Jos pukki on tuonut pinon puuduttavia kirjoja on ne hyvä vaihtaa pikaisesti parempiin. Julkisten muistelmat, tusina dekkarit ja muu tekstillinen älämölö vain takaisin kauppaa ja nenä kohti musiikkihyllyä.
Tänä vuonna on jälleen ilmestynyt kiitettävästi rokkikirjoja, mutta niiden joukosta löytyy valittavan vähän yleisesityksiä. Tähtikulttiin perustuvat elämänkerrat ja bändihistoriikit tuntuvat kiinnostavan kustantajia.
Pidemmittä puheitta kolme vuoden 2008 parasta musiikkikirjaa ovat:
3. Bruce Pegg: Let it Rock! – Chuck Berryn tarina (Johnny Kniga, 2008)
Johnny Knigalla on mukava tapa julkaista kesäisin yksi afroamerikkalaiseen musiikkiin pureutuva teos. Omat suomenkieliset laitoksensa ovat saaneet Muddy Waters, Little Richard, Ray Charles, B.B. King ja yleisesitys etelävaltioiden soulista. Viime kesänä ilmestyi rock’n’rollin isän, Chuck Berryn, elämänkerta.
Suositellaan kaikille rokin juuria narskuttaville lukijoille.
2. Jeff Chang: Can’t Stop Won’t Stop – Hiphopsukupolven tarina (Like, 2008)
Toistaiseksi paras yleisesitys hiphop-kulttuurista. Musiikin lisäksi kirja sisältää aimo annoksen sosiaali- ja kulttuurihistoriaa.
Jos luet vain yhden kirjan rap-musiikista lue tämä.
1. Beth Lesser: Dancehall – The Rise of Jamaican Dancehall Culture (Soul Jazz Publishing, London, 2008)
Vinyylilevyn kokoinen kirja on sekä taidekirja että tietokirja. Valokuvat ovat priimoja ja teksti on informatiivista. Värikylläisen kirjan taitto on helposti hahmotettavissa.
Kirja keskittyy 1980-luvun Jamaikalaiseen musiikkiin. Poliittinen sekasorto, raskaat rastarytmit ja aselyriikat olivat hiipumassa toisenlaisen reggaen tieltä. Laiskanpulskea puherytmi sylki pikkutuhmia slackness-tekstejä ilmavan rytmin päälle. Henry ”Junjo” Lawesin rytmit tanssittivat kansaa. 1985 reggae muuttui jälleen. Digitaaliset rytmit tulivat muotiin, kun King Jammyn tuottama Under Me Sleng Teng kaikui ulkoilmadiskoissa. Samalla rumpukoneet ja syntetisaattorit syrjäyttivät muusikot.
Kirjan pääosissa seikkailevat tuottajat, laulajat, deejiit ja kadulla hengaajat. Gettojen sankarit ovat maallisesta varattomuudesta huolimatta omanarvontuntoisia. Jamaikalla kadunmieskin on filmitähti. Kirjan pääteema löytyy rivien välistä; Ihmisten musiikki on ihmistä lähellä.
Toimittaja-valokuvaaja Beth Lesser matkusteli miehensä David Kingstonin kanssa lukemattomia kertoja saarella koko 1980-luvun. Juttuja julkaistiin pienessä, mutta arvostetussa kanadalaisessa fanzinessä nimeltä Reggae Quarterly. Valokuvat levisivät laajemmin isojen uutistoimistojen kautta. Nyt tämä ajanjakso on koottu samojen kansien sisään. Wicked!
Ensimmäinen erä suomenkielistä reggaelehteä Cool Runnings ilmestyi vuosina 1980 – 85. Nyt kuin sattuman oikusta vanhat lehdet on niputettu yksiin kansiin. Petri Aarnion ja Pekka Vuorisen toimittama 500-sivuinen näköispainos sijoittuu samalle ajanjaksolle Dancehall-kirjan kanssa.