30.1.2002 klo 17:07, Pasila, Suomi. Lähtötunnelmissa

Nyt alkaa matkapäiväkirjan pito ja kiireessä alkaakin...

Lehdistötilaisuus on pidetty ja projekti esitelty tiedotusvälineille.

Sitten äkkiä takaisin Yleisradioon Pasilaan työpöydän ääreen ratkaisemaan visaista ongelmaa: piti löytää neljä teleskooppi-ongenvapaa. Soittorinki rautakauppoihin Suur-Helsingin alueella antoi tulokseksi nollan - ongenvapa ei aivan ole normaali talvivaruste.

Viimein apu löytyi Kunnon kaupasta Tikkurilasta. Sinne kurvaamme huomenna, matkalla lentokentälle, ostamaan 4 kappaletta 7-metrin ongenvapoja (kasaan laitettuna 116 cm). Joku saattaa ihmetellä mitä teemme ongenvavoilla pakolaisleirillä. Viemmekö kenties niitä leiriläisille jotta he voivat onkia lähijoesta ravintoa? Ei, vaan me rakennamme niistä kevyitä kehyksiä kankaisille varjoille jotka sitten pystytämme auringon ja kuvattavien ihmisten välille pehmentämään jyrkkää keskipäivän valoa.

Varjoja pitelemään pyydämme leirin poikia. Se on varmasti mieluisa tehtävä sillä näin he pääsevät näkemään lähietäisyydeltä miten me työskentelemme. Varjon pitäjää ei ainakaan voi häätää pois kuvauspaikalta!

 

Basaarin porukka (Tikke, Aram ja Anne) poseeraa iloisesti keskellä lähtöruljanssia.

Viime matkalla jo rakentelin vastaavia härveleitä. Silloin lainasin Shelter Now- järjestön keppejä jotka oli tarkoitettu pakolaisten talojen kattorakenteisiin (eikö muuten ole ihana avustusjärjestön nimi, Shelter Now - Suojaa Nyt). Päätin vuosi sitten että ensi reissulla pitää mukaan ottaa kunnon teleskooppivavat. Ovat kevyitä, menevät kasaan. Viime vuonna, purettuamme varjot, teetimme varjokankaista Wagman kanssa noin sata koulukassia leirin koululaisille. Paikallinen imaami oli myös ompelija. Hän lupasi ommella kassit korvausta vastaan kun Wagma ensin oli tinkinyt korvauksen kohtuulliseksi.

Koulukasseista vielä: eilen lähti matkaan kymmeniä, ellei parisen sataa kankaista koulukassia. Kassit olivat joko itse ommeltuja tai sitten kaupan kankaisia ekokasseja. Niihin olivat koululaiset maalanneet kuvia tähdistä, eläimistä, kasveista, kynistä, ihmisistä ja vaikka mistä. Kassien mukana lähti myös piirustuksia, koulutarvikkeita ja pieniä leluja. Mukana oli myös kysymyksiä leiriläisille. Niitä esitämme sitten kuvausten yhteydessä ja kuvaamme vastaukset.

Suuret kiitokset hauskoista ja hyödyllisistä lahjoista Teppanan koululle Kajaaniin, Rudof Steiner koululle ja Puistolan ala-asteelle Helsinkiin. Neljä matkalaukullista lähti matkaan eilen yhdessä kamerajalusta-putkilomme ja metallisen sähkö- ja mikrofonijohtolaukkumme kanssa. Toivottavasti ne kaikki odottavat meitä Peshawarissa.

Soitin kuvausryhmämme neljännelle jäsenelle Wagmalle (joka esiintyi syksyllä lähetetyssä pakolaisleiri-Basaarissa). Hän on asunut täällä useita vuosia, puhuu suomea ja on ryhmämme tulkki. Wagma lähti edeltä käsin Peshawariin valmistelemaan kuvauksia. Siellä meitä odottaa pieni majatalo ja neliveto-auto. Wagmalle oli kerrottu että monet afganistanilaiset perheet suunnittelevat jo paluuta Pakistanista kotimaahansa. Voi, toivottavasti meidän perheemme (Shila, Zakia ja Zarifa perheineen, naapurin Siahmoi perheineen ja Haqiqin opettajaperhe) eivät ole lähteneet vielä!

Muutaman metrin päässä täällä Basaarin toimituksessa kamppailevat Aram ja netti-Markku toisen kannattavan tietokoneemme kanssa. Ongelmana on se että siltä koneelta ei yllättäen pääsekään nettiin - vaikka eilen vielä pääsi! Näitä ongelmia tulee varmaan vielä jatkossakin niin että nyt täytyy pitää hermot kylminä. Minulla on täällä koneeni ääressä ihan kylmät hermot, eivätkä pojatkaan vielä vaikuta epätoivoisilta. Mitä nyt Aram on vähällä nukahtaa väsymyksestä. He leikkasivat leikkaja-Annen kanssa viime yönä melko myöhään projektimme 30-sekunnin traileria, pientä mainosta Sen pitäisi huomenissa pamahtaa ruutuun teidänkin iloksi.

Huominenkin on sutinapäivä: ensin klo 07:50 Aamu-tv:n suoraan lähetykseen, sitten tänne töihin hoitamaan kaikki tekemättä jääneet asiat (joita on varmaan ainakin sata). Sitten pikku läksiäiset ja kolmen maissa kohti lentokenttää ja matkalla kaapataan vielä ongenvavat.

Ajatella, tasan vuorokauden kuluttua olemme jo lentokoneessa!

Kristiina Tuura eli tästä lähtien näissä päiväkirjoissa Tikke

» Takaisin