää likainen olo vuotavan veren takia. Nyt, 25-vuotiaana, kuukautiset eivät enää haittaa elämää millään tapaa, päinvastoin, ne ovat jopa iloinen, naisen elämään kuuluva asia.

Särkylääkkeitä syön silloin kun tarvitsee. Kuukupin tyhjentäminen aamuin illoin ei iljetä, toisin kuin veristen siteiden vaihtaminen. Kuukupin käytössä on tietysti myös ekologinen puolensa, mutta naisena olemisen kannalta minulle on tärkeämpää sen mukavuus ja helppous. En voisi enää kuvitella sullovani hankaavia ja hiostavia siteitä housuihini päivän ajaksi. Onneksi ajat ja asenteet muuttuvat.

>L Ti, 2012-06-19 14:04

Kuukautiset juuri nyt, päivä kolme. Että mä inhoan näitä. Mutta yhdestä muutoksesta iloitsen: mulla oli kivuliaat kuukautiset raskauteen saakka. Lapsensaamisen jälkeen täysin kivuttomat. Mikä ilo ja helpotus.

>Eve Mantu Ke, 2012-06-20 10:16

Olin 15 kun kuukautiseni alkoi. Samana päivänä kun menin riparille! Jotenkin tunsin oloni nuoreksi naiseksi. Oli vähän mahakipuja, jotka muuten on pahentunu vaan ajan kuluessa. Sillon rippikoulussa, eka päivänä, ajattelin kokoajan, että mulla on se side siellä ja vuodan. Kysyin kavereilta neuvoja. Huvittavaa oli kun äiti varoitti, että jos siltä olen perinyt, niin erittäin runsaat menkat. Laitoin sitten yöksi oikeen kunnon patjan housuihin. Olo oli oikeen turvallinen, mutta aamulla ku katsoin ni vaa pieni tippa oli vuotanut!

Mutta oikeesti parasta oli kun jonkun vuoden jälkeen tajusin, että mähän oon sukukypsä, voisin saada lapsia. Jotenkin oli niin ihmeellistä ja kun kuvittelin että mulla lapsi, käytännössä mahdollista, mutta tunsin vaan itteni nii nuoreksi. Samalla tuli sitten se pelko että tuun vahingossa raskaaksi.

>marru Pe, 2012-12-14 19:53

No, oon nyt 11, ja pelkään ett ne menkat alkaa joskus ku oon koulussa, kesken tunnin, ja mul ois mun penkki ihan veres, ja mul on viel semmonen yli 40v, todellaki JÄREE ope, ja sitte se alkaa nauraa ja valittaa ett "siivoo toi penkki nyt heti!!" Ja sit kaikki alkaisi nauraa... Millo ne alkaa?? Pelkään niitä nyt ku sitte tunnen itsestäni etten oo enää lapsi... :(((

>Eräs pelokas ihminen :( Ti, 2014-02-11 19:50
>ullav To, 2014-02-13 08:28

lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä