Reklamaatio Haikaralle

Reklamaatiokirje Haikaralle. Kuva: stock.xchng, Jenny Rollo

Hyvä Herra Haikara, 

Reklamoin seuraavista asioista: 

Haluaisin takaisin hermoni, jotka olen menettänyt jatkuvien vaatetaisteluiden, nukuttamisrumban ja karkkihyllytappeluiden tähden. 

Palauttaisin kaksi makkarakerrosta vyötäröltäni, sekä tissit, jotka ovat jostain syystä vaihtuneet löysempiin. 

Vaadin takaisin myös oman rauhan wc:ssä sekä entiset reaktioni suhteessa räkätahroihin. Muistaakseni en ennen sivuuttanut toisen ihmisen räkää hihassani olan kohautuksella. En myöskään käynyt keskustelua tai pitänyt ketään sylissä istuessani pöntöllä.

Lisäksi pyydän antamaan takaisin huolettomuuden ja ottamaan vastaan vaihtokaupassa jatkuvan takakireyden ja vaarat, jotka näen iltakävelyssä ilman heijastinliiviä. 

Palautan edelleen likaiset sukat pehmolelukorista, käytetyt nenäliinat sohvatyynyjen välistä, kivet pyykkikoneesta ja ääntelevät zhuzhu-petsit sängystäni. 

Pyydän myös korvausta siivoojan muodossa sohvapöytään piirretyn omakuvan sekä eteisessä 24h vallitsevan hiekotuksen tähden. 

Valitukseni koskee myös seksielämän kiusallisia keskeytyksiä. Sopimuksessa ei kerrottu, että keskeytynyt tai aloittamaton yhdyntä on tavallisempi kuin aloitettu ja keskeytymätön.

Haluan myös mainita napaan asti ulottuvista takertujista välissämme, kun yritämme puolisoni kanssa halailla vaivihkaa lauantaiaamuna. Voisitteko selittää kuinka asentamanne "nyt vanhemmat halii vain kahden" -sensorit saadaan kytkettyä pois päältä?

Vaadin takaisin myös omaa ja puolisoni paikkaa parisängyssämme. Lisäkorvausta otan kantapäistä jotka löytävät tiensä suuhuni yö yön jälkeen.

Maksimikorvausta vaadin noin 1200 tunnista yöunia viimeisen kahdeksan vuoden aikana.

Pyytäisin myös takaisin muistiani, johon ei enää mahdu kampaajakäynti tai oma hammaslääkäri, sillä se on ylikuormittunut päiväkodin lelupäivistä, onnenkiven olinpaikasta ja kouluunlähtömuistutuksista. 

Vaadin takaisin oikeuden kaukosäätimeen!

Haluaisin tiedustella, onko olemassa jokin ääretön säilytyspaikka vessapaperitolloista askarrelluille lahjoille, joita ei saa ikinä koskaan missään nimessä heittää pois? 

Ottaisin takaisin myös kaikki keskustelut, lauseet ja ajatukset, jotka keskeytyivät huutoihin "Äiti! Isi!"

Kysyn erittäin huolestuneena, minne kaikki tämän huushollin kahdeksat sakset ovat hävinneet? 

Reklamoin myös katoavista välipaloista; vaikka kyselen, kuten sopimuksessa neuvotaan, haluaako joku muu mitään ja vastaus on kieltävä, niin leivän ja mehun eteen saatuani leivältä häviää poikkeuksetta ainakin makkara ja kurkut. Toisinaan myös mehu on juotu, kun silmäni ovat sanomalehdessä.

Lopuksi haluaisin saada paremman ohjeistuksen vastatakseni seuraaviin minulle jatkuvasti esitettäviin kysymyksiin: Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen? Onko vielä pitkä matka? Miksi ei, kun kaikki muutkin saa?

Pikaista vastausta odottaen
Ylikuormittunut Äiti

kommentit

Kiitos hauskasta tekstistä, nauroin ääneen!

(Mitä tulee joihinkin kommentteihin, ymmärrän nyt miksi lukiolaisilla opetetaan eri tekstityylien tunnistamista... Ihan en ymmärtänyt, miten tämän tekstin voisi tulkia tyytymättömän valitukseksi, eikä ironian ymmärtämiseen tosiaan tarvita omia lapsia.)

Pidin tästä paljon, nyt aion tutustua kirjoittajan muihin teksteihin!

>adna Pe, 2014-02-28 21:55

Joka kerta kun näitä sarkastisia tekstejä vanhemmuuden "iloista" luen - ja näitähän löytyy etenkin facebookista jaettuna säännöllisesti - oma reaktioni on hyvin yksinkertainen: äärimmäinen, sielun pohjaa myöten tuntuva helpotuksen ja ilon tunne.

Olen lapseton, viihdyn elämässäni, olen tosi onnellinen ihminen ja vähintäänkin viikottain koen tämän helpotuksen ja ilon tunteen siitä, että näin on. Puhtaasti. Joku ilahtuu oikeasti siitä, että saa mennä yksin vessaan ja kokee että lapseton ei voi sitä ymmärtää. No, joku kokee todellisen sydänjuuria myöten tuntuvan hymyn ja uskomattoman vapautuksen tunteen kävellessään jälleen kerran yhden kirkuvan lapsen ja sen yltiöväsyneeltä näyttävän vanhemman ohi. Tätä se perheellinen ei taas voi ymmärtää, epäilemättä.

Jotainhan näillä "sarkastisilla" teksteillä haetaan. Mutta mitä? Ovatko ne tosiaan vain läppää? Vai haetaanko niillä selkääntaputuksia, lohtua, kenties jopa sääliä? Jokainen järkevä kuitenkin tietää, ettei perhe-elämä ole pelkkää auvoa ja onnea, eikä mikään elämäntapa ole sellainen, etteikö joskus tunnu tympeältä.

>Marianne K. La, 2014-03-22 12:29

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä