Vuoden 2008 parhaimmat levyt à la Pekka Laine

Julkaistu Ti, 23/12/2008 - 12:54
  • The Eagles Of Death Metal (Kuva: )
  • Eagles Of Death Metal-yhtyeen kolmas albumi ei ole merkittävin ja koskettavin vuonna 2008 kuulemani rock-levy, mutta se saattaa hyvinkin olla hauskin ja viihdyttävin.

YLEn populaarimusiikin osaamiskeskuksen päällikkö Pekka Laine selvitti itselleen mitkä olivat kuluneen vuoden kolme parasta ja rakkainta levyä.

1. Dungen: 4

- Dungen on yksi viime vuosien indie-kähinöiden yllättävimpiä menestystarinoita. Miten on mahdollista, että ruotsiksi laulaja 1970-lukulaista hippimusiikkia esittävä yhtye pörrää ympäri maailmaa kriitikoiden ja musiikkidiggareiden yhteisen ylistyskuoron laulaessa? Siten, että monilahjakkaan Gustav Ejstesin johtama revohka tekee niin erinomaisen sielukasta ja raikkaalla otteella soivaa musiikkia. Retroudessaankin Dungen kuulostaa tuoreelta ja nykyhetken perusklangia rikastuttavalta yhtyeeltä. Jazzin, folkin ja happorockin yhteentörmäys toteuttaa psykedelian alkuperäistä ideaalia: tämä on avarien, erilaisten mielen maisemien musiikkia.

2. Eagles Of Death Metal: Heart On

- Eagles Of Death Metal-yhtyeen kolmas albumi ei ole merkittävin ja koskettavin vuonna 2008 kuulemani rock-levy, mutta se saattaa hyvinkin olla hauskin ja viihdyttävin. Jesse Hughesin ja Queen of The Stone Age-johtajana staraksi noussut Josh Homme toteuttavat onnistuneesti aina Little Richardin ja kumppaneiden päivistä rock’n’rolliin kuulunutta periaatetta: hyvä rokki on yhdellä kertaa nerokasta ja ääliömäistä. Tämä estoton glam rockin, autotalliriffittelyn, discon ja luojatiesminkä sekoitus on juuri tällaista musiikkia. Heart On tihkuu rietasta hedonismia ja vapauttavaa imbesilliyttä. Samalla se on erinomaisia kappaleita täyteen lastattu kiteytynyt ja briljantti rock-levy.

3. Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Kauko Röyhkä & Riku Mattila

- En tiedä pitävätkö Kauko Röyhkä ja Riku Mattila siitä, että heitä kutsuu veteraaneiksi. Sitä he kuitenkin kirjanpidossani ovat. Röyhkän ja Mattilan levy edustaa sitä mitä veteraanius rokissa parhaimmillaan on. Se on zen-tason osaamista, jossa solutasolle sisäistynyt näkemys ja tyylitaju yhdistyvät uudelleen syttyneeseen intoon ja luovuuden liekkiin. Röyhkän paras levy sitten 1980-luvun klassikkovuosien haastaa nykypolven tekijät ja sisältää vuoden parhaan nuoruutta käsittelevän suomalaisen laulun.