Reklamaatio Haikaralle
Hyvä Herra Haikara,
Reklamoin seuraavista asioista:
Haluaisin takaisin hermoni, jotka olen menettänyt jatkuvien vaatetaisteluiden, nukuttamisrumban ja karkkihyllytappeluiden tähden.
Palauttaisin kaksi makkarakerrosta vyötäröltäni, sekä tissit, jotka ovat jostain syystä vaihtuneet löysempiin.
Vaadin takaisin myös oman rauhan wc:ssä sekä entiset reaktioni suhteessa räkätahroihin. Muistaakseni en ennen sivuuttanut toisen ihmisen räkää hihassani olan kohautuksella. En myöskään käynyt keskustelua tai pitänyt ketään sylissä istuessani pöntöllä.
Lisäksi pyydän antamaan takaisin huolettomuuden ja ottamaan vastaan vaihtokaupassa jatkuvan takakireyden ja vaarat, jotka näen iltakävelyssä ilman heijastinliiviä.
Palautan edelleen likaiset sukat pehmolelukorista, käytetyt nenäliinat sohvatyynyjen välistä, kivet pyykkikoneesta ja ääntelevät zhuzhu-petsit sängystäni.
Pyydän myös korvausta siivoojan muodossa sohvapöytään piirretyn omakuvan sekä eteisessä 24h vallitsevan hiekotuksen tähden.
Valitukseni koskee myös seksielämän kiusallisia keskeytyksiä. Sopimuksessa ei kerrottu, että keskeytynyt tai aloittamaton yhdyntä on tavallisempi kuin aloitettu ja keskeytymätön.
Haluan myös mainita napaan asti ulottuvista takertujista välissämme, kun yritämme puolisoni kanssa halailla vaivihkaa lauantaiaamuna. Voisitteko selittää kuinka asentamanne "nyt vanhemmat halii vain kahden" -sensorit saadaan kytkettyä pois päältä?
Vaadin takaisin myös omaa ja puolisoni paikkaa parisängyssämme. Lisäkorvausta otan kantapäistä jotka löytävät tiensä suuhuni yö yön jälkeen.
Maksimikorvausta vaadin noin 1200 tunnista yöunia viimeisen kahdeksan vuoden aikana.
Pyytäisin myös takaisin muistiani, johon ei enää mahdu kampaajakäynti tai oma hammaslääkäri, sillä se on ylikuormittunut päiväkodin lelupäivistä, onnenkiven olinpaikasta ja kouluunlähtömuistutuksista.
Vaadin takaisin oikeuden kaukosäätimeen!
Haluaisin tiedustella, onko olemassa jokin ääretön säilytyspaikka vessapaperitolloista askarrelluille lahjoille, joita ei saa ikinä koskaan missään nimessä heittää pois?
Ottaisin takaisin myös kaikki keskustelut, lauseet ja ajatukset, jotka keskeytyivät huutoihin "Äiti! Isi!"
Kysyn erittäin huolestuneena, minne kaikki tämän huushollin kahdeksat sakset ovat hävinneet?
Reklamoin myös katoavista välipaloista; vaikka kyselen, kuten sopimuksessa neuvotaan, haluaako joku muu mitään ja vastaus on kieltävä, niin leivän ja mehun eteen saatuani leivältä häviää poikkeuksetta ainakin makkara ja kurkut. Toisinaan myös mehu on juotu, kun silmäni ovat sanomalehdessä.
Lopuksi haluaisin saada paremman ohjeistuksen vastatakseni seuraaviin minulle jatkuvasti esitettäviin kysymyksiin: Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen? Onko vielä pitkä matka? Miksi ei, kun kaikki muutkin saa?
Pikaista vastausta odottaen
Ylikuormittunut Äiti
kommentit
Tätä itekin ajoin takaa. En muista tunkeneeni itse lapsena vanhempien sänkyyn muulloin kuin nähtyäni painajaista. Vessarauha oli muistaakseni sekä aikuisilla että minulla lapsena. minusta tuntui kamalan nololta ja kiusalliselta, jos vessarauhaani tultiin häiritsemään, eikä käynyt mielessäkään tunkea vessaan jokun toisen kanssa yhtaikaa. Juurikin tämä, että "kaikki muuttuu ihan väistämättä vessakäyntejä myöten" on se, mitä vastaan olen nyt ja tulen olemaan myös lapsen synnyttyä. Yritin lapsena kerran piirtää seinään, se lopetetettiin saman tien ja tehtiin selväksi että vain piirustuspaperit on piirtämistä varten. Syöminen hoidettiin ruoka-aikaan pöydän ääressä, eikä sinkoilemalla pitkin kämppää sotkien puuroa sohvaan ja mehua matolle. Jos sääntöjen ja tapojen opettaminen onnistui 30 vuotta sitten, niin miksei se onnistuisi nykyäänkin?
Epäilijöille kerrottakoon, että olen nämä edellämainitsemani esimerkit ja muistikuvat vielä varmistanut omilta vanhemmiltani - pitävät paikkansa.
En sano että vanhempi ei saisi olla väsynyt. Tottakai saa. Ihme, jos ei ole. Minua ahdistavat nämä esimerkinomaiset kuvaukset lapsiarjesta, jotka esitetään ikäänkuin itsestäänselvinä ja väistämättöminä.
Käsi pystyyn, kuka ei ikinä valita omasta elämästään! Oli se millaista hyvänsä, ja kuului siihen sitten lapsia tai ei.
Hyvä Kirjoittaja!
Kuulkaa kun ei meillä täällä ole ollenkaan ollut tapana käyttää sarkasmia tai ironiaa. Katsos kun tämä on internet. Täällä on kaikki mielensäpahoittajat. Parempi kun tästä lähtien vaan käytät blogia kahvin hinnasta ja säästä ja hymyilemättömistä bussikuskeista valittamiseen.
Sielua kuristavin terveisin,
Voimakkaasti (kommenteista) järkyttynyt lukija.
Ai niin. Kissavideoita voi jakaa (esim. http://youtu.be/HZ90sqzOF8g )
ps. loistavaa tekstiä :)
HaHa hauska kirjoitus, jonka vitsiksi ymmärtää vain samassa tilanteessa olleet.
Jokainen "lapsellinen" ja suurin osa lapsettomista, järjen ja huumorintajun omistavista ihmisistä kyllä varmasti ymmärtää ja tietää mitä tekstillä tarkoitetaan! Ei todellakaan ole väheksyvä, loukkaava vaan päinvastoin hauska ja kaikella rakkaudella kirjoitettu "tyhjentävä ja vapauttava" joka perheen arkeen kuuluva keventävä teksti.
Aivan ihana ja niiin tuttua!! :)
Vessakeskustelut on jokaisen äidin yksinoikeus :D
Nämähän nimenomaan on niitä nauttimisen arvoisia asioita jotka kyllä väsyttääkin sillä hetkellä, mutta jälkeenpäin niitä kaipaa todella ❤️
Kiitos hauskasta tekstistä! Nauratti, kun kuulosti niin ihanan tutulta. Ymmärrän lapsettomien järkytyksen, kun he huomaavat, että lapsen saaminen ei välttämättä teekään elämästä täydellistä, eikä kyllä niin pidä ollakaan: ei lapsen tehtävä ole muuttaa vanhempiensa elämä paremmaksi, vaan hän saa syntyä omanlaisenaan ja olettaa saavansa hyvää hoivaa, oli itkuisella tai aurinkoisella päällä. Rakastan lastani enemmän kuin mitään, en antaisi häntä ikinä pois - ja silti minuakin välillä on aamulla itkettänyt, kun uusi päivä on alkanut väsyneenä. On harmittanut syödä kylmentynyttä ruokaa, pitänyt keskeyttää lehden lukeminen jne. Kyllä äidillekin on sallittua monenliaset tunteet!
Veskikäynteihin pakko sanoa sen verran, ettei tulisi mieleenkään jättää pientä kävelemään opettelevaa lasta yksin oven toiselle puolelle vessa-asioinnin ajaksi. Joskus taatiainen tulee mukaan, joskus ei. Tiedoksi tietämättömille: muksu kyllä kasvaa koko ajan, eikä pikkulapsen kanssa voi toimia samoin kuin eskarilaisen, tai toivottavasti kukaan ei odota pieneltä samanlaista itsenäisyyttä!
Joo,ehkä olen sitten todellakin huumorintajuton,mutta mielestäni tässä ei ole mitään hauskaa. Itse antaisin mitä vain jotta olisi sitä lapsen räkää hihassa,lapsi tulisi perässä veskiin jne. jne..mutta lapseni on kuollut. Pieni tyttöni ei kulje enää perässäni..sairastui parantumattomaan syöpään,joka hänet vei...
Ja tiedän äidin väsymyksen,minulla on kolme vanhempaa lasta,mutta kovasti "se väsymys" väistyy kun miettii nuorinta tytärtämme joka ei ole enää luonamme. Lapset itkee,parisuhde muuttuu,menot kasvavat jne. jne. Sanoisin vain että nauttikaa kun teillä on lapsenne,kaikilla näin ei ole vaikka kuinka haluaisivat...
Itselläni kotona vielä kolme murrosikäistä jamppaa, eikä vieläkään pääse vessaan ilman "äiti" huutoa.. Alkuperäinen kirjoittaja oli niin ytimessä kun vaan voi! Ja kyllä, myönnän olevani TODELLA huono äiti. Lapset on saaneet nukkua välillä vieressä, huudella äitiä halutessaan, leikkiä olohuoneessa leluillaan, pyytää kavereita yökylään, syödä karkkia. Silti ne näyttää ihan normaaleilta.
Kiitos hauskasta ja humoristisesta kirjoituksesta!!!
Minultakin on kuollut poika ja pystyn silti nauramaan tälle.
Elämän arvot muuttuivat paljon poikani kuoleman jälkeen. Yksi niistä on, että entistä vähemmän ajattelen muiden ihmsten tavoista negatiivisesti.
Ihminen joka ei ole menettänyt lastaan, ei tarvitse lopettaa huumoria meidän menettäneiden vuoksi!
Elämä olis entistä masentavempi paikka elää, jos maailmasta katoaisi huumori. Vaikka huumori sitten koskisi lapsia ja vanhempien jaksamista.
Eipä olisi tullut mieleenikään kommentoida tekstiä noin huumorintajuttomasti - olin erittäin yllättynyt kun luin kommenttejanne! Kasvattakaa lapsenne ennemminkin huumorintajuisiksi niin ei tarvitse vetää hernettä nenään tällaisista viattomista, hauskoista, nokkelista ja vitsikkäistä tarinoista. Huumori on kyllä yksi ehdottomasti tärkeimmistä asioista elämässä, jonka avulla pärjää ja pääsee yli vaikeimmistakin karikoista - ainakin tärkeämpi kuin saako vessaan tulla vai ei! Voi jösses...
Kiitos, ihana kirjoitus! Viimeksi tänään niitä kadonneita saksia etsittiin samalla kun yhdellä oli nälkä ja kolmas kaipasi unta.
saako sanoa rumasti??? no sanon kuitenkin. Noista "lapsettoman" kommenteista huomaa, ettei hänellä ole lapsia. Kaikki jolla lapsia on ei kommentoi noin. Ne on kokeneet nuo kaikki jutut ja osaavat nauraa niille. Ja tarkoitus ei ollut siis vittuilla lapsettomille, vaan kertoa tosiasia, tuota se elämä vaan on lasten kanssa :) eikä saa nussia pilkkua, kyllä mä käyn rauhassa vessassa, JOS haluan. ;)
Aivan mahtava kirjoitus!!! :) :) Juuri samoista asioista voisin luopua!!! Mutta (tietyille lukijoille tiedoksi) en tietenkään ihanista lapsistani!! :) :)
Hyvä kirjoitus, mutta kaikille ei vaan sama huumori uppoa. Ja osa on sitten niitä supersuorittajia, jotka eivät ikinä tunnusta, että on rankkaa. Niin kauan kun asioita saa purkaa vastaavien kirjoitusten kautta, perheessä on kaikki hyvin. Oikeesti ne on ne julkisuuskuvan ylläpitäjät, jotka lopulta pimahtaa pahimmin ja sitten luetaan otsikoita: "Kukaan ei olisi uskonut".
En ole ikinä tajunnut tätä "Miksi sitten teit lapsia?" hyökkäystyyliä.... Jos joku valittaa säästä, niin ei häntä kehoiteta muuttamaan maasta. On joskus ihan ok valittaa "Turhanpäiväisyyksistä". Sillä tavalla sitä painekattilan painetta alennetaan.
Tsemppiä kirjoittajalle ja muille arjen kanssa painijoille! Kyllä se siitä aikanaan!
Heh tää oli ihan kiva. Ei mitenkään superhauksa koska näitä tosiaan on ja osasi jo odottaa mitä siinä lukee.
Itse lapsettomuudesta kärsineenä, nyt onneksi yksi 3v lapsi, voi yhtyä kuitenkin kirjoittajan kanssa näihin asioihin. Mietin itsekkin joskus aikoinaan (en tosian valittanut kenellekkään)et jos lapsen joskus saan niin ikinä en valita hänen tekemissitään tmv. Toisin on käynyt :D
En käsitä tuota ainaista porusa lapsettomuudesta ja kuinka pahalata se tuntuu kun joku tällaista kirjoittaa. Mikä ihmeen oikeus teillä on valittaa lapsettomuuttanne jos lapsellisilla ei ole oikeutta, teidän mielestä, valitaa lasten tekemisistä.
Ja totuushan on juuri tuo mitä kirjoiitaja kertoo. Niin ,niin, monesta asiasta on luovuttava kun lapsen saa,että ei tosikaan, siitä rauhallisesta vessakäynnistäkin. Ihan varmasti ollaan oven tkana kolkuttamassa tai huutamssa, et tule jo,äääääääiitttttiiiiiiii!! Tämä valittaminen, jos niin voi edes sanoa, ei kuitenkaan tarkoita sitä,että lapsen haluaisi palauttaa tai tehdä tekemättömäksi.
halauisin nähdä sen vanhemman kuka väittää,että lapsi ei määrää millään tavalla sitä elämää. Miettikää vaikka lapsen ollessa vauva ja vauvalla on tarpeita myös yöllä, aikuisella ei. Mitä tälloin tapahtuu? Sinä nouset siitä ihanan pehmeästä ja lämpimästä punkastasi hotamaan lastasi jos olet normivanhempi.
Mitä ihmetta? Kuka vellihousu tuon jutun on oikein kirjoittanut?? Ei ole nykyajan ihmisillä käsitystä siitä, mitä elämä on ja mitä se voi rankimmillaan olla. Jo sen, ettei tarvitse kantaa yksin kaikkea vastuuta ja sen että lapsella on "äiti sekä isi" joita huutaa luulisi olevan arvostettava asia, eikä turhan marinan aihe!!!!!
"Hyvä Herra Haikara,
Navigaattorien aikakaudella ei pitäisi olla mahdollista eksyä, mutta sinua ei ole perheeseemme kuulunut. Vuoksesi elämässä on useitakin epäkohtia, joista haluamme tehdä valituksen.
Kuukautiset ovat merkki hedelmällisyydestä, mutta vauvaa toivova ei muuta toivoisikaan kuin pois jääviä kuukautisia ja kahta viivaa raskaustestiin. Miksi joudumme kärvistelemään joka kuukausi kovien kipujen, vuodon ja pettymyksen kanssa?
Haemme fyysisten kärsimysten ohella korvausta henkisestä kivusta, jonka olet aiheuttanut poissaolollasi. Meilläkin on lukuisia unettomia öitä ja tuhansia vuodatettuja kyyneleitä, joista vaadimme asianmukaisen korvauksen.
Kylpyhuoneemme sekä keittiömme kaipaavat laajennusta, täyttyväthän ne nykyään paitsi kuukautissuojista, myös turhista ovulaatio- ja raskaustesteistä, ja keittiön puolella hyllytilaa vaativat lukuisat vitamiinivalmisteet, erikoisteet, mehut, öljyt sekä muut epätoivon ainesosat, joita syömme saapumisesi toivossa.
Asiakaspalvelussasi on totisesti toivomisen varaa, sillä kohtelet asiakkaita eriarvoisesti. Sen lisäksi, että perusteetta välttelet meitä, olet kuitenkin useasti vieraillut kodeissa, joissa lähtökohdat ovat huomattavasti kotiamme heikommat. Vaadimme keskustelua esimiehesi kanssa, ja pidämme oikeutenamme saada kirjalliset perustelut, miksi emme ansaitse vierailuasi, kun naapurissa asuva alkoholistiperhe on tavannut sinut jo kolmesti.
Haluamme myös seksielämämme takaisin, ilman takaraivossa piinaavaa ajatusta ovulaatiosta, ilman tietoa siitä, että tämäkin hetki on järjestetty, kalenterin sanelema, kun se voisi olla kahden ihmisen spontaani rakkaudenosoitus toisiaan kohtaan.
Lopuksi haluamme esittää kysymyksiä: Mitä tapahtuu hoitojen jälkeen? Onko vielä pitkä matka? Miksi ei, kun kaikki muutkin saa? Ja tärkeimpänä, otathan täyden vastuun, jos parisuhteemme romahtaa lapsettomuuden raskaan taakan alla?
Näinhän se meni :) Meille haikara osasi viimein kahden vuoden odottelun jälkeen. Jos niistä kahdesta vuodesta jotain positiivista haluaa sanoa, niin ainakin varmuus siitä kuinka tervetullut lapsi on, kasvoi maksimaaliseksi. Lisäksi ehdimme pohtia paljon sitäkin, mitkä ovat omat motiivimme lapsen hankkimiseen ja millaiset linjat lapsenkasvatuksessa otamme, jos haikara joskus meille osaa. En sitten tiedä osoittautuuko tämä ennakkopohdinta hyväksi vai huonoksi asiaksi, aika näyttää.
Lapsiperheen arki ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta tuollainen kirjoitus viiltää syvältä jokaista, joka on kärsinyt lapsettomuudesta. Äidit ovat saaneet puheenvuoronsa, yllä oleva kommentti on meidän lapsettomien vastine alkuperäiselle kirjoitukselle.
Hei Annis ja kerttunen, tekisin mielelläni Olotilaan jutun lapsettomuudesta. Jos suostut haastatteluun ota yhteyttä anni.alatalo@yle.fi niin jutellaan.
Terv.
Anni Alatalo
toimittaja
Yle Olotila
Minullakin olisi reklamaatio haikaralle... Olisin ollut ikuisesti kiitollinen, jos olisit niiden lukuisten vuosien yrityksen aikana löytänyt luoksemme.
Arvostakaa sitä mitä teillä on!! Uskon, että väsyttää, mutta muistakaa aina näitä "vitsejä" vääntäessänne, että monet tekisivät mitä vain ollaakseen teidän tilanteessa!
Minulla on sellainen ehdotus haikaran palveluesimiehelle, että puhalluttaisi haikaran. Epäilen että meidän on haikaramme on vähintäänkin kännissä tai sitten joku on jo ampunut sen.
Täällä on siis taustalla yksi kohtukuolema ja nyt tuloksetonta yritystä pian 2 vuotta. Tutkimukset ja hoidot odottavat, kun ei sitä lasta näköjään luomumenetelmin tule.
En sano etteikö lapsiperheen arjesta saisi valittaa. Höyryjä on päästeltävä ulos ja uskon alkuperäisenkin kirjoittajan rakastavan lapsiaan ja koko perhettään koko sydämestään. Toivoisin vain että lapsettomuudesta ja kohtukuolemista (kun on äiti muttei kuitenkaan ole) puhuttaisiin enemmän. Jos lapsiperheen rankasta arjesta saa valittaa, niin ihmisten olisi hyvä myös muistaa ettei se lapsettomienkaan elo herkkua ole eikä se lapsettomuus ole aina oma valinta. :)
Joo onhan näitä äitien huumorimielisiä valituksia tuutit pullollaan, niistä jopa tehdään kamalia t-paitoja "äiti on vähän väsynyt" jne..mutta lapsettomien huumoria ei sitten kestetä kun sitä ei näy missään? Voisin veikata että huumori on todellakin vähissä mutta mustalla huumorilla sitä selviää, ja kuten yllä oleva loistava kirjoitus osoittaa huumori kukkii paremmin kun alkuperäisellä reklamoijalla.
Minä onneton olen joskus mennyt sanomaan jotain negatiivista lapsiperheen arjesta. Saman tien tuli palautus maan pinnalle: Pitäisi olla onnellinen, kun kerran on lapsia saanut. Totesin vaan, että ihmiset ei aina ymmärrä sitä, että kun lapsi on saatu alulle, niin sen jälkeen ollaan samalla viivalla muiden kanssa. Se, että olen kärsinyt lapsettomuudesta vuosikausia, ei poista sitä tosiasiaa, että raskaaksitulemisen jälkeen meillä on ihan samoja ongelmia kuin niilläkin, jotka ovat raskaaksi tulleet ihan normimenetelmillä...
Siltikin mielestäni ihan hauska kirjoitus =)
Hauska juttu! Lapsettomuushoitoja on käyty läpi useampi vuosi, lapsen menetyksiä on takana. Mutta tää on huumoria! 2 tervettä lasta mulla tuolla nukkuu ja ovat molemmat kovan työn takana olleet. Olen silti normaali ihminen ja äiti. Väsyn niin kuin muutkin. Tää piristi tätä päivää! Ja kun tietää, että muutkin kokee samoja juttuja! :D
ja vielä nimimerkille Rv 16+5, sulla taitaa olla ensimmäinen lapsi vasta tuloss? Ei kauheen paljon ilmeisesti vielä kokemusta näistä asioista?!?
Hei halooo ihmiset!!! Eikö teiltä tosiaan löydy huumoria tämmöiseen. Eikä kaikki nuo asiat pidä välttämättä paikkaansa joka perheessä. Ja mitä sitten jos pitää?? Ei kai se teidän ongelma ole jos joltain äidiltä tai isältä puuttuu vessa rauha!! En käsitä mitä pahaa tuossa oli. Mutta kaikistahan on aina pakko keksiä jotain negatiivista!! Itse ainakin saan nauraa teidän lapsellisille kommenteille :) Kyllä päivät menee paremmin lastenkanssa touhutessa ja jaksaa paremmin kun kaikkia ei ota niin vakavasti! Ja teille lapsettomille: Ei kai meidän tarvi omia lapsia antaa pois vaikka teillä niitä ei ole. Toivon kyllä että kaikki saisi lapsia ja ymmärrän että se on vaikeaa ja rankkaa. Mutta tommonen katkera asenne ei auta ketään. Ja minusta tuo kirjotus oli kirjotettu nimenomaan suurella sydämmellä ja isolla rakkaudella <3
Lapsettoman versio reklamaatiosta haikaralle:
http://odotanblog.blogspot.fi/2013/10/reklamaatio-haikaralle.html
Ihana kirjoitus! Ymmärrän täysin kirjoittajan tunteita! Rakastan lapsiani ja jokaisen heistä olen halunnut ja tämän tulevankin tulokkaan otan ilolla vastaan, mutta myönnän, että aina ei tosiaan ole helppoa eikä varmasti tule olemaan vastaisuudessakaan. Se vain on osa tätä lapsiperhe-elämää... Tottakai oli ensimmäistä lasta odottaessa ruusuisia mielikuvia, miten kaikki olisi aina hirveän kivaa ja ihanaa.. Mutta niin se vain elämässä menee, että kivan ja ihanan vastapainoksi tarvitaan vähän ei-niin kivaa ja ei-niin ihanaa, että oppii arvostamaan niitä hyviä hetkiä. ja tämä pätee asiaan kuin asiaan. :) kaikki hyvät hetket ovat vielä paljon ihanampia kun on takana niitä itkupotkuraivareita. Äitinä vihan ja rakkauden tunteet heittelee välillä lyhyenkin ajan sisällä, mutta se on yksi näistä äitiyden puolista jotka pitää itsessään tunnistaa ja käsitellä. Ei ole huonoutta myöntää, että äiti on välillä vähän väsynyt ja kaipaa omaa rauhaa vaikka edes vessassa. Auta armias ei sekään ole vessarauhaa että lapsi koputtelee vessan oveen ja huutelee "äiti, äiti" vaikka sen oven kuinka laittaa lukkoon... :D ei sen aina tarvi olla loputonta rääyntää.
Kiitokset Annille ja jaksamista ja huumorintajua sekä iloa kanssa-äideille, sekä suurperheiden että pienperheiden äideille sekä niille jotka ovat vasta matkalla äidiksi. :)
aiheet
linkit
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 219
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 15
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.